Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäinen maailmansota, tunnettu myös nimellä Episodi I, oli vuosina 1914 – 1918 käyty Eurooppaan ja Lähi-itään keskittynyt sota (DVD-levy myynnissä kautta maan). Ensimmäinen maailmansota oli suurenmoinen menestys, joka sai massat haluamaan lisää, ja parinkymmenen vuoden kuluttua ilmestyikin jatko-osa ”Saksan vastaisku”. Ensimmäisessä maailmansodassa keskityttiin lähinnä kykkimään juoksuhaudoissa ja taistelemaan belgialaisista mutapelloista. Ensimmäistä maailmansotaa pidetään yleisesti ihmiskunnan historian järkevimpänä saavutuksena. Se vaikutti syvällisesti maailmanhistorian kulkuun ja johti suurten eurooppalaisten imperiumien romahdukseen. Suomi ei osallistunut itse maailmansotaan ollen sen alkaessa vielä osa Venäjää, mutta itsenäistyttyään kenenkään huomaamatta 1917 suomalaiset päättivät osoittaa olevansa eurooppalaista sivistyskansaa ja kävivät oman, pienemmän versionsa.

Episodi I: Pimeä uhka.

”Miksi kaikki katsovat minua noin syyttävästi?”

~Gavrilo Princip

”Tämäkö muka maailmansota? Ette ole nähneet vielä mitään!”

~Adolf Hitler

Sodan syyt

Vaikka sodan alun tapahtumahistoria tunnetaan kohtuullisesti, on kysymys sodan taustatekijöistä ja varsinaisista syistä monimutkainen ja yhä vailla selvää vastausta. Sellaisiksi on mainittu muun muassa:

• Kiihkeä ja sovitteluun kykenemätön hampuusi
• Ratkaisematta jääneet kiistat sipseistä ja siitä, kuka vie roskat ulos
• Monimutkaisten matemaattisten yhtälöiden automatiikka
• Mutkikas ja sirpaleinen palapeli
• Viiveet ja väärinymmärrykset MTV3:n yöchatissa
• Edeltäneiden vuosikymmenten tora ja kaunat
• Sotilaallisten kersanttien jäykkyys
• Digiaikaan siirtyminen
• Kiistat pikaruokapaikkojen markkinaosuuksista

1900-luvun alussa Euroopan valtatasapainoa oltiin rakentamassa uudelleen Saksan yhdistyttyä eurooppalaiseksi suurvallaksi 1871. Saksalaiset alkoivat heti vaatia mahdottomia, kuten oikeutta omaan laivastoon (Britannia: ”Dear Jerries, of course you can have your navy... in your dreams.”), siirtomaihin ja kansainväliseen määräysvaltaan. Lisäksi saksalaisilla oli paljon hienoja piikkikypäriä, joita he halusivat päästä kokeilemaan. Euroopassa pidettiin suursotaa pitkään mahdottomana, sillä kaikki Euroopan hallitsijat olivat sukua keskenään, eikä kukaan perheen sisällä tappele. Kukaan ei ollut kuitenkaan ottanut huomioon, että kaikki nämä hallitsijat olivat vähä-älyisiä tai täysin seniilejä. Varmistaakseen rauhan säilymisen suurvallat keksivät liittosopimukset. Ajatuksena oli, että voimakkaiden suurvaltojen väliset liitot loivat niin suuren pelotteen, ettei kukaan tohdi aloittaa sotaa. Suunnitelma oli hyvä, mutta siinä oli yksi ongelma. Se oli täyttä paskaa.

