Hikiaineisto:Repan aikakirjat

Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.

Tällä aineistosivulla on koottuna suomenkielisen Wikipedian kuvauksia Väinö Riikkilän teosten juonista. Toimitushetkellä (7.10.2020) alkuperäisartikkeleita koristaa "korjattava"-malline, joten juonikuvaukset on säilötty Hikiaineistoon vainoaikojen varalta.

Viimeiset kaanit

Kirja alkaa: "Mereltä käyvä heikko tuuli toi rantakylään kostean, mädäntyneen merilevän hajua." Riikkilän realismiin ei kuuluisi muu haju, ei ainakaan alkulauseeseen. Vanha ukko tervasi venettään ja Pertsa ja Kilu ruiskuttivat polkupyöränpumpulla vettä ukon niskaan.

Kirja siirtyy kuvailemaan poikien perheitä heidän kotipihojensa kautta. Kilun eli Kallen isä on "lahdella pomona" ja Kilun äidillä oli varaa olla kotiäitinä. Kilun äiti siivoaa kotia ja korjaa vaatteita päivät pitkät ja vaatisi pojaltaan samaa, koska silloin "kun äiti oli ollut nuori" ei saanut paljoakaan tehdä omaksi huviksi ja toisaalta piti tehdä paljon kotitöitä. Leipäkin oli ollut kuiva kannikka. Nyt oli leivällä voita ja makkaraa ja silti lapset eivät ole kiitollisia! Kilun isä oli käynyt muutaman viikon kiertokoulun, mutta pojan pitää saada käydä ainakin yhteiskoulu, mikä oli Kilun mielestä "pelkkää kieroutta". Kilu oli perheen ainut lapsi. Mummo asui samassa huoneessa kuin Kilu. Kilu kammoksui työntekoa, tuo vetelyys näkyi TV-sarjassa Kilun lihavuutena. Hän on tämän kirjan tarinassa sankarin kaveri, sivustakatsoja, mutta sarjan myöhemmissä kirjoissa älykäs ja päättäväinen.

Pertsan eli Pertin isä ja äiti työskentelivät molemmat sahalla, vanhempi veli Frantsu - 17-vuotias - oli uitossa ja muutaman vuoden vanhempi sisko "Likka", Liisa, oli "Klupilla" töissä. Sinikka Nopolan tamperelaisnainen on 2000-luvun alussa myös vanhempiensa mielissä "Likka" (Pertsa ja Kilu-televisiosarjoissa käytettiin Tampereen murretta). Frantsun kuvaus on tyly: "heti näki, että oli elänyt puutteellisissa oloissa". Kasvot näyttivät paljon ikäistä vanhemmalta. Pertsa joutui vanhempiensa huolten ja poliittisten väittelyiden, joissa molemmissa äiti oli pääroolissa, kuulijaksi, mutta hän osaa myös poistua huomatessaan tutun kiistelyn alkavan. Pertsan kotipiha säästyi ylenpalttiselta hoidolta ja liiteri oli täynnä isänsä keräämää romua. Se oli piha, jolla Kilukin leikki leikkinsä ja pohti tulevaisuuttaan, oma koti oli Kilulle vieras paikka. Liian siisti kymmenenvuotiaalle pojalle. Pertsan rasitteena olivat kotityöt: sian ja kanojen ruokinta, kahvin keitto vanhemmille, kun nämä tulivat töistä, veden ja polttopuiden haku keittiöön jne.

Pertsan isä oli huono-onninen mies - jos hän joskus sai parempipalkkaisen työn, hän sairastuu tai loukkaantuu ja putoaa entiseen kurjuuteensa. Pertsalla oli monia suunnitelmia ansaita rahaa ja korjata isänsä taloudellinen asema: jos vaikka löytäisi aarteen tai öljysuonen. Kilun esitellessä metsästä löytämänsä puukkoa ja Pertsan alkaessa tehdä siihen tuppea, Pertsa ei unohda mainita, että "Jos isä tekisi tämän, niin sitten sä näkisit vasta oikean tupen."

Pojat lähtevät aamulla auringon noustessa kalaretkelle veneellä ilman vanhempien lupia jättäen aamun työt tekemättä. Pitkäsiima laskettiin ja soudettiin Kuolionluotoon, jossa nukuttiin pois univelka. Sitten nostettiin pitkäsiima. Pertsa sanaili isänsä pessimististä sävyä matkien isoa ankeriasta nostaessaan, mutta nosto onnistui ilman siiman katkeamista. Pojat palasivat saarelle. Saarella pojat pohtivat mitä tehdä elämässään: Kilun isä ajatteli pojastaan kauppapuutarhuria mutta Kilu halusi karata kohta merelle ja palata merikapteenina. Pertsa paljasti alkavan uransa heti - hänestä tulee keksijä! Muutama keksintö - linkkulukko, rotanloukku, kanojen syöttökaukalo - oli jo tehty. Kilun valmistelu omaa uraansa varten oli säästäminen öljypukua varten. Pertsa oli pohtinut rahan tekoa myös veneellä, kunhan siihen saisi moottorin. Saarella tutkittiin mm. salaperäistä luolaa. Sieltä löytyi mm. Cognac-pullo - Kilun isä käytti sitä vilustumiseen ja Pertsan äiti antoi miehelleen ryypyn tämän ollessa synkimmillään.

Paluu saaresta tehtiin omatekoisen purjeen avulla. Myrsky oli puhjennut ja pojilla oli kova työ pärjätä merenkäynnissä. Pertsa pani huonovointisen Kilun äyskäröimään, joka auttoi. Pian he näkivät väärin ohjatun purjeveneen kaatuvan pari sataa metriä rannasta, Äijiänniemen kivikon luona. He nostivat vedestä nuoren naisen ja miehen, jolla oli pitkä arpi kasvoissaan. He veivät pelastetut rantaan, saivat yli 800 mk palkkion (vastaten Kilun isän kahden viikon palkkaa) mutta heitä vaadittiin olemaan kertomatta tapahtuneesta. Vene oli muka Liisan isän ja salaa käyttöön otettu. Poikien epäluuloisuus ja Arpinaaman pelottelu vuorottelivat heidän mielissään.

Illalla Frantsu lukee Eteenpäin-lehdestä artikkelin kauppaneuvos Hapulan Haminasta varastetusta veneestä ja sitten toisen artikkelin Haminassa tehdystä aseellisesta pankkiryöstöstä, jossa saalis oli pari miljoonaa markkaa. Pertsan isä keksi, että varas on lähtenyt metsään tai merelle piiloon poliisilta eikä ole jatkanut moottoripyörällä kohti Viipuria kuten lehti arveli. Pertsa laski faktat yhteen mutta illalla Kilun kanssa pohtiessa rosvon paljastaminen ei tuntunut terveelliseltä yritykseltä - siksi päätettiin tehdä lentokone.

Tarina alkaa lentokoneen rakennushankkeena, ensin sen piti tehdä päivässä kaatopaikalla, jossa oli tykötarpeita paikalla. Rakennuspaikaksi valittiin Pettersonin jaala, joka oli osin upoksissa. Kilu toivoi työltä haisevan lentokonehankkeen kuivuvan kokoon, mutta Pertsa oli pohtinut koneen tekoa ja oli kaksi vuotta aiemmin ollut isojen poikien apuna liitokonetta tekemässä eikä aikonut lopettaa. Jaala oli itsessään erinomaisen mielenkiintoinen, mahdollinen merirosvojen alus! Lentokoneeseen tuli siiven pintamateriaaliksi tapetti, rungoksi polkupyörän, joka polkimista oli välitys potkurille. Myös laskutelinettä kaavailtiin. Ohjaaja oli remmeillä kiinni, muttei liian lujasti, koska edellisessä lentokonehankkeessa ohjaaja oli hukkua koneen syöksyessä mereen.

Pertsa oli aikonut elää jaalassa kunnes lentokone on valmis. Se ei ollut mahdollista, koska Kilun kotona oli siihen liian kova kuri. Arpinaama oli kuitenkin valinnut tavaroittensa kätköpaikaksi saman jaalan! Veneretken ja aamulla jaalasta löytyneen tupakannatsan perustella pojat perustivat "Viimeiset kaanit"-salaseuran. Sen tehtävä oli löytää seudulla lymyävä rikollinen. Nämä kaksi tarinaa - lentokone ja etsiväpuuha - nivoutuvat toisiinsa. Salaseuraan kutsuttiin sinetöidyllä kirjeellä Iikka, jolla on ilmakivääri, ja Väinö Kukkonen, Pekkasen kaksoset Vili ja Topi sekä Jaakopsonin Repa. Kaikki pojat olivat salaseurojen konkareita ja ajatus jaalan vahtimisesta metsiköstä käsin yötä myöten tuntui oikealta - jos konna tulee paikalla hälytetään koko joukkue paikalle.

Ensimmäinen vahtivuoro tuo taistelun Arpinaaman ja vahtien välille. Pojat voittivat - Arpinaama sai poistaa matkustajakoti Puumalassa takapuolestaan ilmakiväärin luodin. Nuori rikosetsivät Paavola vahti matkustajakotia pitkin yötä yrittäessään selvittää pienempiä varkauksia, joita Arpinaama teki ryöstösaaliinsa ollessa meren pohjassa. Paavola harmittelee uranvalintaa - jos olisi jäänyt kotitilalle olisi se jo siirtynyt isältä hänelle. Sen sijaan hän joutuu pohtimaan päänsä puhki rikosten selvittämiseksi.

Pojat ampuvat nuolella vihjeen poliisiasemalle, mutta se kohdisti epäilyt pikemminkin poikien varasjoukkioon kuin Arpinaamaan.

Tarina tiivistyy poliisin ja Arpinaaman osuessa samaan aikaan jaalalle, jossa Pertsa oli vahdissa. Tässä poliisi ampuu Arpinaamaan kohden mutta tämä pakenee vieden varastamansa tavarat jaalasta. Uponnut vene löytyy, kun koelennolla kone syöksyy mereen ja uppoaa suoraan uponnen purjeveneen päälle. Paria päivää myöhemmin pojat ajavat Arpinaaman pois veneen luota jälleen ilmakiväärillä ampumalla.

Loppuratkaisu on sattumanvarainen - Pertsa haluaa huvitella soittamalla pirunkieltä matkustajakodin asukkaita pelotellakseen. Iikka lähti hänen avukseen. Tässä menetyksiinsä pettyneen Arpinaaman ja rakkauteensa pettynyt virolahtelaisesta maatalosta tylsyyttä pakoon karanneen 19-vuotiaan Liisan suhde oli rikkoutunut - Liisa yrittää paeta häntä ja Arpinaama puukottaa häntä. Pojat kutsuvat poliisin apuun ja Pertsa ja Iikka selittävät miten koko rikosvyyhti tapahtui. Kauppaneuvos Hapula, veneen löytämisestä kiitollisena lupasi maksaa poikien koulunkäynnin ja hän ostaa pojille valmiin liitokoneen - vain lentokenttä puuttuu. Paavola ihastuu Liisaan. Lopussa paljastuu Arpinaaman nimeksi Eino Suokko, joka on karannut pikkurikollinen, joka teki suuren pankkiryöstön. Hän syyttää oikeusistunnossa hänen vangitsemisensa aikaansaaneita poikia eri rikoksista.

