Hikiaineisto:Viiriäisen satupuu

Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.

Sinulla on nyt käsissäsi oikea klassikkojen klassikko. Tähän teokseen on koottu lukemattomia lukijasukupolvia lumonneet Viiriäisen sadut ilmestymisjärjestyksessään. Ikävä kyllä kirjoittajien nimet ovat päässeet aikojen saatossa armeliaasti unohtumaan, kun taisin onnistua hukkaamaan sen yhdenkin tyypin kännykkänumeron jossain välissä eilisillan hyrskeessä.

Teidän kannattaa tutustua myös kokoamaamme tajunnanvirta-antologiaan, joka esittelee johtavien prosaistiemme mielten sameimpia vesiä.

Arvo Raamikas, Hikipedistisen Kirjallisuuden Seuran diippikulttuuri- ja houreperinnönjakoyksikön ylin tutkimusjohtaja ynnä pälyilyvastaava

Isoisän ukkovarvasta galvanoitaisiin

"Voi saakeli!" karjaisi isoisä komutessaan pelästyneenä ulkohuussissa sitä lehmää. Kauhu valtasi isoisän tämän huomatessa, että lehmä musersi hänen jalkaansa sitruunapuristimella. Paikalle rymisteli myös harhainen pikkuserkku, Aapo Hämäläinen, jonka korvat paloivat jostain syystä. "ÄÄÄÄGGGGHHHH!!!" hän mutisi etsiessään lihavaa lammasta, jota himoitsi. Johanna Tukiainen rysäytti rysäyttämistään, kunnes Jeesus kielsi. Hän laskeutui laiturilta veteen, jossa valas turskautti vettä Jeesuksen hiuksiin. Silloin hän tulistui mokomalle ja mäjäytti jättimäisellä kumisaapasesiteopuksellaan merilehmää selkään. Se kuoli. Mutta virkosi. Jeesus näet herätti sen, koska Jeesus ei ole ikinä tehnyt pahaa. Tukiainenkin oli saapunut katsomaan, kun Jeesus kömpi tukka märkänä ja mylvi kuin siitossonni. Tukiainen lauloi vinkuvalla äänellä aarian ja heilutteli retiisiä hilpeästi. Isoisä kuoli. Hänellä oli jo kolme testamenttia ja kahdeksan villakoiraa, kunnes paha suonenjokelaislatoja teki hänelle temput. Se sattui sydämeen ja vähän paljon enemmän sattuikin. Sen koiduttua kohtaloksi tuolle kääkälle katsoivat henget parhaaksi pelata räsypokkaa. Taivas rätisi pahaenteisesti ja kääpiä integroitiin kuin maailman kääpienintegrointiaika olisi loppumassa tai jokin vimmattu kääpäintegrointifanaatikko olisi hakannut Jumalan ukkovarvasta. Jope osti onneksi pyörivän sähkökoneen, jonka kylkeen oli maalattu kuollut sonni. Hän oli valmistautunut leikkaamaan rajusti kaiken, mikä vain sattui olemaan vähänkään hänen päätään korkeammalla. Vääntelehtimisensä vääntelehdittyään tuo olento lähti liikkeelle. Hän valmistautui hyppäämään raitiovaunun kuin raitiovaunun ylitse kuin Teräsmies. Silloin lattia romahti olennon alta hirveän