Don Trump

Mielipuolinen hidalgo don Trump manhattanilainen (esp. El insano gringo Don Trump de la Manhattan) on Miguel de Cervantesin veijariromaani, jota pidetään mustan huumorin merkkiteoksena. Romaani kertoo manhattanilaisen miljardöörin don Trumpin seikkailuista aseenkantajansa Sancho Pencen ja uskollisen ratsunsa Chris Christien kanssa. Useimpien ihmisten mielestä hieman hourupäinen "semiläskin hahmon ritari" don Trump esimerkiksi hyökkää G7-huippukokouksen kimppuun luullen sitä Kiinan keisariksi ja aiheuttaa monin tavoin sivullisissa ihmetystä ja hilpeyttä – aluksi. Romaanin 1. osan ilmestyttyä Cervantes karkotettiin Haitille.

Don Trumpin englanninkielisen käännöksen pokkariversion kansi.

Juoni

Perimällään omaisuudella loisiva kiinteistö- ja showbusinessmiljardööri Donald Drumpf alkaa aavistaa olevansa lähellä irrelevantisoitumista ja luonnollista kuolemaa. Eräänä aamuna hän päättää olevansa taidokas liikemies, ottaa nimekseen korkeaa brändiarvoa kuvastavan don Trumpin, vetää päähänsä kissan raadon ja ylleen heimomaalaukseksi kuvittelemansa maailman huonoimman tekorusketuksen ja päästää pitkään muhineet harhansa valloilleen. Don Trump alkaa pyrkiä mielestään ritarillisen puolustamisen ja pelastuksen tarpeessa olevien Yhdysvaltojen presidentiksi. Hän aloittaa ”kampanjansa” kommentoimalla väkeä, jonka on nähnyt kastelemassa hotellinsa pihan kukkia, sanoin ”From what I can see, Sancho my friend, these are not knights but base people of low and rapey breeding, and some, I assume, are good people”. Aluksi Trumpia pidetään lähinnä vitsinä, ja hän tulee jatkuvasti median pahoinpitelemäksi, usein näyttämällä hänen omia puheitaan sellaisenaan. Ajan kuluessa ”furbymäisen hahmon ritarista” on kuitenkin tullut amerikkalainen kansallissankari ja häntä on alettu pitää esikuvallisena kirjallisena hahmona, ainakin tammikuun 20. päivään 2017 asti.

Erityisen tunnettu on kirjan juonikaari, jossa don Trump käy hyökkäykseen hysteerisesti pelkäämiään tuulimyllyjä vastaan. Kiinteistöhuijari Donald John Drumpfin luonteesta puuttuvat täydellisesti kaikki ritarillisuuden piirteet, mutta mielisairaudessaan don Trump uskoo kulloinkin kaiken sillä hetkellä sanomansa, kuten puolustavansa urheasti maailman lintupopulaatioita:

„Good fortune is guiding our affairs better than we could have desired, for there you see the polls, and we're winning all of them; and even more evil in their arts than the teleprompters, I tell thee, are those giant, ugly-assed windmills with whom I intend to do battle and whose wind I intend to take, and with the spoils we will again have a country, and we will win again, for this is winning warfare, and it is a great service to this country to remove so inefficient unreliable an energy from the face of the earth. The undoubtedly enchanted element of the wind kills all your birds. All your birds, killed. Thousands of birds are lying on the ground. And thou knowest the eagle, how certain parts of California — they've deprived so many bald eagles of their glory and slain them. It seems clear to me that thou art not well-versed in the Chronicles of Breitbart, I have the best clarity, for there before thee thou canst clearly see the Californian wind turbines in the shape of a junkyard, ruining the scenery and putting your eagles in a great quandary, set there as a great challenge to your valiant knight. Fear not, trust me, for I am worth a hundred men, I have the best figurative hundred men, and I won't let Scotland, the most beautiful country ever to be sullied by these disastrous windmills!”

~don Trump

Trump ei kuitenkaan lannistu vastoinkäymisistä ja yhteenotoista todellisuuden kanssa, vaan välittömästi tulkitsee taitavasti niiden tukevan hänen olemistaan voittajan tiellä, ja kirjan toisen osan alussa on saavuttanut itse pakottamansa narratiivin ansiosta tunnettuutta ja statusta poliittisessa järjestelmässä.