Toisten juhliessa kaikkea tätä Kilun kotipihassa, pojat päättivät hoitaa taikakeinoin seuraavana yönä Kilun syylät - se oli seuraavaan kirjaan liittyvän tarinan alku.

Saarelta nousi savua

Pertsan ja Kilun elämä on liian tasaista: Kilu joutuu pihatöihin, ja Pertsa rakentelee puuliiterissä koiran kuonokoppaa. Kilu vetoaa Pertsan yrittäjyyteen – hän palauttaa mieliin aiemmin keksityn idean: tinatehtaan perustamisen. Kilu käy kutsumassa "kaanit" koolle.

Mukaan yritykseen tulevat Pekkasen kaksoset – lihava, vilkaspuheinen Vili ja laiha, puhumaton Topi. Lisäksi mukaan tulevat Jakopssonin Repa sekä Kukkosen Iikka ja Vili. Yhtiökokous pidetään Pertsan kodin ullakolla. Ideana on kerätä peltipurkit, viedä ne Kuolioluodolle ja sulattaa niiden tina siellä. Repa muistaa, miten hänen isänsä oli menettänyt osakeyhtiöön sijoittamansa rahat. Nyt osakkaiden pääomapanostus olisi kuitenkin peltipurkkeja ja työtä.

Purkkeja ja sulattoon tarvittavia tavaroita haetaan kaatopaikalta. Kolmituntisen romun kokoamisen jälkeen yhtiö on hajota, koska useimmat poikien keräämät tavarat ovat muuten vaan kivoja eivätkä liity tinayhtiöön. Pertsa osoittaa johtajuutensa sanomalla, että sekalaisen romun kohtaloon puututaan myöhemmin. Vene lähtee kuudelta illalla kohti saarta, ja – kuten Riikkilän tarinoissa aina – avoimella selällä on aallokkoista. Saaressa pohditaan tehdasalueen ostamista, mutta se jätetään hautumaan pääomien vähäisyyden takia. Tavarat viedään luolaan, joka vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että päätetään aikanaan tehdä kaivauksia siellä: jos siellä olisi merirosvon aarre. Repan isä on rakennuksella hanslankari, joten Repan päätellään olevan pätevä muurari – hän tekeekin uunin pohjan. Sitten pojat menevät uimaan, sukelluskilpaan, jossa sukellustaidoton Iikka on tuomarina. Repa sukeltaa pisimmälle ja Pertsa syvimmälle – vahingossa. Tuolla sukelluksellaan hän löytää pienoissukellusveneen meren pohjasta. Vene todetaan yhteiseen omistukseen siirtyneeksi. Pitää kuitenkin palata takaisin kotiin. Käytännönläheinen Pertsa pohtii, miten kamala loppu sukellusveneen miehistöllä oli ollut.

Seuraavana aamuna Pertsan aloitteesta Pertsa ja Kilu tekevät neljä sukeltajan kypärää – yksi ämpäristä ja kaksi vahvasta paperista. Tänä iltana Kilun äiti keksii, että Kilulle olisi hyvää kerätä käpyjä kaksi säkillistä päivässä. Kilu arvelee tämän määrän kasvavan, jos hän suorituksen tekee. Pertsa tekee tuon illan aikana kypärät valmiiksi yksin.

Sunnuntaiaamuna poikajoukko on Kuolioluodolla. Topi kokeilee ensimmäisenä – voimapaperikypärä vuotaa, ja koesukeltaja kieltäytyy lisäkokeista. Pertsa kokeilee seuraavaa – sekin vuotaa, Pojat menevät sulattamaan tinaa. Ensimmäinen koesulatus tuo vain pienen palan puhdasta tinaa. Tämä arvokas saalis kaivetaan maahan suojaan.

Pertsa kokeilee vielä sukelluskypärää ja on hukkua, tosin Vili melkein saa toivomansa mahdollisuuden kokeilla tekohengitystaitojaan. Sitten Topi ja Pertsa kokeilevat sukellusveneen nostoa ilman kypäriä, mutta se osoittautuu mahdottomaksi, koska sukellusvene on liian syvällä.

Merellä on myrsky, johon merivoimien vene on jäänyt ajelehtimaan moottorin sammuttua. Topi, Kilu ja Pertsa lähtevät avustamaan sitä ja vetävät tuntien kuluessa sota-aluksen sen satamaan oman veneen polttoaineen loppuessa juuri satamassa. Pojat saavat kiitoksen ja käskyn jäädä pelastamaansa merivoimien veneeseen yöksi. Täten muut pojat jäävät saarelle vangeiksi. Myrsky tuo kahden hieman vanhemman suulisniemeläisen tytön purjeveneen saareen. Pojat pelastavat heidät, ainakin omasta mielestään. Vili menettää toisen hengenpelastusmahdollisuuden samana päivänä. Pojat ja tytöt siirtyvät sateensuojaan luolaan, joka lämmitetään. Vesisade tuo veden lattialle ja muutenkin luola on saunamainen. Aamulla pojat ja tytöt piikittelevät toisilleen tyttöjen lähtiessä kotiaan kohti. Pertsan ja kumppaneiden palatessa kaikki lähtevät paluumatkalle kotiin. Pojat hinaavat tyttöjen veneenkin kotirantaan.

Toisaalla rikosetsivä Paavola harmittelee, että tuli lähteneeksi isänsä maatilalta. Hän seurustelee Viimeiset kaanit-tarinassa rikoksen tieltä pelastamansa Sirkka-Liisan kanssa, joka asuu nyt Kotkassa. Kotkaan mennessään Paavola kuulee kylän naisten kertovan tarinaa, että pojat tislaavat pontikkaa saarella. Tavatessaan poikien pelastaman veneen päällikön, ylikersantti Untamon, Paavola pyytää tätä raportoimaan saaristossa nousevasta savusta. Vähän myöhemmin Paavola saa korkeammalta poliisiviranomaiselta saman viestin käskynä.

Kaksi Karhulan konepajan miestä on voittanut Veikkauksessa mukavan summan ja he päättävät juhlistaa sitä veneilyllä ja kalastuksella. Pitkäsiima tuo kalaa niin hyvin, että he jäävät poikien luolaan viikoksi lomalle – savua nousee heidän muuraamastaan savupiipusta koko viikon. Paavola saa raportin ja päättää mennä Sirkka-Liisa mukanaan saareen tutkimaan asiaa. Jos rikosta ei löydy, hän kosisi jos uskaltaisi.

Pertsa ja Kilu menevät satamaan hakemaan rahtilaivan kokin tyhjät peltipurkitkin. Tästä seuraa poikien yritys puhua eri kieliä vaikka kokki onkin alun perin saman seudun poikia.

Merellä ylikersantti Untamo etsii aluksellaan miinoja ja lentokoneesta pudotettua torpedoa ja tekee havainnon Kuoliolta nousevasta savusta.

Pojat suunnittelevat lattiaa luolaansa, puut on jo hankittu. Pojat löytävät luolansa ja ovat kiitollisia tuntemattomien valmistamasta savupiipusta. Topi ja Pertsa jäävät tutkimaan sukellusvenettä, ja muut tekevät ovea, lattiaa ja nukkumapaikkoja luolaan. Topi ja Pertsa saavat köyden kiinni aluksen pyrstöön. Tässä vaiheessa koko joukkue on vetämässä sukellusvenettä ylös, kun sattuma tuo ylikersantti Untamon veneineen paikalle. Löytö osoittautuu neuvostoliittolaiseksi torpedoksi. Se räjähti komeasti, kun Untamon johtama sota-alus vetää sen irti hiekasta. Pojat saavat suuren kalansaaliin ja ylikersantin todistuksen, että kalat ovat kuolleet räjähdyksessä.

Tämän hauskuuden jälkeen tulee kotona töitä tehtäväksi. Repa komennetaan multaamaan perunapelto. Pertsa toteaakin asioiden olleen oudosti: ei ollut tullut haukkuja vanhempien taholta moneen viikkoon. Pojat auttavat Repaa, ja työ sujuu nopeasti. Pertsan ja Kilun kohtaloksi tulee kerätä mustikoita ainakin sen verran, että siitä saataisiin sekä mustikkasoppa että -piirakka. Tämä on kova pala purtavaksi, koska tinayhtiön toiminnan oli määrä juuri alkaa. Mutta sitten voittaa halu näyttää aikuisille. Koko poikaporukka lähtee keräämään mustikoita Kotkan edustalla olevasta Hevossaaresta. Pertsalla ja Kilulla on käytössään uusi marjanpoimuri, joka vauhdittaa keräämistä. Kilu pääsee osoittamaan – vahingossa – urheutta törmätessään "ihmissyöjähevoseen", joka osoittautuu täysin kesyksi. Marjasaalis on suuri, kymmeniä litroja. Paluumatkalla on jälleen kova aallokko vastuksena. Kotona saatu kiitos on niin iso, että Pertsan pitää mennä jäähdyttelemään laiturille. Siellä piikkikalojen uintia katsoessaan, hän saa taas uuden business-idean.

Pian tuleekin toinen yö ja kolmas, ja he kalastavat haavilla piikkikaloja. Pertsan saunassa kalat keitetään öljyksi. Haju on kala. Piikkikalaöljyllä on hyvä markkinahinta, 100 mk/litra. Siksi öljypullot pitää laittaa piilopaikkaan. Pertsa on saada selkäänsä isältään, mutta tokaisu "Olisin maksanut torpan velat..." saa vanhemmat itkun partaalle ja poika livahtaa pihalle.

Viimeisessä luvussa Paavola tekee matkan Kuoliolle. Naisväki juoruilee yhä enemmän pontikankeitosta saarella. Paavola ajattelee, että jos Pertsa ja Kilu ovat syyllisiä, hän ei koskaan usko kehenkään.

Sunnuntaina koko poikalauma menee veneellä Kuolioon. Tällä kertaa purkkien tina sulaa hyvin. Paavola löytää luolan siinä vaiheessa, kun pojat hihkuvat "kirkkaan valuvan" kuten sula tina valuu kirkkaana. Sitten tulee Sirkka-Liisa, jonka puhuttelussa Pertsa kosii Paavolan puolesta.

Pertsa ja Kilu merellä

"Työmaa"-luku: Pertsa oli pohtinut, miltä elämä tuntuu, kun kansakoulu on kokonaan loppu. Hän pääsi kesän alussa pieneen Sam-nimiseen hinaajaan lämmittäjäksi. Hänen isänsä oli hankkinut hänelle tuon työn. Hinaajan piippu oli komea - Pertsa muisti sanonnan "jos laivassa on paksu korsteeni, on miehillä hyvä ruoka." Laivassa oli kapteeni ja konemestari, jotka kumpikin odottivat apumiestä - täkkimiestä ja lämmittäjää.