jysähdyksen saattelemana. "AAAAAARGH!!!" hän karjui syöksyessään halki pöllyävän lumen. Aivan hänen kintereillään rymisteli suunnaton peto kuola leuasta noruen. Jope nöyristyi, sillä peto ei yrittänytkään tappaa ketään, vaan suorastaan iloiten nosti Paten takaisin Narniaan. Jeesus lauloi rivoja lauluja Tukiaisen kumivaatteissa, joiden alla oli vain hikiset alushousut. Narnian itäosissa ei kukaan laulanut. Aslan piti puheen lentävässä serafien ympäröimässä linnassa. "Kansalaiset, kaikki on paskaa. Milloin viimeksi olemme pallokala?" Aslan sekosi. "Hutkaisenko tissiposkileijonaa, MJÖTÄÄÄH?!" huusi Idan. Aslan kääntyi katsomaan tyhjästä ilmestynyttä teinipeeloa. "Mitä helvettiä sinä oikein kuvittelet sössöttäväsi?!?" riidanhaluinen leijona töräytti. Aslan kärvensi Idanin kasvot jumalaisella egollaan. Kolme enkeliä veti Idania hirteen, ja egosentrinen teinipeelo tuhoutui lopultakin. Jeee! "Siis juoskaamme alasti kedolla ja juhlikaamme Aslanin voittoa pahasta", huusivat CP-vammaiset serafit ja kerubit. Sitten linna sortui namibialaismiehen tökittyä moottoria hilavitkuttimellaan. Aslan viilsi namibialaisen torsoa kynsillään, hännällään ja taikamiekalla. Namibialaismies silpoutui täydellisesti, ja kääpäintegrointifanaatikkoin kilta pakeni Aslanin vihaa vuorille. Vuorilla he kohtasivat Kauko Röyhkän, jota kaikki kääpäintegrointifanaatikot pitävät Mestarinaan. "Ettekö herrat kääpäintegrointifanaatikot ymmärrä", aloitti Röyhkä, "että hertta-akalla ne muhkeimmat ukkovarpaat koko luomakunnassa tietysti on?!" "Helvettiäkös sönkötät?" aslanilaiset sissijoukot haastelivat. Röyhkä hirnahteli: "Nakkikin vesinokkaeläin!" Jeesus haarovälisirkkelillään pläts. Roiskeista kertyi valtoimenaan rahaa, kustantaen kirkon pröystäilevät öykkäröintikarnevaalit. Prrrrrrrniuuuaaarrgghhhspläts. Hihhuleiden leirinuotiolla tapahtui: hietakyyhkyspaisti derivoitui kuohkeasti Saatanan komennosta hihhuleiden halaillessa puita lonkeroulokkeillaan. Gabrielin käskystä lonkerohipit vahingossa teloitettiin teilaamalla. Se ei saksanpeuraa kiinnostanut, vihervarpunen nimittäin kärvensi laserkatseellaan saksanpeuran persettä. "Hyi sinua", saksanpeura nuhteli virnuilevaa vihervarpusta. "Titityy", saksanpeura sarkastisesti visersi vituttaen vihervarpusta. Varpunen likvidoitui. Nestevarpunen kokosi itsensä viime viikolla kiitos aikakoneensa. Kurvikas saksanhirvinaaras ilmestyi halkovajan takaa työntäen massiivisia kumauttaa. Aikaisempi ti-ti-tii-tö-tö-töö... ALihfaoihsaegpwehgpewhgoewh