Balkan

Balkanin niemimaata repivät koko 1800-luvun ajan valtiolliset muutokset, kun Ottomaanien valtakunta heikentyi. Balkanilla valtioiden välille kehittyi kuitenkin normaalit naapuruussuhteet – ne kaikki vihasivat toisiaan. Venäläiset vihasivat itävaltalaisia, itävaltalaiset sietivät vaivoin unkarilaisia, unkarilaiset inhosivat ruteeneja, ruteenit halveksivat bulgarialaisia, bulgarialaiset pitivät romanialaisia viheliäisinä, serbit vihasivat kaikkia eikä kukaan piitannut albaaneista. Tilanne on säilynyt samanlaisena viime aikoihin saakka. Serbit, joilla on ollut aina ”hieman” ongelmia suhteessaan muihin kansoihin, olivat erityisesti aina valmiina ärsyttämään Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa. Serbialainen Musta käsi -hippiklubi organisoi Itävalta-Unkarin vastaista toimintaa, mikä piti jännitystä yllä Balkanilla. Järjestön jäsenet esimerkiksi soittivat Itävallan keisari Frans Joosefin ovikelloa Wienissä ja juoksivat karkuun. He myös asettelivat nastoja unkarilaissenaattorien tuoleille Budapestissa. Itävalta-Unkarin mitta alkoi olla täynnä, kun Musta käsi toimitti keisarillisiin tanssiaisiin paukkusikareja ja virtsasi samppanjapulloon vuonna 1913.

Sarajevon laukaukset

Gavrilo Princip tekee emämunauksen.

Ensimmäinen maailmansota käynnistyi kuvaan sopivasti täysin idioottimaisesta välikohtauksesta Balkanilla. Musta käsi oli päättänyt ruveta kovaksi ja ”kakuttaa” Itävallan kruununperillisen, arkkiherttua Franz Ferdinandin, kun tämä vieraili Sarajevossa nykyisessä Bosnia-Hertsegovinassa. Kakutus on elänyt aktivistipiireissä jo pitkään. Sillä kiinnitetään koherentisti huomiota merkittävään epäkohtaan heittämällä kakku päin tärkeän henkilön näköä. Musta käsi oli kuitenkin rahapulassa kesäkuussa 1914, ja Sarajevon konditoriat eivät olleet halvimmasta päästä. Aktivistijoukolle ei tullut mieleen leipoa kakkua itse, vaan he päättivät muuttaa suunnitelmaa ja kastella arkkiherttuan vesipistoolilla. Gavrilo Princip -niminen aktivisti otti hoitaakseen vesipistoolin hankkimisen. Epähuomiossa Princip, joka ei ollut varsinaisesti nero sanan perinteisessä merkityksessä, osti oikean aseen ja tuli ampuneeksi kruununperillisen ja tämän puolison 28. kesäkuuta 1914.

Itävalta-Unkari ei ollut tapahtumasta mielissään, vaan esitti Serbialle uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin mm. ovikellonsoittelun ja muun älyttömän keppostelun lopettamista. Serbia ei tietenkään moiseen suostunut. Itävalta-Unkari julisti Serbialle sodan 28. heinäkuuta 1914. Tämän jälkeen Serbian kuningas ilmoitti luulleensa, että uhkavaatimus oli vain leikkiä, mutta enää selitys ei auttanut.

Liittokuntien aktivointi

Ensipäivä elokuuta vuonna neljätoista

sammui Haagin palatsista valot ikkunoista

Hei, Saksa, Ranska, Ryssän-Niku

engelsmanni, Italia

sekä Frans Jooseppi!

Sen piti olla tällaista...

Itävalta-Unkarin sodanjulistus Serbialle aiheutti suurta hämminkiä Euroopassa, sillä liittosopimukset piti kaivaa ensimmäistä kertaa laatikon pohjalta ja katsoa, mitä niissä oikein lukikaan. Venäjä ilmoitti tukevansa Serbiaa ja julisti liikekannallepanon. Tämän seurauksena Saksan oli aktivoitava liittosopimuksensa Itävalta-Unkarin kanssa, mikä velvoitti Ranskan ryhtymään toimenpiteisiin Venäjän rinnalla. Sodanjulistuksia risteili niin paljon elo-syyskuun 1914 aikana, että sähkepalvelut tukkeutuivat ja ajoittain ilmoitukset menivät vääriin osoitteisiin. Osoitevirhe aiheutti mm. Bulgarian ja Ottomaanien valtakunnan liittymisen sotaan. Iso-Britannia pidättyi aluksi toimista, sillä hallituksen kaikki voimavarat menivät eri liittosopimusten tulkintaan. Kävi ilmi, että Britannian olisi julistettava sota kenelle tahansa, joka pilkkaisi Belgiaa tai toisi joukkojaan sen alueelle. Ja saksalaiset perhana soikoon veivät.