Konemestari opettaa Pertsalle miten höyrykone toimii - polttopuita uuniin ja vettä höyrykattilaan. ja paineen noustessa liian korkeaksi höyryä varoventtiilistä ulos. Käytännössä tämä helppo työ oli vaikeampaa. Uunin lataaminen polttopuilla ei sekään ollut yksinkertainen toimitus. Työ on hikistä ja konemestari opastaa huutamalla, yleensä vihaisena.

"Kilun murheet"-luku kertoo Kilun pääsystä yhteiskoulun kuudennelta luokalta taaskin ilman ehtoja, tosin kielistä tuli vain kuutosia. Hänen äitinsä moitti Kilua huonosta koulumenestyksestä, siitä, ettei tämä ole ansainnut rahaa. Äidin mielestä Kilun vertaaminen naapurin poikaan Pertsaan oli tietysti paikallaan: "Pertsa oli tänään ensimmäistä päivää työssä, ja sen minä sanon, että siitä pojasta tulee tosiaan jotain. Mutta panehan minulle tuohon käteen ne markat, jotka olet tähän päivään mennessä ansainnut." Vuodatus johtui ehkä osin siitä, että Kilun äiti oli kotiäiti eikä itsekään tuonut perheeseen tuloja. Kilu oli omin toimin hankkinut itselleen kesätyön lautatarhasta.

Pertsan ja Kilun pohtiessa työnsä luonnetta ilmenee, että Kilun isä oli useita kertoja aikonut perustaa oman yrityksen. Yksi ajatus oli polkupyöräliike, mutta niitä oli tullut seudulle kolme hänen pohtiessaan. Samoin kävi kioskiajatukselle. Markkinoiden pienuuden takia liika kilpailu söisi katteen. Pojat pohtivat taas kerran oman yrityksen perustamista todeten: "Pahin ongelma on pääoma. Kun aina pitää olla rahaa." Ensimmäisen työpäivänsä yönä Pertsa näki unta työstään laivalla.

"Kuittari"-luku kertoo Kilun päässeen sahalla mieheksi, joka vie lastien paperit ja saa niihin hinaaja-alusten kapteenien kuittaukset. Hän tarkasti kunkin lautalastin sisällön. Hänen ensimmäinen aluksensa olisi Sam, joka hinaisi kaksi proomullista lautaa Tilly Russ-laivalle. Hän joutui samalla Samin kansimieheksi ja sen proomuissa perää pitäväksi mieheksi. Veneilykokemus ei ollut tuonut täysiä merimiestaitoja ja kapteeni huusi tämän tästä neuvoja. Kilun ensimmäinen työpäivä oli jäädä elämän viimeiseksi hänen pudotessaan ohittavan ison laivan ja proomun väliin.

Uudet kuukausipalkkaiset merimiehet, jotka olivat niin nuoria, että maksullista ylityötä hei eivät saaneet tehdä, saivat varsinaisen työajan jälkeen tehtäväkseen messinkien kiillotuksen ja ikkunoiden pesun.

"Tytön ammatti"-luku kuvailee Pirkon työtä kurkkupenkin haraajana. Mummo kyseli, mitä työtä tyttö on aikonut aikuisena tehdä. Tytölle mattojen kutominen on tuttua, koska mummu on työn hänelle opettanut. Mummu toteaa koneiden syrjäyttävän käsin kudotut matot halvemmalla hinnallaan. Moni luokkatoveri on mennyt kauppaan harjoittelemaan, mutta Pirkosta myyjien julkisesti asiakasta mielistelevä kieli ja elekieli tuntui vastenmieliseltä. Kioskinpito kiinnosti Pirkkoa ja myös puutarhanhoito. Mummokin oli kioskinpidon kannalla ja siksi patisti Pirkon suuren kaupan asiatytöksi ja lupasi ostaa tytölle polkupyörän, jota työ vaatisi.

"Merellä on oltava varovainen" -luku alkaa laivan voimalaitteen hajoamisella satamasta lähdön jälkeen. Pojat hyppäsivät mereen peläten räjähdystä. Kampilaakeri oli hajonnut. Pannun painekin laski. Laiva piti hinata konepajan satamaan korjattavaksi.

"Uuni"-luku kertoo, miten moottorin korjauksen aikana Pertsan piti pestä höyrykattilan putket. Konemestari yritti patistaa Pertsan töihin tulikuumaan uuniin, mutta tällä oli sekä järkeä että rohkeutta olla menemättä. Konemestari huusi: "Kun minä olin nuori ja olin lämmittäjänä, ei mieleenikään tullut sanoa vastaan" ja meni itse uuniin polttaen mahansa. Hänkin hyppäsi mereen - jäähdyttelemään tuskaansa. Palovammaan laitettiin maaliöljyä lääkkeeksi, mutta myöhemmin lääkärissäkäynti johti sairaalaan. Mutta konemestari selvisi kuitenkin pelkällä säikähdyksellä

"Likka"-luku alkoi Pertsan ja Kilun menolla veneellään kalaan. Jälleen Riikkilä loihtii myrskyn, kun kone sammuu. Ankkurinaru katkeaa ja vene purjehtii kohti maata Kilun seisoessa takki auki mastona ja purjeena. Tämä toi veneelle ohjattavuuden. Pertsa ohjasi veneen rapistuneen talon laituriin. Talon pihassa paloi. Pirkko sai sattuman tuomaa apua pojilta. Komposti oli ottanut tulta saunan uunin kytevistä tuhkista. Pirkko tarjosi pojille kahvit ja petrolia moottoriin. Tämä oli poikien ja Pirkon ensitapaaminen.

"Olihan se messi" -luku alkaa Samin nostolla kuivatelakalle - kattila meni korjaukseen. Puuyhtiö valvoi laivastonsa merikelpoisuutta. Pojat joutivat siivoamaan laivan. Heille jäi työn päälle aikaa ja silloin he löysivät telakalta messin. Sen ostoa pohtiessa Pertsa kyselee, mihin ammattiin Kilu aikoo ylioppilaaksi tultuaan - vanhempien mukaan vaihtoehtoja ovat lääkäri, pappi, maisteri ja hammaslääkäri. Kilulla ei ole omaa näkemystä asiasta - oma yritys kiinnosti ehkä Pertsan esikuvan innoittamana. Pojat ostivat halvalla messin. Poikien tarjotessa 200 mk ulkotyönjohtaja myi sen satasella.

"Pirkon työmaa" -luku kertoo siitä, miten nopeasti Pirkko tottui myyntityöhön. Heinäkuussa tuo kauppa myytiin omistajan lähtiessä Helsinkiin osana 1950-luvun muuttoliikettä. Pirkko menetti työnsä. Mummo oli hankkinut hänelle uuden polkupyörän ja lähetti Pirkon maalle - sinne menoon tarvittiin polkupyörä. Pirkko pääsisi ikäisensä tytön kaveriksi, keräisi mustikoita ja pitäisi lomaa.

Poikien ostama messi tuotiin kuorma-autolla Pertsan kotiin. Suku oli auttamassa. Myös Pirkko vieraili heidän luonaan.

"Sam kunnostettuna" -luku kuvaa hinaaja Samin tulleen korjauksessa likimain uudeksi hinaajaksi. Pojat olivat satamassa omin luvin tehdyn koekäytön aikana rikkoa koneen, mutta korjasivat vahingot omin keinoin.

"Ikävä aamu" oli sateinen aamu, jolloin naapurihinaajan miehistö oli tukkinut Samin savupiipun ja alus nokeentui pahasti. Konemestari kehotti Pertsaa maksamaan ilkityön joskus takaisin. Hinauksessa tuuli oli epäsuotuisa eikä Sam voinut ajaa hinattavan proomun eteen, vaan Kilun piti heittää sen pollariin hinausköysi kiinni - tämä uroteko onnistui, kun ei uskaltanut epäonnistua heitossa. Kiitollinen ja yllättynyt kippari lupasi opettaa Kilulle mm. merikorttien lukua. Illalla Pertsa meni viereiseen hinaajaan ja aikoi ottaa sen pohjapropun auki, mutta luopui aikeesta, sillä ajateltuaan sen vaikutuksia hän jätti ilkityön tekemättä. Tuo hinaaja kuitenkin upposi, koska sen oma miehistö oli vahingossa jättänyt pohjapropun osin auki!

"Erikoisluvalla": Sam sai erikoisluvalla proomun hinauksen Valkoon, jossa odotettiin puutavaraa. Samin olisi pitänyt lähteä myrskyssä ja kapteeni vaati Samin luokitukseen väliaikaisen laajennuksen. Puutavarayhtiö sai sen hankittua.

"Kurssi länteen" kertoi Samin matkan myrskyssä. Kilu oli yksin proomussa sen perämiehenä. "Maijansalmi"-luku kertoo, miten pahinta myrskyä välteltiin ajamalla kapealla sisäväylällä. "Kiviniemi"-luvussa kerrotaan Pirkon elosta maalla. Tullessaan Pirkko toivotettiin tervetulleeksi kahvilla. Hän näkee Samin kulun merellä. "Valkoon"-luvussa hinaajan rahti saadaan perille siitä huolimatta, että vettä pumppaava imuri hajosi. "Uusi suunnitelma" -luvussa konemestari lähti korjauttamaan imurin, mutta jäi juopottelemaan ja panttasi imurin. Imurin toiselle korjausmatkalle lähti koko päällystö. Pertsa ja Kilu löysivät sillä aikaa telakalta keskeneräisen suuren ja moottorittoman puuveneen. Sen osto tapahtui vahingossa, myyjä halusi päästä siitä eroon. 15 000 mk myyntihintaan pojat tarvitsivat parin viikon mietintä- ja hankinta-ajan.

Karilleajo ja paluu

"Paluu" sisältää kirjan suuren seikkailun. Päällystö saapuu hieman humalassa ja lähtee merelle humaltuen vielä paljon lisää - konemestarikin jäi sillalle pelkästään juodakseen kapteenin kanssa. Sää oli huono: ukkosmyrsky nousi. Laiva meni täyttä vauhtia kapeikoissa uhmaten karilleajon vaaraa. Lopulta potkuri osui kiviin ja proomu iski hinaajan perään heittäen konemestarin mereen. Kilu huomasi aluksen olevan merihädässä ja Pertsa alkoi upottaa alusta matalaan veteen. Kippari oli loukannut itsensä iskussa ruoriin. Pojat pääsivät proomuun, mutta kippari jäi liian raskaana siirrettävänä laivaansa. Pojat pitivät pumpulla proomun pinnalla yön ajan ja nukkuivat sitten.

"Konemestarin uimataito" -luvussa kerrotaan miten konemestari selvisi meressä - uimataito toi hänet rantaan, josta hieman matkaa kompuroituaan ja näännyttyään Pirkko hänet löysi luvussa "Pirkon marjat". Tytöt keräsivät mustikoita kuivattavaksi suuren määrän kuten aina Riikkilän kuvaamat nuoret. Kaupunkilaisen Pirkon ikiaikainen käärmepelko muistetaan sanoa. Syyllisyydentunto kalvoi sekaisin olevaa konemestaria samalla, kun hän pohti miten selittää asia siten, ettei ammatti mene. Tytöt hankkivat paikalle poliisin ja tästä alkoi Samin tarina sanomalehdissä, joiden tarina oli selkeää journalismia otsikoilla: Kaikki kuolivat (paitsi konemestari)!

