Erraticus

Marcus Claudius Erraticus (s. n. 80, 90 tai 100 jaa. – k. vuoden 150, 155 tai 161 jälkeen) oli roomalainen historioitsija, joka aloitti ja jätti kesken useita teoksia Rooman perustamisesta, keisareista ja moraalifilosofiasta. Säilyneissä teoksissaan Erraticuksen näkökulma on vaihteleva. Hänen tekstinsä saattaa siirtyä äkillisesti keisareille osoitetusta, usein seksuaalisesti värittyneestä ihailusta näiden vaatteiden, elämäntapojen ja henkilökohtaisen hygienian jyrkkään tuomitsemiseen. Erraticus kuvaa myös useita Caesarin taisteluja sekä ”suurenmoisiksi voitoiksi” että ”musertaviksi tappioiksi”, usein samassa lauseessa.

Erraticus, antiikin epäjohdonmukaisin ajattelija.

Erraticus oli aikansa tuotteliaimpia kirjailijoita. Normaalin kirjoitustyönsä ohella hän julkaisi lukuisia oikaisuja aiempiin teoksiinsa, oikaisujen oikaisuja ja lisäyksiä vaihtelevista asiaankuulumattomista aihepiireistä. Hänen teoksensa Keisari Trajanuksen elämä kävi läpi yhteensä kuusi täydellistä korjausta. Näissä korjatuissa versioissa Trajanusta kuvataan vuoroin sotilaaksi, keisariksi, transvestiittikoomikoksi, puhuvaksi aasiksi ja ruoka-aineeksi, jota käytetään paistetun riikinkukon täytteenä.

Pimeän keskiajan valaisija

Erraticuksen tuotteliaisuuden ansiosta useat hänen teoksistaan säilyivät Rooman valtakunnan tuhon jälkeen. Niistä tuli antiikin ajan tärkein kirjallinen lähde keskiajan Euroopassa. Kun Kaarle Suuri kruunattiin Länsi-Rooman keisariksi joulupäivänä vuonna 800, frankkilainen historioitsija Einhard kirjoittaa teoksessaan Frankkien kirkollinen kronikka, että keisari ”seurasi Erraticuksen kuvaamaa muinaista perinnettä” kaataen viiniä jaloilleen, pyörähtäen ympäri kolmasti ja hypäten paavi Leo III:n harteille. Erraticuksen sotahistoriaa ristiriitaisesti käsittelevät teokset nousivat suosioon myöhäiskeskiajalla. Kun Kaarle VII loi Ranskan ensimmäisen vakinaisen armeijan 1440-luvulla, hän seurasi huolellisesti Erraticuksen teosten strategisia neuvoja ja jakoi sotavoimat 6000 miehen divisiooniin ja jakoi jokaiselle sotilaalle paperimassasta muotoillut rinnat.

Johdonmukaisempien ja vähemmän skitsofreenisten roomalaisten historiateosten löytyminen vähensi Erraticuksen vaikutusvaltaa renessanssin aikana. Häntä ei enää käytetty antiikin päälähteenä, mutta tästä huolimatta historiantutkijat eivät ole vieläkään päässeet yksimielisyyteen hänen asemastaan länsimaisessa kirjallisuudessa.

Elämä, kuolema ja sen sellaista

Muista antiikin kirjailijoista poiketen Erraticuksen teokset sisältävät paljon henkilökohtaista tietoa hänestä itsestään. Erraticus paljastaa syntyneensä Hippon kaupungissa Pohjois-Afrikassa, Jerusalemissa, Ateenassa, Roomassa ja Hispaliksessa. Teoksessaan Tunnustuksia (Confessiones) hän kutsuu isäänsä ”kunnioitetuksi preetoriksi” ja ”alkoholisoituneeksi jonglööriksi”. On mielenkiintoista, että Erraticus paljastaa paljon vähemmän asioita äidistään, joka kuoli ollessaan kuusivuotias, yhdentoista kuukauden ikäinen vauva ja 22-vuotias, eli yli vuosi ennen poikansa syntymää.

Erraticus seurasi isänsä jalanjäljissä ryhtyen merimieheksi. Merillä hän tapasi retoriikan opettajan, joka säilyneiden lähteiden perusteella joko otti lupaavan nuorukaisen suojelukseensa tai myi tämän markomannien orjaksi. Erraticus teki lyhyen uran valtion palveluksessa. Valloitettuaan Germanian ja paettuaan taistelusta alasti (tapahtumien järjestys on epäselvä) hän vetäytyi imperiumin pääkaupunkiin ja aloitti kirjojen kirjoittamisen. Erraticuksen tarkka kuolinpäivämäärä ei ole tiedossa, sillä hän mainitsee jokaisen teoksensa esipuheessa, että kyseinen kirja on hänen viimeisensä.