Britannialla oli hieman kränää Saksan kanssa, sillä saksalaisia pidettiin vaarallisina imperialisteina. Tämä toki oli pientä liioittelua, sillä Britannian siirtomaat kattoivat puoli maapalloa, mutta Saksan imperiumiin kuului vain olutpanimo Togossa ja makkaratehdas sekä hapankaalipurkittamo Tanganjikassa. Britannia asettikin ensimmäisenä Saksan merisaartoon, mistä kiitoksena saksalaiset aloittivat risteilijä- ja sukellusvenesodan Britanniaa vastaan. Britit närkästyivät kovasti, koska heidän mielestään sukellusvene oli niin epäurheilijamainen ase, että vain Royal Navylla olisi pitänyt olla niitä.

Sveitsi olisi joutunut mukaan sotaan, mutta sen liittosopimukset oli talletettu pankkiholviin, jonka numeroyhdistelmä oli unohtunut. Sveitsi jäi tämän takia pois sodasta. Ruotsi oli solminut niin monta liittosopimusta, että ne kumosivat toisensa, ja Tanskan liittosopimukset olivat ”hävinneet”. Espanjan liittosopimuksen mukaan maa joutuisi aseisiin vain, mikäli portugalilaiset loukkaisivat Kreikan suvereniteettia sillä edellytyksellä, että Romania tekisi maihinnousun Irlantiin. Koska näin ei käynyt, myös Espanja pitäytyi sodan ulkopuolella. Yhdysvaltoja ei olisi millään huvittanut tulla sotaan mukaan, sillä sitä pidettiin eurooppalaisten omana juttuna. Kun saksalainen sukellusvene upotti ’’S/S Lusitanian’’ 1916 ja pari amerikkalaistakin hukkui, mielipide Yhdysvalloissa muuttui. Sotaan Yhdysvallat liittyi kuitenkin vasta 1917, kun saksalaiset olivat salaa yrittäneet saada Meksikon lopettamaan tequilan viennin pohjoisrajan yli. Lisäksi oli hyvä päästä Eurooppaan, kun vaaralliset kommunistit päättivät uudistaa hieman Venäjän hallintojärjestelmää.

Sodan kulku

...mutta siitä tulikin tällaista.

Länsirintamalta ei mitään uutta.

1. Innokas hyökkääminen
2. Hätääntyminen
3. Innokas pakeneminen
4. Innokas paikoilleen juuttunut asemasota

Tutkijoiden rekonstruktio itärintamalta on seuraava:

1. Hyökkäys
2. Epäröinti
3. Lievä paniikki
4. Voimakas paniikki
5. Rauhantahtoinen eurooppalaishenkinen ulkopolitiikka

Meririntamalla sota oli toki erilaista.

1. Lähtö merelle torvisoittokunnan säestyksellä
2. Tylsää käkkimistä viikkotolkulla tyhjällä merellä
3. Varttitunti toimintaa kun kaapataan tai upotetaan vihollisen kauppalaiva
4. Viisi tuntia hirvittävää kauhua kun paetaan vihollisen sota-aluksia
5. Paluu kotiin mustelmille ruhjottuna
6. Kolme kuukautta toimettomuutta satamassa. Kaikilla on viinaa, aseita ja liikaa aikaa.
7. Taas merelle

Uutena sodankäynnin muotona tuli mukaan ilmasota.