"Samin kippari" -luku kertoo kapteenin pelastumisen. Kalastusalus löytää karilla olevan Samin ja vie kapteenin sairaalaan Loviisaan. "Jehu"-luku kertoo miten Jehu-proomu selvisi yön yli. Proomu törmäsi toisiin hinattaviin proomuihin, Pertsa heräsi törmäykseen ja sitoi Jehun kiinni. Vasta Villingin kohdalla hinaajan kapteeni huomasi kolmannen proomun lastissaan. Proomu matkasi Helsinkiin, missä pojat selittivät asiansa poliisille ja puuyhtiön miehille sekä myivät juttunsa lehdille. Pojat saivat puuyhtiöltä bonusta 5000 mk kumpikin - yhtiö oli hinaajan uppoamisesta pelkästään tyytyväinen - vanha alus, jolla oli hyvä vakuutus.

Tarinan loppuu rauhallisesti - pojat menivät heti ostamaan Loviisasta veneen itselleen. Kotona oli luultu poikien kuolleen, joten paluu oli iloinen yllätys vanhemmille ja Pirkolle. Uusi vene hinattiin vanhalla kotiin ja sai nimen Adventure. Pojat alkoivat heti uuden liiketoiminnan - halkojen kuljetuksen Adventurea proomuna käyttäen.

Pertsa ja Kilu kippareina

Pertsa ja Kilu olivat saaneet hankittua suuren veneen, jota he kunnostivat pohtien käyttääkö sitä proomuna puun kuljetukseen kuten edellisenä kesänä vai yrittääkö hankkia siihen moottori. Vanha kalastaja tuleekin tekemään vaihtokaupan - hän haluaa poikien pienen moottoriveneen ja antaa vaihdossa oman ison veneen moottorin asennettuna paikalleen ja 30 000 markkaa välirahaa.

Veneen remontointi on vaikeaa keväällä, kun Kilulla on oppikoulussa kokeita tämän tästä ja äitinsä vahtimassa, että läksyt tulee tehtyä. Kilun vanhemmat pohtivat hänelle mm. englannin- ja suomenopettajan ammattia siitä huolimatta, että kielet olivat hänelle vaikeita. Pertsan koulunkäynti kansakoulun ylimmillä luokilla ovat lopuillaan, konepajakoulu odotti kesästä alkaen.

Pojat hankkivat veneeseensä vakuutuksen ja pikkupoikien makkaranpaistonuotiosta levinnyt tuli oli tuhota sen. Vakuutus toi korvauksen nokeentumisesta, mutta puhdistus vaati lisätyötä ja oli pojille kova pala purtavaksi. Pertsa aikoi sanoa jotain "harkitsematonta", avasi suunsa, nielaisi sanat ja huokaisi. Tämä pettymyksen nieleminen on ollut Väinö Riikkilälle tuttu tilanne hänen jouduttuaan isänsä kuoltua maataloon töihin 12-vuotiaana.

Elokuvissa käydessään pojat estävät kalpeaa tutunomaista miestä varastamasta toisen lompakkoa. Mies oli tehtaan varastomies Antti Pehko, joka asui vaimonsa kanssa. Lapseton perhe oli tuolloin nk. yksinäinen perhe ja avoliitto omantunnonavioliitto. Yhden hellahuoneen asunnossa asuvan perheen tulevaisuuden toiveena - hieman alle 40-vuotiailla perheenjäsenillä - oli turvallinen vanhuus. Sen toteuttamiseksi täytettiin veikkausrivi joka viikko. Antin harrastus oli sohvassa makaaminen, josta kalpeus oli saanut värinsä. Vaimo kävi yökolmelta siivoamassa toimistoja.

Pehko pohtii työmiehen elämää: ruokatunnilla eräs Rantanen siirtää yhtä läskinpalaa usealla leivällä kunnes viimeisellä suupalalla syö sen suuresti nautiskellen. Joku toinen jauhaa ruokaa koko tunnin ja ryystää kahvinsa äänekkäästi. Pehko oli kokeillut rikollista elämää eikä sekään ollut onnistunut. Pinnaaminenkaan ei onnistu, edes veronmaksussa, jossa poikamiesverokin rasitti. Pehkon vaimo patisti miehen kävelylle ja hän huomasi poikien veneen ja ajatteli "lainata" sen ja muuttaa Ruotsiin. Hän osoitti sen verran ahkeruutta, että osti ruotsinkielisen viikkolehden.

Eräänä aamuna Pertsan piti sitten ilmoittautua telakan konepajalle. Kuten tapana vieläkin on, uusi työntekijä kiertää uutta työpaikkaansa tuntikausia paikasta toiseen tavaten vieraiksi jääviä ihmisiä. Organisaatio esittelee omaa kokonaan tulokkaalle. Pertsa tuli kolmivuotiseen konepajakouluun, oppisopimuskoulutukseen, jonka avain oli pitää harjoittelija tekemässä alimmalla mahdollisella palkalla aputöitä kaksi vuotta ja vasta sitten kouluttaa hänestä sorvari. Toinen apupoika muistutti työsuojelustakin: älä mene taakan alle. Pertsan tehtävä oli viedä aihioita koneelta ja osastolta toiselle. Apupoikaa yritti likimain jokainen ammattimies komentamaan tekemään osan omasta työstään. Pertsa näkee myös tieteellisen liikkeenjohdon aikaansaaman tehtaan eri osastojen tehokkuuskilvan aikaansaaman yleiskustannusten nousun. "Pertsa oli jo aiemmin kummastellut, kuinka oli mahdollista, että jonkin työn teettäminen pienessä konepajassa, jossa oli kovin vaillinaiset työkalut, tuli paljon halvemmaksi kuin suuressa konepajassa, jossa kaikki työstökoneet olivat ensiluokkaiset." Hän näkee myös työtapaturman, jossa kirjailija antaa lukijalle pohdittavaksi tapaturman taloudelliset vaikutukset monilapsiseen perheeseen, jonka äitikin oli juuri sairaalasta tullut.

Kevään polttopuiden rahtaus saaresta maahan oli mennyt pojilta ohi veneen korjaustyön viivästyessä tulipalon vuoksi. Veneen moottorin koekäytössä Kilun aiempia tarinoita terävämpi pää osoittaa kykynsä Pertsan pyrkiessä löytämään laihimman mahdollisen seossuhteen - kodin niukkuuden opettamaa nuukuutta. Todettuaan veneen olevan kunnossa pojat unelmoivat sillä ajamisesta - Välimerellä! Samaan aikaan Antti Pehko oli venerannan halkopinon luona pohtimassa tulevaisuuttaan.

Kouluja käyneenä Kilua ei voitu laittaa konepajaan vaan hän siivoili paikkoja, haravoi ja toisinaan vahti valimon katolla tulipalon varalta. Kuten työnotossa sanottiin: "Opiskelija, hm! Siis etupäässä kynätyöntekijä." Palkka kuitenkin oli 100 mk/tunti kun Pertsalla se oli 40 mk/tunti. Hänkin oivalsi olevansa kohta aikuinen ja menevänsä opiskelemaan ja sitä kautta ammattiin - kenties insinööriksi tehtaan suunnitteluosastolle? Pertsa oivalsi ensimmäisen työpäivän jälkeen Kilun siirtyvän pois viimeistään ylioppilaana pois. Hän itse jää Kotkan seudulle ja tulevaisuus vaikuttaa vain puurtamiselta: "Jos konepajassa on jokainen päivä yhtä kiireinen kuin tämäkin, ei illalla jaksa tehdä mitään."

Pehko saa oivalluksen - hän "lainaa" veneen Ruotsin matkaa varten. Veneen varastamisen lisäksi Pehko pyrkii lainaamaan likimain kaikilta tehtaan miehiltä ja varastamaan varastosta metalleja, joiden hinnat ovat korkeita. Pehkosta sanottiin selän takana: "Suutaankin soittaa niin huonosti, ettei se sillä pärjää."

Vihdoin kaverukset tapaavat työssä tehtaalla - Kilun äidin kauppiastuttava ei kehdannut ottaa Kilua kesätyöhön niin huonolla palkalla kuin mitä kauppakoululaisille maksettiin. Niin Kilu meni ja haki tehtaalta töitä. Kesätyöntekijä teki varastossa raskaammat työt vakinaisessa työsuhteessa olevien varastomiesten katsellessa sivusta. Rasittunut Kilu astelee peruuttavan kuorma-auton alle, mutta selviää säikäyksellä. Työn jatkuessa paljastuu, että "Kukin alallaan"-mottoa viljelevä veltto varastomies Heiskanen on saanut purjeveneen hankittua. Häneltä Kilu saa hieman oppia purjehduksen.

Toisaalla tarinoiden ainoa tyttö, Pirkko, tekee maatöitä mummonsa kanssa. Mummo siivosi ammatikseen ja hoiti kioskia, jossa Pirkko avusti. Varhaisvihanneksia kasvattamalla mummo toi lisätuloa kesän alkuun - siihen oli valmistauduttu jo syksyllä. Pirkolla oli syntymäpäivä. Ennen hän on saanut aurinkolasit, liinan ja aivan pienenä vain suklaata tai hedelmiä. Nyt mummo antoi kameran, tytön suuren unelman. Se oli hinnaltaan ainakin 20000 mk. Mennessään kokeilemaan kameraansa Pirkko näkee Pehkon pinkovan pakoon poikien veneen läheltä. Miehen nimi nimittäin jäi sätkäpaperina käytetystä sanomalehdenpalasta Pirkolle talteen. Pirkko otti kuvan poikien veneestä, jota toimi viranomaisten apuna myöhemmin.

Kilun äiti napisi pojalleen, joka aikoi lähteä veneellä, joka nyt kantoi nimeä Adventure, merelle illalla. Kilun isä oli valmis puuttumaan poikansa puolesta, mutta poika ehti puhua iltaloman omin neuvoin. Poikien veneen lipuessa ulapalle, vielä pienemmät pojat toistivat kotia opittua: "Kyllä tämä köyhän elämä on kurjaa!" ja "Onhan niillä, porvareilla." Merellä pojat Riikkilälle tyypillisesti pysähtyvät kalastamaan ja huonon alun jälkeen kalansaalis on runsas. Ja ensi kerta ei ole sekään, että polttoaine loppuu juuri maihin tullessa.

Kesäinen työ loppui telakan huonoon tilauskantaan. Vakinaisten urakkahinnat oli leikattu 20%:lla ja väliaikaiset saivat lähteä pois. Lomat tuli pidettäviksi samaan aikaan. Mutta syksyllä tilauksia oli tulossa - valmistava teollisuus on aina ollut syklistä. Pertsalle tuli vähintään kolme viikkoa lomaa. Pertsa pohti synkkämielisen isänsä odotettavissa olevaa mielipidettä palkattomasta lomasta: "Kyllä sitä maan alla maata saa, eikä rokuli tee rahaa."

