Egmond Codfried

Egmond Codfried on Haagissa majaileva historioitsija, museokuraattori ja Internet-persoona, joka on julkaissut uraauurtavaa tutkimusta Euroopan ja maailman sivilisaatiohistoriasta puolustaen teorioitaan vakaan akateemisella alatyylillä kymmenillä keskustelufoorumeilla, joilta hänet on liki poikkeuksetta bännitty valkoihoisen norsunluutornieliitin sensuurin toimesta.

Helmikuun vallankumous 1848 päätti Ludvig Filipin ja mustien ylivallan Ranskassa.

Codfriedin vallankumoukselliset löydökset paljastavat suuren salaliiton – kuinkas muutenkaan – maailmanhistorian ytimestä. Hänen tutkimustensa mukaan Euroopan valtapitävä eliitti oli kauttaaltaan mustaihoista vuoteen 1848 saakka, jolloin heidät syöstiin vallasta suurissa levottomuuksissa, jotka on historiankirjoituksessa naamioitu keskiluokkaisiksi ja nationalistisiksi vallankumouksiksi. Codfried käyttää teoriastaan nimeä Blue Blood is Black Blood, joka artikuloi tiivistettynä ydinteesin: eurooppalaiset ylimykset olivat mustaihoisia, ja Euroopan valkoihoiset asukkaat olivat alisteisessa asemassa aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Valtaan noustuaan valkoiset eurooppalaiset ovat kätkeneet ja väärentäneet koko Euroopan siihenastisen historian, koska eivät kestäneet muistoa rodullisesta alemmuudestaan. Tämä on edellyttänyt mm. koko eurooppalaisen maalaustuotannon retusoimista, joka on lisäksi toteutettu tyystin jälkiä jättämättä. Lisäksi mustan ylivallan ajan kokeneet valkoiset eurooppalaiset ovat pysyneet asiasta kiitettävän hiljaa ottaen huomioon, että heitä on pysynyt elossa 1900-luvun alkuun saakka. Myös esim. kiinalaiset ja intialaiset ovat mukana salaliitossa väärentäen kaikki omat historialliset asiakirjansa, koska pelkäävät mustaihoisten luontaista ylemmyyttä.

Codfried selvittää, että mustaihoisia on ollut Euroopassa antiikin ajoista alkaen. Heitä oli huomattavia määriä mm. goottien, vandaalien, frankkien ja saksien keskuudessa, mutta vasta 12. ja 13. vuosisadalla he saavuttivat hallitsevan aseman koko Euroopassa. Feodaalijärjestelmässä valkoihoiset olivat maaorjan asemassa, ja Codfriedin mukaan mustat ylimykset tekivät valkoisista alamaisista kenkiä ja muita nahkavaatteita. Hän on erikoistunut tämän ajatuksen esille tuomiseen kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, koska hänestä se selittää valkoisten mustaihoisiin kohdistaman rasismin käänteisreaktioksi. Kumma kyllä Codfriedin mukaan tämä valkoihoisten tuntema rasismi on siis perusteltua, muttei kuitenkaan oikeutettua, sillä mustat ovat faktuaalisesti ylempiä ihmisolentoja. Codfriedin psykologista analyysiä pidetään yhtä arvovaltaisena kuin hänen historiantutkimustaan. Codfriedin poikkitieteellistä valistuskeskusteluketjua voi seurata esimerkiksi tämän linkin kautta.

Codfriedin teeseillä on se erikoinen seuraus, että ne negatoivat lähes kaikki väitteet valkoisten eurooppalaisten imperialismista. Jos Codfriedin väitteet ovat totta, ovat nimenomaan mustaihoiset vastuussa siirtomaaimperiumien luomisesta, intiaanien joukkotuhonnasta, atlanttisesta orjakaupasta yms.

Voltaire, ilmiselvästi musta mies.

Martti Luther, yhtä musta kuin myöhempi kaimansa Martin Luther King.

Codfriedin tutkimus perustuu nerokkaan valikoivaan lähteiden käyttöön. Hän tulkitsee jokaisen astettakin tummempaan ihoon viittaavan kuvauksen pitäväksi todisteeksi negridisestä perimästä. Erityisen innokkaasti Codfried on tutkinut eurooppalaista muotokuvamateriaalia, varsinkin grafiikkaa, joka ei ikävä kyllä näytä värejä. Kaikki isohuuliset ja leveänenäiset eurooppalaiset, joista piirroksia löytyy, ovat Codfriedin mukaan ilmiselvästi mustaihoisia. Mustaan eurooppalaiseliittiin kuuluvat Codfriedin luetteloinnissa esim. Walesin prinssi Edvard Plantagenet (1330–1374, kutsutaan ”Mustaksi prinssiksi”, sanoohan sen jumaliste järkikin!), Martti Luther, Vilhelm Oranialainen, keisari Kaarle V, Elisabet I, Anna Boleyn, Lorenzo de’ Medici,^{1 Codfriedin tekstissä ”Lorenzo the Medici”} Oliver Cromwell, Ludwig van Beethoven,^{2 Codfriedin tekstissä ”Ludwig von Beethoven”}, ”Jean Paul Bernadotte” (jota historia ei tunne), Jean-Jacques Rousseau, ”Ruotsin kuningas Kustaa X” (jota historia ei tunne), David Hume, Voltaire, Immanuel Kant sekä William Shakespeare, jonka hahmot, kuten Otello ja Tanskan prinssi Hamlet, ovat mustaihoisia. Mm. edellä mainittujen henkilöiden kaikki kirjoitukset, joissa puhutaan mustaihoisista muka vieraana kategoriana, ovat joko väärennöksiä tai viittaavat vain afrikkalaisiin mustiin.

Codfried kertoo julkaisseensa tutkimuksistaan kirjan vuonna 2005 ja ylläpitävänsä teorialleen omistautunutta museota Haagissa. Hänen tutkimuksensa nauttivat suurta arvostusta lukuisten arvostettujen rastafari-intellektuellien ja afrosentristen akateemikkojen keskuudessa.