Lukemistoa romantiikan huipulta

Pahaa-aavistamaton vanhus ruohonjuurikeittolautasen äärellä

Vanhuksetkin kyselivät, mistä kaikki olivat saaneet ilmaista ruohonjuurikeittoa. Se, mikä herkeämättä oli jäytänyt Paten aivojen perukoilla, päätti tulla ulos. Se työntyi kivuliaasti läpi hänen kitalakensa ja räjäytti plakin erittämällään hapolla. Sen muoto hipoi inhottavuudessaan suunnattoman vihreän torakan sitä. Pate alkoi kirkua riekaloituneiden nielurisojen säteilemästä tuskasta. Hänen kasvonsa vääntyivät vastenmielisesti ja hänen kätensä syttyi tuleen, kun se oksensi lasersäteitä työntyessään Paten ruuansulatuselimistössä.

Suoliston läpi puolestaan raahusti bakteeri, jota ei kiinnostanut pätkääkään toimintansa vaikutus tai tulinen tuli.

Purskautettuaan mahahapot pihalle alkoi Pate kouria kurkkuaan sappinesteen kihotessa hänen hajonneesta torsostaan. Keuhkoista purkautui ruohonjuurikeiton ja parsamakaronipiirakan sakkautunutta seosta. Yökkäysreaktion järisyttämässä kurkkutorvessa se kääntyi katsomaan bakteeria, joka lietsoi sotaa sitä vastaan. "Mikrobitoverit, emme voi enää vain tyytyä katselemaan, kuinka meitä tapetaan tässä limakalvon ympäröimässä, purskahtelevien sappinesteiden runtelemassa solassa. Meidän on käytävä puolustamaan tätä ruumista sitä ja sen edustamaa kaaosta vastaan. Tulkaa, läiskähtäkäämme päin sen naamaa!" Mikrobipataljoona falangimuodostelmassaan koukkasi kohti sen rasvaista pärstää. Talimällit turvasivat sen selustaa karjuvien bakteerien... karjuessa? Se kirkui ultraäänitaajuksilla jättimäisen kuolemansäteen. Bakteerilauma hajosi keihäspilven ryöpsähtäessä niiden keskuuteen, ja sen tuhoretki sai jatkua. Imusolmukkeet Paten vartalossa suihkusivat fanfaarin lailla ja peittivät Paten ympäristön rasvaisella, iljettävällä limamönjällä. Mönjästä ryömi niitä parvikaupalla valloittaakseen koko Maan. "Ruohonjuurikeiton vaikutukset ovat... YÄÄÄÄÄRRRRRGGGGH!!!" vanhukset ehtivät hädissään todeta ennen raivoisaa hyökkäystä, joka peitti puolet Euroopasta kuvottavaan limamönjäänsä. Suolisolmut ja selkäydinnesteet levittäytyivät pitkin katuja syövyttäen rakennukset kivipuuroksi. Julistettiin yleinen hätätila, joka valtuutti sillan rakentajat tappamaan toisensa hauenluisilla skalpeerausveitsillä. Patella ei leikannut enää lanttu, sillä hänen korvakäytäviensä paikalla oli niitä. Kouristellen Pate vaipui varjomaailmaan.

Ylenantamasta haihtui ruttohöyryä, joka levisi kaikkialle maapallolla. Ihmiset juoksentelivat vaahto suupielistä tursuten hiushoitoloihin, jotka täyttyivät sisäelinmassasta. "Kas, elinolosuhteethan ovat perin ihanteelliset", totesi sairaalabakteeri Möttönen hiippailtuaan peräsuolesta kurkkuun. Möttönen ohjeisti bakteeritovereitaan lisääntymään raivoisasti ja täyttämään joka maankolkan. Sitten influenssavirukset hötkähtelivät esiin limakalvojen poimuista ja sylkivät elastisia kuulia niiden heikkouksiin. Ne rääkyivät kivusta sätkien jalat ylhäällä. Influenssavirukset tanssivat voitontanssin niiden kukistumisen kunniaksi. Sen jälkeen vallitsi hiljaisuus, rauha ja hyvä haju kaikkialla kahdensadan valovuoden säteellä, paitsi Slovakian länsiosissa, jossa viemärit lemusivat.

Tarina 4

Arkkienkeli Mikael höyläsi lankkua, johon oli kirjoitettu: "Älä koskaan sulje vessanpöntön kantta." Mikael niisti nenänsä takkini minäkertojaan. Tajunnanvirran jumala laskeutui maahan moittien minäkertojaa ja Mikaelia. Kakistelin minäkertojan ristipaineessa ja kastelin juoksevan makeislajitelman. "Totisesti, minäkertoja sanoo paskaa karamelliksi", sinäkertoja paasasi. "Ylistävätkö porttojen vieraat muka suurta heimojohtajaa adventin aikaan?" tiedustelin, mihin minäkertoja ja sinäkertoja vastasivat: "Älä sinä puutu asioihin, valepäähenkilö!"

Mikael yhtyi aasintammaan alttarin nurkassa. Kyseisen aasin elämä ei ollut loputon. Heti sen vapauduttua Mikaelin syleilystä Jumala syöksi tamman Helvettiin ja sanoi: "Kurja alempiarvoinen syntinen, pala ikuisesti sovittamattoman syntisi tähden!" "Mutta enhän minä ole millään voinut tehdä syntiäni, olenhan vain aasi!" aasi vastusti. Sitten Vishnu ilmestyi paikalle sanoen: "Vittu haisee Jumala haisee paskalta! Kyrpä on haiseva, iljettävä on Jumala! Silleen." Aasi tasapainotteli kahden palavan laavajärven yllä olevalla manillatrapetsilla. "Auttakaa nyt saatana!" aasi ulvoi kauhusta. Vishnu ojensi kätensä, ja trapetsi nousi irralleen nostaen aasin pois Helvetistä. "Minä lennätän haisukulliaasia Paratiisiin!" Vishnu lauloi. "Etkä kuole... eiku nuole." Heiluttelin minäkertojaani, joka OTTI JA RÄJÄHTI POIS KOKO TÄSTÄ TARINASTA IKIAJOIKSI. NOIN. Minäkertoja-antipatiasta armas Isä Kaikkivaltias tappoi kaikki ja tarina 4 loppui.

THE END.

WHERE'S YOUR FIRST PERSON NOW?