Pojat saivat loman ja päättivät alkaa nukkua veneensä kajuutassa. Pertsan äiti suhtautui asiaa tällä kertaa kuten Muumimamma - evästä mukaan ja menoksi. Pertsan isän pohti kajuutassa olemisen fyysistä autautta ja pohtii sitä huolta, mitä lapsen kotoa poissaolo äidissään tuottaa. Niin vähän Pertsan isä oli sisäistänyt, mitä harrastuksessa on kivaa. Kilun äiti tuli myös vetoamaan poikien loman puolesta, jottei Pertsalle etsittäisi uutta palkkaa tuottavaa kesätyötä.

Kirjan puolivälissä esitellään Adventure-vene ja sen varustelu, johon kuului mm. venäjänkielisiä merikarttoja (vuodelta 1917 tai vanhempia). Poikien yö laiturissa olevassa veneessä ennen suurta purjehdusta muuttuu selkkaukseksi rikollista veneen kaappaajaa Antti Pehkoa vastaan. Tässä seikkailussa Kilu on valmiimpi väkivallan käyttöön aseistettua ammattirikollista vastaan, sillä kyseessä on Eino Suokko, jonka he saivat kiinni Viimeiset kaanit -kirjassa. Psykopaatin omainen rikollinen oli luonnollisesti luottovankina päässyt lyhennetyllä tuomiolla, nyt hän väitti ostaneensa veneen rehellisellä kaupalla Lahiselta, joka osti veneen Kilun isältä. Pojat ymmärsivät, että Suokko voittaa pelin, jos pääsee veneellä Tukholmaan asti. Pehko pelkää poikien suunnittelevan vapautuvansa tästä vankeudesta ja määrää heidät eri vahteihin valvoen itse pari kolmen vuorokauden matkan ajan.

Poikien vanhemmat ja ystävät pohtivat, mihin pojat lähtivät salaa muutamaan tuntia ennen kuin he olisivat tulleet saattamaan purjehtijoita. Huhuissa kerrottiin, että salakuljettajat olivat kaapanneet veneen. Pirkko oli yksi ihmettelijöistä, lisäksi hän löysi Pehkon halkokasan alta metallikappaleen, siellä oli pieni kellari. Hän päätti kertoa pinota poliisille ja mennessään valokuvasi autokolarin. Sen kuvien vuoksi hän uskalsi mennä poliisin puheille. Samaan aikaan poikien vanhemmat ilmoittivat veneen kadonneeksi ja merivartiosto alkoi etsiä sitä.

Veneessä vapaavahdissa oleva Pertsa suunnitteli juonen ja jätti Kilulle sen kirjeessä. Tätä viestintätapaa Pehko ei ollut ottanut huomioon. Lisäksi hän lähetti SOS-merkkiä kajuutan ikkunasta ja se toi merivartioston veneen kylkeen. Pehko sitoi Pertsan kajuuttaan ja uhkaili tappavansa Kilun, jos tämä yrittää jotain. Siksi merivartijoiden veneeseen tekemä tarkastus ei tuonut kuin nuhteita ajovalojen puuttumisesta js vanhoista merikorteista.

Maissa Pehkon vaimo tuli ilmoittamaan ukkonsa katoamisesta. Poliisi tunsi miehen eikä myötätuntoa avovaimolle tullut, vaimo pelästyi, josko mies oli varastanut myös perheen rahat. Suomalaisen perheen pankkikirjan vaimo oli kuitenkin piilottanut niin hyvin, ettei mies löytänyt sitä eikä saanut nostettua tienaamiaan rahoja pakomatkalleen.

Pirkko kutsuttiin poliisin luo saamaan kiitosta valokuvistaan, jotka selittivät autokolarin syypään. Häneltä löytyi myös valokuva Adventuresta samalta filmiltä ja vihje Pehkon metallipiilosta, jonka etsivä tarkisti.

Adventure oli nähty Ahvenanmaan saaristossa, mutta oli taas kateissa. Kovassa merenkäynnissä Kilu suunnitelman mukaan rikkoo ruorin ohjauksen ja sillä aikaa, kun Pehko korjaa sitä, Pertsa laittaa vettä polttoainejärjestelmään. Pian kone sammuu ja vene menee purjeella. Tehtaalta tuttu Heiskanen ihmettelee, kun näkee Pehkon veneessä. Vähän myöhemmin Pehko ajaa veneen rantakiville. Heiskanenkin oli Maarianhaminassa nähnyt Adventuren kuvan lehdessä ja kääntyi viranomaisten puoleen.

Pehko ohjaa vahingossa kapeikossa veneen kiville Tässä vaiheessa Kilu lassoaa Pehko ja pojat sitovat kiroilevan miehen mastoon. Pojat ajat Maarianhaminaan, jossa Pehko pakenee poliisilta muttei Kilun toiselta täydelliseltä lasso-heitolta. Pehkon usean sadan kilon määräinen metallilasti paljastuu ruumasta. Poliisi lupaa rahallista apua paluuta varten, mutta Pertsa ei uskalla ottaa, koska kerran isänsä työttömyyskorvauksetkin perittiin seuraavan työn palkasta takaisin. Pojat tutustuvat Maarianhaminaan - romuautokauppaan he tutustuivat ensi kertaa ja se tuntui isokatteiselta.

Palatessaan he kävivät Hangossa. Siellä kalastettiin niin iso kala, että englantilainen rahamies ensin valokuvautti hauen ja sitten osti sen. Enid Blytonin tarinoiden ruokasäilykkeet tulivat tässä yhteydessä Riikkilän suomalaisten poikien veneeseen, palkkiona.

Poikien palatessa Suulisniemeen Pirkko oli ensimmäisenä paikalla ja haki perheet paikalle ja sai kutsui juhliin eli kahville. Poikien isät olivat perustaneet halkofirman eli siirtyneet pois tehdastyöstä yrittäjiksi. Tämä oli pojille melkoinen yllätys. Pojat joutuvatkin kuljettamaan veneellään halkoja perheen omalle yritykselle.

Iikka ja Vili

Kukkoset asuvat puisessa omakotitalossa meren rannalla omaten kolmea erilaista velkaa. Iikka oli joutunut pilkkomaan polttopuut keittiön uunia varten. Lisäksi äiti patisti hänet latomaan puut siististi laatikkoon ja siivoamaan lattialle pudonneet lastut. Pikkuveljellä sattui olemaan maha kipeä juuri, kun oli työtä tehtävänä. Vielä mattojen pöllytys äidin kanssa, sitten pakoon kesken pölyjen pyyhkimisen. Vilin kanssa hän yritti ilmakiväärillä ampua varista ja pulloa tuloksetta.

Riikkilän tarinoiden tyylin säilyttäen pitkästyneet pojat menevät ongelle illalla, kun vapaus tuli pojille vanhempien alkaessa kuunnella radiosta seitsemän uutisia. Pojat menevät joelle. Yksi iso lahna menetettiin, mutta toisen Iikka taisteli maihin. Paluumatkalla puliukon oloinen mies yritti kaapata kalan, mutta pojat pitivät pintansa ja veivät ukon miltei tyhjän viinapullonkin. Iikka oli harrastanut keräilyä jo pitkään: tulitikkuaskien kansista se alkoi ja eteni autojen kuviin. Nyt Iikka keräsi pulloja - osan niistä pystyi myymään apteekkiin - Alkon pullojen palautusjärjestelmä ei vielä ollut toiminnassa, ne piti myydä mehupulloiksi kotitalouksiin. Kalansaaliin tuoma kehu oli jälleen pojille niin kova pala, että sitä piti jäähdytellä ulkona.

Poikien kodin lähellä oleva Havaijin kylä oli saanut vanhaan perikunnalta ostettuun taloon Teknokemiallinen tehdas -yrityksen. Siinä meni seudun lapsilta onkipaikka, koska yritys uhkasi sakolla alueelleen tulevia. Tehdas teki hampaidenpesuainetta. Reportteri haastatteli tehtaan johtajaa.

Iikan vanhemmat lähtivät töihin. Äiti nousi viideltä ja lähti vuoromoottorilla työhönsä puoli seitsemältä. Siinä välissä Iikka kuuli päivän työnsä ja joka aamu samat varoitukset mm. sähkölevyn päälle jättämisen vaaroista. Ukkosella radion sähkökosketin on otettava irti seinästä, muistutti äiti joka aamu. Ruoaksi on edellisen päivän tähteitä, ne pitäisi vain paistaa. Tänä aamuna Iikka tutki puliukolta kaappaamaansa pulloa - sen sinetti on rikki ja uudelleen suljettu liimalla. Joku myy omatekoista viinaa Alkon pullossa. Pojat kävivät heti näyttämässä sen kylän poliisille, joka oli yövuorosta niin väsynyt, ettei noteerannut vihjeen arvoa. Kotiin mennessä Väinö oli polttanut pannuun eilisen puuron. Pojat menivät meren rantaan ottaen Väinön mukaan, ettei tämä polta kotitaloa. Rannasta löytyi upoksissa oleva pelastusvene. Sen isommat pojat tyhjensivät ja pistivät veneen vesille alkaen onkia veneestä. Väinö ei veneeseen halunnut tulla. Pojat pohtivat veneen puhdistusta ja varustamista mastolla. Vähän ajan kuluttua he alkoivat riidellä maavoimien ja merivoimien paremmuudesta isiensä aselajien mukaan. Tappeluksi se olisi mennyt, jos tilaa olisi ollut. Sitten selvisi, ettei rantaan pääsy onnistukaan, alkoi tuulla, sataa rakeita ja vene otti vettä yli laidan - Väinö haki naapurin sedän vetämään veneen rantaan moottoriveneellään. Pojat olivat niin kiitollisia pelastumisestaan, että kiitos oli unohtua.

Kotona illalla Väinö kertoi poikien miltei hukkuneen, mutta ajoitus oli huono - radio kertoi tuolloin hallituksen kaatuneen. Pojat menivät vielä laittamaan veneen kiinni narulla. Tullessa kaksi puliukkoa, joista toinen oli Iikan vanha tuttu, alkoi ajaa poikia takaa. Iikka juoksi hiekkakuopalle, jonne hänen vainoojansa putosi. Vili piiloutui katajapensaisiin. Pelastumisensa jälkeen he kävivät läpi seikkailunsa.

Seuraava päivä kokosi laajan katraan poikia puhdistamaan venettä. Työ eteni hyvin kunnes väsymys iski. Iikka haki vanhan kaljapullon kellarista, lisäsi siihen vettä ja sokeria - sen juotuaan talkooporukka alkoi valitella mahaansa. Palkinto työstä oli huono.

Vene tuotiin kodin laituriin ja sen korjaukseen osallistui isätkin. Pohja sai Aino-lakan ja vene maston, joka tehtiin vanhasta joulukuusenrungosta. Tämän jälkeen tehtiin koepurjehdus, joka vei Teknokemiallisen tehtaan lähivesille. Jostain syystä moottorivene toi tehtaalle nestekaasua - miksei sitä ostettu läheisestä kaupasta? Lisäksi tehtaalla oli työssä pojille tutut hampparit - Pulppu-Kalle Virtanen ja Anssu. Kun poikien veneen ankkurikivi irtoaa, pojat antavat veneen ajelehtia tehtaan rantaan. Iikka haki sopivan kiven tehtaan aidan luota ja samalla katsoi tehtaaseen sisään. Virtanen sai hänet kiinni, mutta mukana olleella kepillä lyömällä ote irtosi. Ukko uhkasi korvausvaatimuksilla ja uhosi käden murtuneen, kuten konnat Riikkilän kirjoissa aina.