Tyyli

Erraticuksen teokset ovat tyylillisesti kieliasultaan selkeää latinaa. Erraticus otti selvästi paljon vaikutteita Tacitukselta. Toisin kuin Tacitus, hän kuitenkin välttää johtopäätösten tekemistä ja sotkeutuu niin pahasti ristiriitaiseen aineistoon, että hukkaa ajatuksensa punaisen langan tavallisesti jo ensimmäisen kappaleen loppupuolella. Teoksessaan De Claudius et Nero Erraticus kirjoittaa seuraavasti:

”

Niinpä päivällisellä tuona iltana Claudiuksen myrkytti hänen vaimonsa Agrippina, mutta ei ole yksimielisyyttä siitä, kuinka tämä tapahtui. Jotkut sanovat, että myrkky pantiin Claudiuksen viiniin; toisten mukaan Agrippina oli sivellyt myrkyllä höyhenen, jolla Claudius kutitti kurkkuaan oksentaakseen ruokalajien välillä; eräät ovat sitä mieltä, että Agrippina myrkytti Claudiuksen sienillä tämän henkilääkärin avustuksella. Sienet ovat erittäin herkullisia, jos ne on käsitelty oikein. Olen itse syönyt sieniä usein, eikä minulle ole niistä tullut mitään vaivoja. Jotkut sanovat, että jumalat loivat sienet ravitakseen itseään, kun taas toisten mukaan…

”

Tämän kappaleen jälkeen Claudiuksen ja Neron elämäkerta muuttuu gastronomiseksi tutkielmaksi, jossa tosin esiintyy eräitä hyvin maittavia reseptejä, mutta ei enää ainuttakaan mainintaa keisareista itsestään.

Erraticus itse piti teostaan De Natura Vitae (Elämän tarkoitus) kirjallisen uransa kruununa.

”

Oi Kleio, historian muusa, laula minulle, ja salli minun esittää koko maallisen elämämme kaari kaikessa monimuotoisuudessaan. Yhdistä ajatukseni viisaudellasi, jotta voisin löytää maisen matkamme perimmäisen tarkoituksen. Salli minun menestyksellä saattaa loppuun töistäni suurin, jotta voisin selittää ajatukseni ja olemukseni niin jumalille kuin kuolevaisille.

”

Erraticuksen teos päättyy tähän esipuheeseen. Myöhemmässä kirjeessään hän kertoo kollegalleen, että hylkäsi De Natura Vitaen, koska tekeillä oleva 30-osainen viemäröintiä käsittelevä teossarja vei hänen mielenkiintonsa.

Erraticuksella ei näytä olleen selvää mielipidettä oman aikansa Rooman valtiollisesta ja poliittisista tilanteesta. Toisaalta hänellä ei yleensäkään ollut selvää mielipidettä juuri mistään. Eräälle oppilaalleen kirjoittamassa kirjeessä Erraticus kuvaa keisari Antoninus Piusta ”ihailtavaksi mieheksi, joka palautti meille vapautemme” ja ”paskamaiseksi valehtelijaksi”. Erraticuksen kommentaari Suetoniuksen teokseen Kuuluisien huorien elämäkertoja (Vitae Celebritium Luparum) kuvaa Suetoniusta seuraavasti:

”

Hän on kuvottava olio ja vaaraksi kansan moraalille ja yhteiskuntarauhalle. Hänet tulisi julistaa pikimmiten jumalaksi.

”

Teokset

Eräs Erraticuksen säilyneistä käsikirjoituksista. Teos julkaistiin kaikkine yliviivauksineen ja marginaaliin hätäisesti kirjoitettuine huomautuksineen.

Kaikkien oikaisujen ja täydennysten vuoksi Erraticuksen koko tuotannosta on mahdotonta laatia kattavaa esitystä; tässä mainitaan vain hänen kuuluisimmat teoksensa.

• De Vita Traian, imperator (Keisari Trajanuksen elämä) (n.120)
• De Vita Traian, mulier (Keisari Trajanus oli nainen) (n. 122)
• De Retraciones de Nerva (Nerva on viinilajike) (n. 125)
• Versus alieno Vergilius (Vergilius ei ollut persialainen) (n.125)
• Haud exspecto sit (Olipas sittenkin) (n.126)
• Sic Transit Gloria Mundi (Paetkaa, germaanit tulevat) (n.127)
• Volo ut exsisto Germen (Helvetti, olisin mieluummin germaani) (n. 129)
• Deus Beautus Roma (Olen ylpeä siitä, että olen roomalainen, sillä olen ainakin vapaa) (n.130)
• De Hadrianus pilosus (Kirjoittamani Hadrianuksen elämäkerran sivulla 12 mainittu keisarin hiusten pituus on virheellinen) (25 kirjaa, n. 135)
• De virtutis antiquus (En muista ihan tarkalleen, mitä tulin sanoneeksi Cincinnatuksesta) (n. 140)
• Summa Libri (Aloitettu yleispätevänä ensyklopediana, jonka oli tarkoitus koota kaikki maailman tieto, mutta muuttui muistilistaksi koskien Erraticuksen maaseutuhuvilan remonttia) (n.149)

Katso myös

• maailmanhistoria
• Rooman valtakunta