Melinda

"Let circumnavigation ossify those unrectified mindsets that tend to let Portugal putrefy in her fuckin glory!" tapasi eräs matotuomari sadatella unohdettuaan vaimonsa push-up-liivit partioleirille keskenkasvuisten mukuloiden riemun aiheeksi. Hän uneksi vapautuksesta, keveästä elosta, tuo vangittu matkamato, kohtalonaan kadota aiemmin paljastettujen rintojen vakoon. Sitä unelmaa ei yksikään kikattava nilkki pystyisi tekemään tyhjäksi. Haaveillessaan kaukomaista tämä ystävämme telkesi vaimonsa auton takakonttiin. Se paljastui häiritsevän eroottiseksi ja kiihottavaksi. Sadistisuutensa huumaamana tuomari kiepahti piruetin. Hirnahdellen se hyracotherium asettui tuomarin olkapäälle neuvoja kuiskimaan. "Sido emootiosi eläinsieluusi", se supatti kiihtyneelle tuomarille, joka hinkkasi parastaikaa autonsa tuulilasia apinan haimalla.

Siirtykäämme emättimenaukon penetrointiin. Vittu täyttyy isosta, useimmiten veltosta, häiritsevän vihertävästä olemuksestaan. Pallokala tursuaa valkovuotoa! Kiihkeää seksiä. Uhkea blondi täysin vailla raajoja saa häälahjaksi hyllyvän silikonirinnuksen voidakseen vietellä kotoväkensä. Bastiljin valtauksen verinen usva sakeni kurkiauran liukuvoide purtilo pienoinen rallatilaa. Armomurhan mahdollisuus tarinallemme?

Kyllä. Melinda kuoli.

Hane-Quest: Konkupiskenssin karmeat kurimukset ekvivalenssin ollessa leipää

Olen perverssi ihminen... Kammetessani itseäni luolasta, jossa olin joutunut kokemaan nöyryytyksiä, joiden syynä oli oma typeryyteni, sen vietävän ompelukoneen räjähtäminen valtioneuvoston eteisessä ja Niilo-enon koston jäännökset... Katselin tuolloin suurensuurta takamusta takapihallani, mikä ei ollut kovin kaunis teko. Luolasta kajahti karmaiseva huuto, ja Jumala kuoli. Itseäni tämä ei hävettänyt. Mitäpä tämmöinen salskea kaniini tekisi Jumalalla. Eipä mitään. Koskaan. Masturboituani menin saunaan, jossa Hane nukkui. Pusu räjähti. "Mitä...?" minä aloitin lankun pudotessa kiuluun. Kiulu sinkoutui ikkunasta, ja lankku kimposi Hanen ohimosta herättäen tämän. "Hhäh?" Hane mutisi. Minä kerroin Vuorisaarnan elkein hänelle Jumalan armosta ja Jeesuksen teoista. Hane innostui, kun lentävä lankku muuttui lohikäärmeeksi, joka kääntyi nurin ja rupesi laulamaan iskelmää. Hane yhtyi lauluun, mutta ei ymmärtänyt ollenkaan laulun sanomaa. Hare Krishna -liike sai syyn käydä käsiksi jättiläistakapuoleen, jonka vaikutus kertomukseemme ei ole myönteinen. Krishnalaiset on nyt parasta keittää unohduksen liemikuution kera, lankkulohikäärme ajatteli. Tulihenkäykset muodostivat krishnalaisia uhkaavan pätsin, jonka keskeltä kohosi majesteetillinen keittopata. "Apua, minulla on liian suuri sukupuolielin!" karjaisi Hane vilkaistuaan kiihottavia kiukaankiviä. Sperma suihkusi raivoisasti kasvoilleni, tunkeutuen kaikkiin ihohuokosiin ja alistaen jopa valkosoluni vimmatun siemensyöksyn voimasta. Jättiläisperse havahtui ja kääntyi pakoon. Hane huohotti ja hymyili lauettuaan tömäkästi päin seiniä. Minä tunsin kiihkeää halua työntää sormeni Hanen perseeseen. Lohikäärmehän ruiskautti omat siemennesteensä päälleni. Minä perverssinä iloitsin, kun siittiöitä kertyi joka ruumiinaukkooni. Niinpä tämäkin Hane-toverini masturboi työntämällä pulskan peniksensä lauteiden alaiseen tilaan, jossa se työntyi viemäriin. Hän vatkasi mulkkuaan vimmatusti, tavoitellen orgasmia tai jotain. Hane ulosti huomaamattaan kaukosäätimen. "Oho, mistäs noin korkeateknologinen vimpain ilmestyi?" Hane työnsi kaukosäätimen vuorostaan minun peräsuoleeni, missä kävi kova kuhina: suolistobakteerit rakastelivat intohimoisesti ja kihomadot yrittivät stimuloida sukuelimiään kaukosäätimellä. Hillitön kurvi kiihotti minua. Ojentauduin puristamaan Hanen pullottavaa kivestä; hän kiihottui siitä suunnattomasti ja laukesi: ihana siemennestevyöry syöksyi jälleen niskaani kuin tsunami. Kiljahtelin onnesta!