Tehtaan omistaja, "insinööri", aikoi jo vaimoineen lähteä pakoon - ennakkomaksulla ostettu talo tietysti myytäisiin ensin ja ostettaisiin velaksi kaupasta. Osamaksulla ostettu huonekalut myytäisiin. Pariskunta oli tehnyt vastaavia petoksia jo useita. Pimeän viinan kauppa toi tehtaan katteen, ei hammasjauhe.

Pojat pohtivat jälleen liiketoimintaa - kasiaiset! Olisiko hinta 5 vai 10 markkaa kappaleelta (vanhaa rahaa eli 50 penniä tai yksi markka 1990-luvun rahassa). Kasiaiskaupalla voisi ansaita moottoriveneen hinnan pian? Kotonakin autettiin kasiaisasiassa - saatiin taskulamppukin lainaksi, mutta sitä sai käyttää vain, kun on ehdottomasti välttämätöntä. Madot kaivettiin vanhempien tutun talon puutarhasta. Tämän naapuri oli hereillä ja vaati tietää, onko pojilla lupa olla tontilla. Pojat keräsivät laskujensa mukaan yli 2000 matoa, tosin tarkistuslaskuissa vain muutama sata ehjää. Kotiin mennessä he kulkivat tehtaan ohi aivan tarkoituksella - siinä oli jotain jännittävää. Koska ovi oli auki, he menivät sisälle. Joku mies tuli lähelle tupakalle ja pisti oven lukkoon lähtiessään. Poikien jännitys kasvoi peloksi kunnes keksivät paeta ikkunan kautta. Se oli "hieno tempaus"!

Seuraavana päivänä madot löysivät ostajat - kesälomalaiset! Hinnat olivat kerrassaan kurjat mutta myynti kävi. Tuloilla pojat menivät urheilukilpailuihin ja sielläkin kaksi hämärää ukkoa oli paikalla. Iikka pohti heitä enemmän kuin kisojen kulkua.

Pojilla oli etsivätoimistokin. Etsivänä Iikka oli kerännyt yli kymmenen oudon liimauksen omaavaa Alkon pulloa. Poliisi tutki Kalle Virtasen toimintaa omastakin näkökulmastaan. Hänet oli pysäytettykin, mutta miehen pullot olivat olleet laillisen näköisiä. Poliisi oli saanut Iikan ja Vilin vihjeet näistä kahdesta miehestä. Vanha etsivä oli ainoa, joka otti ne todesta.

Pojat toisaalla laskivat pitkänsiiman mereen. He näkivät kuinka tehdasta tyhjennettiin. He kuulivat konnien juonesta. Koska pojat olivat myös etsiviä, asiaan piti puuttua. Vilin piti vain hakea ilmakivääri ja jättää varalta hätäviesti Väinölle - jos etsivät jäävät kiinni, Väinö hakee poliisin yhdeksältä. Vilin palattua tehtaalle, kaksi poikaa menee tehtaaseen sisään. Myyntiin menevä kaappikello oli pelästyttää pojat suunniltaan. Sitten tulivat Kalle ja Anssu tehtaaseen. Väinön mennessä poliisin luo Iikka pidätti rikolliset. Mutta rosvot pääsivät voitolle ja pojat olivat pian itse vankeja. Vanha etsivä saapui kreivin aikaan. Pojat selittivät, miten rikos on tapahtunut ja vihjeen perusteella huijaripariskuntakin jäi Loviisassa kiinni.

Pokien pitkäsiima oli tyhjä, mutta äidin vähätellessä poikien etsivätoimistoa poliisi saapui kiittämään avusta. Iikka selitti epäluulonsa alkuperän - tehtaassa ei ollut korsteenia! Poliisi antoi omasta pussistaan 1000 mk ja sanoi asiasta olevan luvattu virallinenkin, isompi palkkio. Lehdetkin noteerasivat poikien roolin rikoksen ratkomisessa. "Kunnia oli liian suuri." Se kuitenkin hiipui ja lopussa pojat taas onkivat veneessään.

Punapää-Iikka

Alussa pojat painivat, kunnes Iikalta tulee verta nenästä ja Vilin paidan hiha menee rikki. Tuomari Väinö, Iikan pikkuveli, on hänkin saada selkäänsä. Vili menee korjaamaan paidan hihan karhunlangalla. Iikka murjottaa metsässä ja istuu vahingossa muurahaispesään, josta ei voi edes paeta, koska lähellä uimarannalla on tyttöjä tulossa vedestä. Heidän poistuttuaan hän riisuu vaatteet ja ampaisee uimaan - tosin uimahousut jalassa. Katuva Vili meni kaverinsa luo ja joutui sattumalta itse piiloutumaan tytöiltä samaan muurahaispesään. Tietyssä iässä näin taitaa olla poikien kohdalla vielä 2000-luvun alussa. Kohta Vilikin oli uimassa. Siellä kaverusten välit olivat taas kunnossa.

Poikien pohtiessa mahdollisuutta ostaa polkupyörä Iikka löytää veden rajasta ruumiin. Hän pinkaisee pakoon, mutta Vili oli niin peloissaan, ettei pystynyt liikkumaan. Siksi hän tunnistaakin ruumiin eläväksi, sammuneeksi "Heittiö" Heittämöksi. Heittämö elää sosiaalituella eli kunnanavustuksella ja juo rahansa. Pojat eivät saa häntä saa virkoamaan eivätkä jaksa siirtääkään. Mies pitää kuitenkin herättää, ettei yön korkeampi vesi hukuta häntä. Keltiäiset ovat ratkaisu - pojat tuovat paperipussillisen keltiäisiä hänen päälleen ja ne herättävät hänet. Pahaksi onneksi mies näkee pelastajansa ja uhkaa kostolla. Pojat kertovat Iikan isälle, mitä oli tapahtunut. Heittämön tullessa syyttämään poikia todistajanaan tyttärensä, joka näki poikien toimet rannassa, Iikan isä uhkaa miestä itseään omakätisellä selkäsaunalla. Hän tarjoaa Heittämön nälkäiselle tytölle ruokaakin.

Pojat pohtivat lehden äärellä, paljonko polkupyörä maksaa - 12000 markkaa (nykyrahassa luokkaa 120 euroa). Eräs keino tuntuisi olevan romun keruu ja myynti Karhulan tehtaalle. He keräsivät kuorma-autolavallisen metalliromua kaatopaikalta, he hankkivat jopa ilmaisen autokuljetuksen seuraavaksi aamuksi, mutta tehdas oli haluton ostamaan ihan tällaista romua ja noin pienenä määränä. Vili löysi toimeliaisuudeltaan tehtaalta sen verran ison päällikön, että sai kaupan tehtyä. Romun lajittelu oli vielä kova homma ennen ansion saamista. Sen aikana selvisi pojille, miten kova hinta työmaaruokalan ruualla oli! Hanke toi kaikkiaan 4000 markkaa. Niillä ostettiin hellehatut, linkkuveitset ja jäätelöä. Romunkeruuta päätettiin välttää.

Pojat olivat päättäneet lähteä tekemään muinaiskaivauksia Kukorin linnoitukseen. Sinne he eivät päässeet omin nokkinensa vaan Iikan isä järjesti heille kyydin ja haun vuoromoottorilla. Neljän päivän saariloma alkoi. Jos hätä tulisi, lipulla voisi kutsua paikalle vuoroveneen tai muunkin aluksen.

Linnoitus oli jylhä. Ensin pojat etsivät leiripaikan. Veden säännöstely alkoi heti, koska pojat olivat lukemiensa seikkailukirjojen sankarien niin tekevän! Ensimmäisenä yönä ohimenevän laivan sumusireeni pelotti heidät hereille.

Iikan hiusten väri oli punainen ja saarella hän saikin rauhassa olla sankarillinen Punapää-Iikka, kun tukka muualla oli pilkan kohde. Ruoan he muistivat panna maakuoppaan (jollaista suosittaa mm. Karilaan teokset). Pojat alkoivat etsiä aarretta. Tykkejä ja kuulia etsittiin ensin. Yksi keisarillisen Venäjän armeijan asepuvun nappi löytyi. Muutamia tykinkuuliakin löytyi ja vihdoin tykki ja sen alta pääkallo, joka sai pojat miltei pistämään hätälipun salkoon. Kasvojen menetys vertaistensa parissa olisi ollut liian kova menetys. Illalla vielä oli sellainen pelko, että "Se" eli "Hän" kummittelisi, koska hautarauhaa oli rikottu.

Kotona Väinö oli vihainen, kun ei ollut päässyt saarelle. Hän rikkoi etsivätoimiston. Sitten ajatus alkoi mennä isojen poikien unelmaan polkupyörästä. Hän keksi ohimenevän kalakauppiaan kärryistä, että hän voi kerätä rikkinäisiä polkupyöriä seudulta ja koota niistä ehjän! Hän onnistui romunkeruussa. Hän alkoi puhdistaa ja maalata kolmea pyörää. Maalaus meni aluksi täysin pieleen ja vaatteet likaantuivat. Tarinalle on vertaus Riikkilän "Ankkurivahti"-tarinoissa, joissa Riikkilä kertoo veneensä maalaamisesta ja talonsa kittaamisesta. Äiti haukkui illalla Väinön, joka mokatessaan luokiteltiin kategoriaan "iso mies".

Kukorissa pojat pohtivat vielä haudan avaamisen mahdollisia vaikutuksia. Illalla kuuluikin kauhea möykkä. Sen aikaansai Heittämö ja toinen humalainen mies. Ne tulivat poikain majapaikalle ja Iikka jäi kiinni ja sai selkäänsä. Vili uhkasi hakulla ja niin pelastui pieksemiseltä. Toinen rauhallisempi mies vie lopulta Heittämön sivummalle, nukkumaan. Aamulla ukot lähtevät nostamaan pitkänsiimaansa. Pojat saivat heiltä yhden kuhan sovituksena.

Toisaalla Väinö liotteli ketjuja ensin saunassa ja sitten ulkona. Naapurin Repa Vänni tuli neuvomaan isoveljensä pyöränkorjausoppien mukaan. Ketjut piti kuulemma kuumentaa ja upottaa koneöljyyn. Näin tehtiinkin, mutta öljy lemahti liekkeihin. Repo panikoi ja kutsui palokunnan paikalle, mutta Väinö oli sammuttanut tulen. Ja pian seinän nokikin oli pesty pois. Ei tarvinnut selittää vanhemmille eikä saada rangaistuksia.