1. Uusien lentäjien briiffaus
2. Partio vihollisen alueelle
3. ...aaargh, ne pirut hyökkäävät auringon suunnasta!
4. Täydellinen hässäkkä
5. Kotiinpaluu, jonka jälkeen katsotaan, kuka on vielä hengissä

Sodan seuraukset

Ensimmäinen maailmansota tunnettiin ”sotana, joka lopettaa kaikki sodat, ainakin melkein”.

• Paljon ihmisiä kuoli.
• Saksan keisarikunta romahti, ja sen korvasi Weimarin ”Kaappaa valta äärioikeistolaisen kannattajajoukkosi kanssa” -tasavalta.
• Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi, ja Wienin taideakatemian sisäänpääsykiintiöitä tiukennettiin. Tämä johti siihen, että eräs nuori korpraali nimeltään Adolf Hitler ei edelleenkään päässyt sisään. Tämä oli selkeä moka.
• Ottomaanien valtakunta romahti, tosin enimmäkseen omia aikojaan.
• Venäjän keisarikunta romahti ja tsaari Nikolai II:lle kävi kehnosti.
• Ison-Britannian suurvalta-aika päättyi. Toisaalta, useat heistä eivät ole havaineet tätä tähän päivään mennessäkään.
• Belgia sai tuntea olevansa tärkeä, kun maailmanhistoriaa muokanneita taisteluita käytiin sen maaperällä ensimmäistä kertaa sitten Waterloon.
• Eurooppaan syntyi joukko uusia kärpäsenlian kokoisia valtioita, kuten Viro, Suomi ja Tšekkoslovakia, joille löytyi hyvää käyttöä sodan jatko-osissa.
• Serbit vihasivat yhä kaikkia.
• Kukaan ei edelleenkään piitannut albaaneista.
• Suuren suosion ja osallistujamäärän saavuttanut jatko-osa

Versailles'n rauhansopimus

Sodan päätyttyä Saksan johtamien keskusvaltojen tappioon, kokoontuivat voittajat keskenään miettimään, kuinka parhaiten nöyryyttää niitä. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson piti tärkeimpänä sotien ehkäisyä tulevaisuudessa, jottei amerikkalaisten tarvitsisi enää toistamiseen pelastaa brittejä ja ranskalaisia pulasta kaukana kotoa. Kaikkien muiden mielestä tärkeintä oli ärsyttää saksalaisia mahdollisimman paljon. Versailles'n rauhansopimus oli erityisen ankara Saksalle. Sopimus määräsi mm., että:

• Saksa riisuttiin aseista ja sen sotavoimien varustautumiselle asetettiin rajoituksia. Erityisen nöyryyttävänä saksalaiset pitivät sitä, että aseistus rajoitettiin jalkarätteihin ja ritsoihin. Saksalaisia kiellettiin myös käyttämästä hienoja piikkikypäriä, ja sekös saikin heidät surullisiksi...

ja tämähän

• Saksaa pidettiin yksin syyllisenä sotaan, ja saksalaisista arvottiin sattumanvaraisesti yksi henkilö, korpraali Helmut Schmidt, joka todettiin vielä yksilönä yksin syylliseksi sotaan. Hänet asetettiin häpeäpaaluun ja Ranskan pääministeri Georges Clemenceau teki häntä kohti rivoja eleitä.
• Saksa menetti siirtomaansa, jotka koostuivat olutpanimosta Togossa sekä makkaratehtaasta ja hapankaalipurkittamosta Tanganjikalla.
• Saksa sai maksaa kaikki sodan aikana tapahtuneet vahingot. Koska Saksan keisarikunta ei ollut ottanut vahinkovakuutusta, joutui se maksamaan itse valtavan korvaussumman voittajavaltioille.
• Keisari Vilhelm II:n viikset todettiin virallisesti naurettaviksi.

Saksassa Versailles'n sopimusta pidettiin yleisesti ”häpeärauhana”, ja koko juttu päätettiin ottaa uusiksi jonkin ajan kuluttua.

Katso myös

• Maailmansota (täsmennyssivu): Luettelo maailmansodista
• Luettelo sodista
• Koeaja ensimmäistä maailmansotaa