Silloin loksahtivat paikoilleen palapelin osaset: Joonatan, lokki, oli kutonut kaulaliinan kaltaisen juonen. Enää ei ollut aikaa nussia toisiaan, vaan piti viipymättä aloittaa juonen tyhjäksi tekeminen. Käskin Hanea pukeutumaan ja peseytymään – menisimme lokki Joonatanin merenrantahuvilalle kohtaamaan tuon julmurin, joka oli salaliitollaan aiheuttanut pervoilumme. Latasin MP3-soittimeeni gigatavukaupalla YUP:ta ja CMX:ää, sillä matka tulisi olemaan rankka ja kauhistava. Lähdimme kivistä piittaamatta matkaan kohti Joonatanin tarkasti vartioitua ökyhuvilaa Turussa. Käynnistin helikopterin ja huusin Hanelle: "Hyppää äkkiä syliini!" Ravistelin pölyt kojelaudalta läähättäessäni Hanen vartaloa, joka pöllähti auliisti mieleeni ja sai penikseni kovettumaan kuin kovettuvan hyytelön tai betonipötkelön. Viehättävästi elehtien Hane asettui syliini ja kosketteli ahnaasti ruumistani. "Tyydytä älä vain meitä, vaan myös kaikkia maailman miehiä! Meidän rakkautemme saa levitä vertaisverkkolataajien välityksellä!" Helikopteri matkasi nitkahdellen huvilalle.

Huomasimme liian kauniin meren, joka syöksyi vasten peräroottoria hivellen verkkokalvojamme suolaisella kampelalla. Evät ärsyttivät nännejäni, mutta erektioni oli estetty – bromi salpasi halujeni vyöryn. Saavuimme ökyhuvilan laskeutumisalustalle. Vaivihkaa hämähäkki ujuttautui boksereihini. Imeskellessään pilliä kuin imuri hämähäkki saavutti lakipisteen naurulokki Joonatanin valvoessa groteskia saapumistamme aurinkotuolistaan. "Ähhähhähhä!", rääkäisin. Housuistani kurkisti hehtometreittäin hämähäkkiä. Se tervehti läsnäolijoita rentoutuneesti. Kurkkumme käheytyivät pelosta! Avasin sepalukseni muljauttaen siittimeni ulos ja rynnistin kopterista ulos, jossa kaunein näkemäni nainen joogasi sangen valentinolaisin liikeradoin. Väkivaltaisesti syöksyn kohti naisen hedelmällisyyden temppeliä, mutta nainen ojentautuikin sisälleni. "Sallinette futa-siittimeni näyttää vaginalta?" Viimeinen tuskanrääkäisyni hukkui nautinnonvoihkaisujen sekaan. Tuolla samaisella rannalla syöstiin vallasta muuan etruskien hallitsija: nyt se todisti hulppeaa raiskausta, johon olin varomattomuuttani osallistunut.

Hane yhtyi roottorien pulttauskuoppiin sammuttamatta mielestään kiihkoa, joka oli paisuttanut hänen lisäkiveksensä hillittömiin mittoihin. "Aivan yyberiä gutaa!" Hane julisti.

Cthulhun nimi todistakoon: Illuminati on voittanut!