Saarella aarteenkaivu alkoi tuntua tylsältä. Ukkojen pitkänsiiman lasku oli taas menossa. Myrsky näytti olevan tulossa. Myöhemmin illalla Heittämö putoaakin pitkää siimaa nostavasta veneestä. Toinen mies katoaa maihin tultuaan muualle potien kovaa syntitaakkaa, koska luuli miehen kuolleen. Heittämö ui poikien saarelle ja huusi apua ja sai sitä. Hän puolestaan uskoi "parhaan kaverinsa" hukkuneen. Sitä aikaansaiko miesten syyllisyydentunto alkoholin juomisen lopettamisen, ei kirja kerro. Pojilla on kova yö myrskyn kourissa olevassa saaressa. Heittämö pääsi liputtamalla aamulla vuoroveneelle maihin, pojat jäivät vielä yhdeksi päiväksi.

Väinö oli sillä aikaa korjannut jo kolme pyörää. Hän todisti myös Heittämön ystävän paluun veneellä rantaan. Pyörä vaati kuitenkin lisää öljyä ja säätöä toimiakseen hyvin. Repan avulla se onnistui.

Pojat jäivät saapumatta samana iltana, kun Heittämön ja tämän kaverin hukkumisen huhu alkoi kulkea. Vuoromoottori oli ajanut kiville ja sen sijalle tullut toinen venemies ei tiennyt, että pojat olisi pitänyt hakea saarelta. Pojat alkoivat kalastaa ruokaansa, mutta saivat koukkunsa ruumiin. He kutsuivat ohi ajaneen merivartioveneen avuksi. Se nosti ruumiin, joka olikin salakuljetuskätkö - täynnä tupakkaa ja kahvia muovipusseissa. Pojat saivat merivartiolta hernekeittoa ja lettuja. Pojat eivät lähteneen veneen kanssa pois vaan odottivat vuorevenettä. Se ei tullut.

Väinö ja Repa päättivät lähteä pelastamaan Iikkaan ja Viliä. Pienemmät pojat olivat kovilla merellä soutaessaan. Kun he tulivat saarelle, se olikin tyhjä. Kotiin palatessa heidän veneessä tuhoutui miinanraivaajan ajaessa kovaa ohi. Sen päällikkö luutnantti päätti välttää lokikirjamerkintöjä - hän pelasti pojat merestä ja antoi heille vanhan purjeveneensä. He alkoivat purjehduksen kotia kohti.

Suulisniemessä etsittiin neljää kadonnutta poikaa. Isät lähtivät moottoriveneellä etsimään ilman tulosta.

Purjevene pysähtyi tymään vähän myöhemmin, mutta jonkin ajan kuluttua sai Väinö kutsuttua ohimenevän veneen hinaamaan sen.

Väinö ja Repa saapuivat kotiin muiden ollessa merellä. Iikka ja Vili pohtivat jo lautan tekoa, kun museoihmiset tulivat saareen ja vievät nämä pois mukanaan, mutta Kaunissaaren kautta ja lopulta Hovinsaareen, josta pojat kävelivät kotiin 20 kilometrin matkan. Iikka päätti olevansa pelkkä Iikka tästedes. Kotona Väinölle oli pojillekin omat pyörät odottamassa. Pojat pohtivat jopa polkupyörävuokraamoa.

Repa ja Väiski

Romaani alkaa, kun Väinö "Väiski" Kukkonen koulusta kotiin tultuaan ja syötyään kaapissa (vaan ei jääkaapissa) olleen voileivän pohtii kevättalven iltapäivän velvollisuuksiaan: maantiedon kokeeseen luku, polttopuiden haku hellan luo, veden haku ja keittön likasangon tyhjennys. Maantiedossa aiheena oli muun muassa pitkä joki ja pian läksyään lukeva poika oli mielessään joella ongella. Leivän tultua syödyksi poika lähtee hakemaan polttopuita, mutta liiterin sijasta menee ystävänsä "Repa" Vännin taloon, josta tulee savua. Repa oli yrittänyt muuttaa kaalikeiton tähteet laadukkaammaksi ruoaksi, lettusiksi. Tästä poikien ajatukset menevät Riikkilälle tyypilliseen kohteeseen: "Jos meillä olisi rahaa, niin saataisiin halvalla mitä vain." Vene oli poikien suurimman kiinnostuksen kohde. Se puuttui kummaltakin perheeltä: toinen oli myynyt omansa pois, ja toinen oli tullut sisämaasta eikä ollut kiinnostunut veneilystä merellä.

Ajankohta oli pääsiäisen jälkeen - rahaa ei ollut mahdollista ansaita pääsiäiskortteja tekemällä eikä kitkemällä kuten kesällä. Oikeassa työssä poikien ikä rajoittaisi työajan kuuteen tuntiin päivässä. Pojat menivät Äijänniemen hietikolle pohtimaan tilannetta ja näkemään kevään tulon vaiheen - onko avovettä näkyvissä. Ei ollut.

Seuraavana päivänä koulun jälkeen he päättivät mennä Hallan lautatarhan pomon luo pyytämään kesäksi työtä. Sinne mennessä oli tarkoitus korjata tehtaan savupiipun irronnut ukkosenjohdatin, mutta tuon tuhannen markan urakan oli jo toinen poika tehnyt.

Väiskin perheeseen kuuluu isä, äiti ja Iikka-veli, joka oli seikkaillut aiemmassa Riikkilän romaanissa, Viimeiset kaanit, ja oli nyt konepajakoulussa oppilaana. Iikka oli sivussa tästä tarinasta, jossa hänet oli kuvattu pitkäksi, laihaksi ja saamattomaksi - hän sai kaaneissa luutnantin arvon omistamalla ilmakiväärin.

Repa Vännin perheessä on isän ja äidin lisäksi jo töissä käyvä isoveli Pekka, joka harrasti nyrkkeilyä. Poikien optimismi näkyy myös siinä, että he uskovat Pekan nousevan ammattilaiskehään ja siellä arvostetulle Ringin listalle. Nyrkkeilyn pohtiminen johti poikien väliseen harjoitusotteluun. Sen jälkeen nenät vuotivat verta ja toisella pojista oli musta silmä. Poikien ikiaikaiseen "Miten selittää tapahtunut äidille?"-kysymykseen keksittiin hyvä selitys - oli käyty harjoitusottelu.

Romaani kertoo miten kaksi pikkupoikaa pääsee kesäksi töihin sahalle maalareiksi: he maalasivat lautojen päät punaisiksi, kun niitä lastattiin proomuihin poiskulejtusta varten. Työn kuvaukset ovat tässäkin kirjassa tarkkoja - etenkin, kun kuvauksen kohteena on urakkatyön ja pitkän ylityön autuus palkan juostessa moninkertaisena. Toisinaan - kuten proomussa mukana ollessa tai proomun vuotovahtina - palkka juoksi ilman ponnistelua. Professori Juha Siltalan suomalaisen miehen ja työn psykohistoriallisissa tutkimukissa on vastaavia tarinoita, joissa osoitetaan kysy ponnistella nääntymykseen asti ja toisaalta älykkyys joskus ansaita hyvin helpollakin. Vastaaviin onnistumissuorituksiin ovat myöhemmin pystyneet vain ohjelmointitaitoiset nörtit tai pikaruokaloiden työntekijät.

Tarinaan liittyy kaksi tyttöä, Kana-Maija ja Anne. Molemmat saivat samasta maalaustyöstään - nopeammin ja paremmin tehtynä - huonompaa palkaa kuin miespuoliset. Tytöt vievät pojat töihin ja töistä kotiin veneellään, joka oli työelämän rasituksiin suuri helpotus, aikuisten maailmassa toivottu työmatka-ajan minimoituminen. Vene oli väärää mallia - laatokanmallia. Tuolloin ei vielä voitu arvioida mopojen, moottoripyörien, autojen, vaatetuksen, puhelinten jne. väärää brandiä. Yksi poikain ja Kana-Maijan yhteinen huviretki tehtiin veneellä saarelle. Tarinan pojat alkoivat olla siinä iässä, jossa tytöt eivät enää ole aivan kamalia. Saarella kuitenkin saatiin uutta vihiä seudulla tapahtuvista rikoksista - kalavaras Janne jää kiinni ja yrittää vyöryttää syyn lasten niskaan. Lapset puolustuvat syyttömyyttään topakasti.

Jo työtä haettuaan laivasatamassa ollessaan he törmäävät rikoksen maailmaan: kansainvälinen timanttivaras Blink pakenee poikien vahingossa ja ahneuttaan (palkkiona poliisista varoittamisesta konna antoi heille tupakkakartongin) antamalla avulla pakoon poliisilta. Konnalla on Stetson ja sadetakki, lisäksi Intelpol jahtasi häntä - kansainvälinen rikos oli kuvattu Yhdysvaltain malliin jo ennen Raidin aikoja. Sittemmin samaan mieheen törmättiin mykkä-Askon mökin luona, jossa pyöri myös tunnettu kalavaras Janne. Blink paljastuu myöhemmin todellisen timanttivarkaan apuriksi, jonka tehtävä oli vain johtaa poliisi väärille jäljille. Hän kuitenkin koulutti puolivahingossa Jannen ryöstäjäksi, joka vein muun muassa bussin rahastajaksi päässeen Annen käsilaukun. Pojat paljastavat lopussa koko koplan.

Se, miten hitaasti mutta varmasti raha kertyy veneen hankintaan, kuvataan monta kertaa. Poikien rehellisyys osoittautuu moitteettomaksi: kun he löytävät Jannen ryöstösaaliin, he vievät sen poliisille. Pojat saavat lopussa poliisin takavarikoimaan veneeseen käyttäoikeuden kesäksi ja joulukuussa he saivat ostaa sen pilkkahinnalla. Tavoitetta kohden pitkäjännitteinen ponnistelu toi tuloksen. Tarinalla on vertailukohtansa esimerkiksi Yhdysvaltain 1930-luvun laman tarinoihin, joissa pääosassa on hyvä köyhä perhe ja sen lapsienkin ponnistelu eteenpäin arjessa. Enid Blytonin tarinoihin verrattuna perheet ovat kokonaisia ja realistisia eikä seikkailun suurin hetki ole säilykepurkkien sisällön ahmiminen. Aikuisten maailman vaikutus lapsiin on kuvattu realistisesti.

Repa puskee sisulla

Repa Vännin perheessä oli aiemmin isä ja äiti ja isoveli Pekka. Tämän romaanin alussa Pekka oli muuttanut ulkomaille töihin, "rapakon taa". Isä oli kuollut sydänkohtaukseen ja äitiin oli hiipinyt tauti, joka tappoi hänet. Hieman yli 16-vuotiaana Repa peri tontin ja talon – perinnönjako tai perintövero eivät kuuluneet Riikkilän kuvaamiin ongelmiin. Repa ei alle 17-vuotiaana saanut edes työttömyysavustusta. Repan repi surusta ja pelosta irti Kana-Maija, joka oli hänelle tuttu useita vuosia aiemmalta työsaralta, kun he molemmat leimasivat sahan lautoja. Tämänkin tarinan alussa Repa oli sahalla lajittelemassa puita. Jälleen kerran kuvauksessa tulee eri luvuissa Juha Siltalan psykopolitiikan tutkimuksissakin havaittu pysyvien, "vanhojen" työntekijöiden pyrkimys käyttää uusia ja kokemattomia työntekijöitä omina kuleinaan. Hän siirtyi sahan luo penkkipojaksi, joka nostaa puut sirkkelimiehelle. Työ sai kädet kipeiksi, mutta Repa ymmärsi tekevänsä ruumillista työtä – hän rasvasi kädet ja otti seuraavaksi päiväksi hiihtohanskat käsiinsä. Myös kotielämä oli kuvattu – ruokaa piti tehdä: perunat ja makkarakastike oli nopea pääruoka ja kaurapuuroa hän teki aina kolmen päivän annoksen.