Seitsemäntenä surullisena kutsuttakoon kokispullon ja menninkäisten kuulusteltavaksi herra Veikko Vennamo

MacGyver heräsi pahvilaatikosta ja hänen leukaansa koski ankarasti. Linkkuveitsi tärisevässä varpaanvälissään hän suoritti ohitusleikkauksen, ja poisti vahingossa pernan lapamadoltaan. Yllättäen kokispullo, jonka MacGyver oli edellisenä iltana tyhjentänyt, alkoi itsestään hyppiä kohti sairaalaa kiljuen: "Kaulaani iskeytyi lasinsiru! Vuodan kuiviin, jos en saa välittömästi apua!" "Maltahan hetki!" MacGyver huudahti. Hän kaivoi tunnelin, johon hän laski rautatiekiskot ja rakensi tulitikuista resiinan. "No, siitä nyt matkaan!" Kokispullo hyppäsi resiinaan ja paineli kiivaasti matkaan. Hetken kuluttua tunnelista kuului karmiva ääni. "Mitä täällä muka tapahtuu? En näe mitään pahaa siinä, että yrität huutaa minulle", kokispullo karjui. Ääni järisytti, värisytti. MacGyver lausahti: "Enhän minä ole näkymätön ollenkaan, juuh." Nauriskin pyöri lattialla: Crimson Blood hiveli sen nauruhermoja kuin isotrappi. MacGyver osti perunanuijan, eikä?! Hän yhdisti nuijan muuntajaan ja loi psykologiasingon, jonka olemassaolo riitti hiljentämään äänen tunnelissa. "Universumi! Nyt hetkesi on RUAHHHAHAHAHAAAA!!!" MacGyver nauroi. "Säästä kirjopyykki!" äiti Crimson komensi. "MJÖTÄÄH??!" MacGyver tiuskaisi ölisten. "NGGGGHHH!" huusi Cassin mamma jääkaapilla ratsastaessaan. "Rapupiirasta! Vaadin kyljyksiä, makkaraa, torttuja, olutta, Tapolan mustaamakkaraa, juustopadallisen, omena-päärynäjogurttia, kumkvattimuhennosta, leipää, ambrosiaa, bouillabaissea, kriikunahilloa, mörkösalaattia, lohifileitä ja korillisen aitoviikunoita! Lisäksi toivoisin, että en olisi kokeva kauhistavaa kuolemaa ylensyönnin seurauksena!" Röykkiöittäin luumuja kasautui hänen haimaansa aiheuttaen fataalin purskahtamisen. "AIIIAAAARRRRRGGGGHHHHHHAAAAIIIIIII!", möyrymenninkäiset kailottivat. Luumuvyöry hautasi ne alleen, mutta kaikki selvisivät syömällä napanöyhtäänsä. Ruhjoutunut haima lopsahti lurputellen, lollahdellen ja myrmähtäen. MacGyver tajusi hutkaista!!!! Hän rusensi avuttomat menninkäiset raivoisalla vasaranheilautuksella inspiroiden heksametrieepikon ylittämättömään rusennusrunoon, sellaiseen, joka pysäyttäisi tuhat janitsaaria raiteilleen. Pommikonelaivue ujelsi taukoamatta miljöömme äärirajalla. MacGyver nostatti kuolleet menninkäiset Kokispullon keralla takaisin elävien yhteisrintamaan!

Armeija zombiemenninkäisiä seurasi pientä viherkasvia läheiseen kaupungintaloon kumilehmien raiskattavaksi. "Kansa vaikeroi! Kansa häpeää! Kansa unohtaa! Ja tyrannia lamaannuttaa kansakunnan – kansan kohtaloksi koituu sen oma saastainen vapaus." Eikös juuri suvantovaiheeseen päässyt muutosta kuohuva yhteiskunta ottanut psilosybiinipillereitä? Atsteekkikuvioiden rävähdellessä heidän verkkokalvoillaan kurkkumätä vispautui kuin kuohukerma. Slartibartfast julisti paskan olevan elämäntehtävän ja kusen palvelevan paskattomuuden kolmitasoista pakanatietä!!!!!!!!!!! Pyyhältäen kohti käymälää niitti Viikatemies elokalmoja paskapylly. Toivo Sukari lauloi Kanadan maailmankartalle. Hänen kehittelemänsä kriisiapujärjestelmä lämmittää sinunkin lämpöpattereitasi, jee. Nurmion tuomari, musta turma, vaelsi Turkuun. Siellä PALLOKALOJA! Viskellessään PALLOKALOJA. No PALLOKALAT VITTUUN!