Toisessa luvussa sirkkelimiehen ja Repan suhteet kiristyvät – paljastuu, että nokkimisjärjestyksessä korkeammalla olevat työntekijä, sahuri, oli tämän tästä riidellyt fyysiseen väkivaltaan asti aputyöntekijän kanssa. Kapina-kirjassaan Samuli Paronen kuvaa samanlaisen ilmiön rakennusalalla. Repa pohtii parempipalkkaisia työmahdollisuuksia, mutta ymmärtää isävainajan opin: pysyvä työ tuo enemmän kuin satunnaíset hyvät keikat. Repa purkaa ongelmiaan Kana-Maijalle, naapurin tytölle, joka äitinsä pyynnöstä siivoaa Repan kotia. Kana-Maija on viimeinen Suulisniemen lapsuuden tuttu, muut ovat lähteneet työn perässä pois.

Merelle meno on Repan fantasia paosta, kevyemmästä työstä, vähemmästä komentamisesta, rutiinityöstä. Repan saakin pestin kansimieheksi pieneen Poitsi-nimiseen höyryhinaajaan. Ennen lopputilin ottoa sahalta hän tilaa jätepuuta polttopuiksi – luvattu kuusitoista kuutiometriä paljastui kymmeneksi. Jokainen kauppaa käyvä pyrkii antamaan asiakkaalle vähemmän kuin lupaa, soitto sahalle ei muuttanut tätä, ainoa lohdutus Repalle on se, että puhelimessa häntä asiakkaana teititeltiin.

Laivalla on kapteeni ja konepäällikkö, jotka omistavat laivan, ja lämmittäjä Veikko "Veki", joka neuvoi, miten toimia kapteenin kanssa palkkaneuvotteluissa. Repa sai palkan nousemaan kapteeni ehdottamasta 200:sta 440 markkaan ja "ranskalaisen kokin" (joka ei koskaan tule laivaan vaan laivan puolesta tuli vain Repan keittämä tee) ruokamaksun putoamaan 50 markkaan kuukaudelta. Työaika oli kuudesta puoli viiteen. Ylitöistä luvattiin korvaus, mutta se ei toteutunut. Ensimmäinen työ – laivan hinaus satamasta onnistui täysin kokemattomallekin. Kansimiehen työ oli ohjaamista päällikön antaman suunnan mukaan, laivan kannen, skanssin ja komentosillan pesut, korjausmaalaukset, hinausköyden kiinnitys ja valmius irrottaa hinauskäysin koukusta hätäkytkimellä, lekalla lyömällä. Kynnys uuteen työhön oli matala eikä vaatinut muodollista koulutusta, todistuksia ja lupakirjoja.

Seuraavaksi hinattiin tukkitaakkaa – ylimääräinen rahakas keikka hinaajalle.

Viikonloppuna Repa kitki ja multasi peruna- ja porkkanapenkkejä. Maija oli kuullut Repan työstä laivassa ja lateli totuuden: kesällä pitkä työpäivä ja pieni palkka ja talvella ei työtä eikä palkkaa. He menivät rantaan ottamaan aurinkoa ja vaikka Repa ei riiustelusta mitään tiennyt hänelle tuli mieleen koskettaa Maijaa.

Seuraavalle matkalle kapteeni oli ostanut rullapuita, puita joiden ytimestä oli tehty lankarullia. Repa joutui ruorimieheksi ja ärsyyntyy kapteenin leventelystä ja ajojäljen haukkumisesta. Illalla kapteeni ankkuroi laivan paikkaan, jossa ankkuri jäi pohjan kiviin kiinni. Hän yritti saada pojat sukeltamaan ja vääntämään ankkuri irti, mutta heillä oli uskallusta kieltäytyä. Kapteeni sukelsi itse pitkään rautakangen kanssa ennen kuin ankkuri irtosi. Neljän päivän ajoon oli liian vähän polttoainetta. Päällystö löysin jonkun talon halkopinon ja usutti pojat varastamaan puut heidän puolestaan. Tästä pojat kieltäytyivät ja miehet tekivät puuvarkauden itse. Päällystö ajoi laivan poikien nukkuessa Porkkalaan. Veki ymmärsi laivan omistajien aikovan tehdä jotain tavallistakin rikollisempaa ja pojat karkasivat laivasta päällystön juopotellessa. Myöhemmin kuultiin, että laiva jäi kiinni salakuljetuksesta. Pojat saivat palkakseen vain pyytämänsä ennakot. Veki sanoi, että hän pyrkii Karhulan konapajalle. Siellä selviää, että Vekillä on koulutusta takana ja siksi hän pääsi mallipajaan ja Repa puolestaan apumieheksi valimoon, jonka olosuhteet olivat kuin Danten helvetistä, jossa vanhempi apumies Herkko ohjastaa Repaa. Kahdessa vuosikymmenessä kuulemma työstä alkaa pitää – kesäloman keuhkot puhdistava ajanjakso on silloin ainut stressin lähde. Ruokatunnilla selviää, että Veki ei joudukaan tekemään työtä täysin ansiomielessä, koska asuu vanhempiensa luona ja saa sieltä ruokaa ja asunnon. Repa ymmärsi, että jolloin hänellä olisi omaa kotia alle markan per tunti palkalla saisi laittaa "hampaat naulaan". Ensimmäisen työpäivän jälkeen selviää Repalle, että vaikka pesisi itsensä kolmasti, lika ei irtoa. Seuraavaksi päiväksi hän osti 20 markalla suojapuvun ja otti kumisaappaat työjalkineiksi. Maija rasvasi selän palovamman.

Vekikään ei päässyt ilman pennalismin kaltaista työpaikkakiusaamista vanhempien taholta. Perinne oli, että se, mitä itse oli harjoittelijana koettu, pistettiin kiertoon. Repa joutui fosforiprossivaluun apumieheksi. Jonkun työtapaturma oli tuonut Repalle likimain jokaisen työtehtävän, myös tämän. Repan ohjaajaksi tuli valaja Matti Nieminen, joka paljastuu myöhemmin Veikon, Vekin, isäksi. Repaa pyydetään ammattiyhdistýkseen ja hän uskaltaa liittyä vasta, kun ymmärsi parempipalkkaisten maksavan hänen liittymis- ja jäsenmaksunsa alussa. Velkaa hän ei olisi uskaltanut tehdä eikä palkka riittänyt moisiin maksuihin. Repalle selviää, että alan ammattilaisetkin tiesivät silikoosin eli hiilipölykeuhkon uhkaavan heitä kaikkia. Työ oli kuitenkin vanhemmille työläislle helpompi kuin sahan vielä ruumillisesti rasittavampi työ.

Välitarinana oli tarina rotasta joka putoaa tynnyriin ja ollessaan tulossa keihästetyksi pakenee uhkaavaa keppiä myöten. Riikkilä on kertonut tarinan kolmasti kirjoissaan. Joskus alakynnessä oleva onnistuu. Matalassa vedessä lojuva hauki, joka väistää sitä uhkaavan kiven on toinen tässä kirjassa oleva tarina, jota Riikkilä on käyttänyt ennenkin – helppo saalis ei usein olekaan helppo.

Kotona Rapa ymmärtää, miten huonossa työssä on. Lauantai on valimollakin helpompi päivä – Suulisniemestä puolituttu Mirkku yrittää iskeä Repan. Repa osaa varoa tätäkin vaaraa – väärää naista. Sunnuntaina Repa lähti patikoimaan Maijan kanssa. He joutuvat heinävajaan sadetta pitämään – tarina joka Suomi-filmissä oli metafora yhdynnälle. Mitään ei tapahdu, mutta he noteeraavat sen, että heidän juorutaan seurustelevan.

Messinkivalun malline repeää ja Repa pelastuu palamiselta, mutta Matti Nieminen polttaa kätensä ja jalkansa – vain Repan nopea vesisammutus pelastaa hänet isommalta tuholta.

Kotona Repa ymmärtää, että työn päälle pitäisi jaksaa tehdä jotain. Hän korjaa veljensä vanhan pyörän aikoen myydä sen, mutta tajuaa vanhojen tavaroiden kaupan kuolleen kaupan lanseeraamaan uusien pyörien osamaksuun. Hän sai sentään onkimalla ahvenia kahdeksi päiväksi. Ja lukiessaan lehdestä, että kauppa ostaa viinimarjoja, hän alkaa myydä niitä – suoraan työkavereilleen saaden paljon suuremman katteen.

Mutta työssä tuleekin huono olo – siitä seuraa sairaalamatka. Umpilisäke oli puhjeta. Sairaalassa hän tapaa sokeritautiaan potevan maalari Virtasen, joka lupaa työtä.

Kotoa päästyä Repa maalaa hellan uunin luukut alumiinimaalilla harjoitellessaan maalarin ammattia. Hän mittaa työhönsä kuluvan ajan ja ymmärtää, että voi tehdä nopeamminkin ja työ voisi löydä leiville. Hän alkaa leikkausarpi kipeänä kiertää lähitaloja – kauppa käy. Hän saa 4–6 markkaa jokaiselta luukulta ja saa kiitosta. Hän ansaitsi yrittäjänä parissa päivässä parin viikon työansiot. Mutta kulmakunnan pikkupojat iskivät samaan markkinaan ja hinta putosi. Silloin hän lähtikin Virtaselle aitamaalariksi. Hän teki työnsä säntillisesti, mutta näkee ikäistensä väsyvän ja luovuttavan jo puolessa päivässä. Talomaalauksessa hän joutui viinalle person hyvän maalarin Korsbergin apulaiseksi. Oppirahana hän menettää korttipelissä kolmen tunnin palkat, olisi menettänyt enemmänkin, jos olisi lainannut Korsbergille rahaa. Paha saa palkkansa – joku oli ryöstänyt Korsbergin tämän saatua urakan palkan, Repa näkee kolkatun maalarin!

Kun Repa oli taistellut asiansa kuntoon sosiaalivirkailijat kävivät kotona, ehkä tarkoituksenaan heivata pojalta asunto pois, jos hänen tilanteensa olisi huono. Lopussa Repa ja Maija kävelevät tiellä kahden pojan tulellessa kiusaamaan. "Pitääkö mulla aina olla tällaista?" hän pohtii. Repa käytti taitoja, jotka oppi isoveljensä Pekan nyrkkeilyharjoitukissa. Hän lyö molemmat pojat maahan. Tässä Repa nousee Maijan silmissä sankariksi.