Vittu nirskuu. Mitä?! Elikkä se täytyy tuhota! MacGyver nousi jaloilleen ja riuhtaisi esiin puolukkasurvimensa. "Kautta isomuorini likaisen puurokauhan! Minulla taitaa vihdoinkin kilahtaa! MINÄ OLEN SALAISEN VALLANKAAPPAUSOPERAATION PALVELIJA! LÖLÖLÖLÖLÖLÖLÖL!!!" hän karjui silmittömän raivoisasti. Puolukkasurvimen käyttötarkoitukseksi paljastui viattomien koiranpentujen liiskaaminen. KAMALAA! Tästä seuraa sanoinkuvattu turmio.

Kas, kuka saapuikaan tuomaan tarinamme karpomaiseen päätökseensä. Thaddeus Kätskä astui esiin ja ojensi pikkelssipurkin jokaiselle sonnille, ja totesi olevansa paskamainen antikliimaksi.

Räjähtävä räjähdys ja lonkerohentaita ilmaiseksi hikipedisteille!

Kehoni liioittelematta räjähti nautittuani liikaa nitroglyseriiniä.

Komisario Palmu, Jaakko ja LSD-papukaijojen kosto

Hulttioimmuudessaan lapsuusaikainen ystäväni, viinan vaikutuksen alaisena tosin, meni ryttyilemään kohtalokkaasti. Hän ei älynnyt nostaa kytkintä ajoissa, vaan hyppäsi suoraan Bandidos-kerhon vappukemuihin. "Mitä veijut?" hän mylväisi kohtalokkaasti, eikä koskaan tulisi ratsastamaan takaisin kotiin.

Nyt joudun väliaikaisesti palaamaan lapsuudenkotiini Hollolan kupeeseen, Viherahon naapuriin. Vanha isäni lienee tuolla jo vastassa. Olutpullo kädessään hän toivottaa kaikille arvokasta Eurooppa-päivää. Juhlavieraat saivat äskettäin seksiä. Tämä herätti minussa muinaisen viettini väpättää hervottomasti. En voi olla hetkeäkään ilman Lauraa. Ajatukseni vaeltavat Lauran kauniiden muotojen ja silmien luokse. Minut on lähestulkoon lumottu, enkä pysty vastustamaan kiusausta huudahtaa rakkaudentunnustustani ilmoille. "Mitäs mökästät?" isäni ärähtää. "Isä, sinun pitäisi alkaa harrastamaan jääkiekkoa, niin saisit sinäkin muuta tekemistä kuin valittaminen." Puhahtaen isä köyristyy ja ryhtyy rakentamaan kaikkien ihailemaa kesäyliopistoa.

Naapurin auto käynnistyi lähes räjähtäen ja pölläytti ilmoille pilven poikineen. Meteli herätti Hitlerinkin päiväuniltaan, ja sai ukkivainaanikin tuta kelpo annoksen jytkettä. "VOI PURSKAUKSEN MÖSSÖT! MIKÄ PIRSKATIN TURAUS TÄÄLLÄ OIKEIN PITÄÄ TÄLLAISTA MEKKALAA?!" huusi isoisä Hitlerille. Yhdessä Hitler ja isoisä ärjyivät meille kuolevaisille. Hitler ystävystyi isoisän kanssa pikavauhtia, ja he leipääntyivät nykyajan nilkkisukupolveen. Yhdessä he rakensivat ydinohjuksen, joka aiheutti ydintuhon Saaristomerellä tuhoten suomenruotsalaisen perunalastutehtaan ja aiheuttaen hyljepopulaation radikaalin vähenemisen. Hitler iloitsi hylkeiden tuhosta, mutta unohti norpat söpöine kuutteineen. Norpat tuijottivat murhaavasti Hitleriä. Isoisäni otti sorkkaraudan ja rupesi sohimaan kuutteja verille. Tästä väkivallasta WWF tuohtui ja aloitti sodan isoisää vastaan. Pandakarhut nousivat rockaamaan barrikadeille jääkarhujen raivatessa tiensä mellakoivan väkijoukon läpi kynsillään. Kokaiinia kului tonneittain, mutta ketään ei tuomittu tuomioistuimessa, sillä valamiehistö oli yhtälailla enkelipölyssä. Euforinen mieliala levisi väkijoukkojen keskuudessa yhä laajemmalle, ja lopulta jokainen yhtyi pandojen lisääntymisponnistuksiin. Jääkarhut saarnasivat parannuksesta turkasen kovaäänisesti. Liihottaen papukaijat saapuivat taivaanrannasta ja jakoivat ihmismassoille ilmaista LSD:tä. Taikasienet valtasivat mieleni. Jaakkokin tuli tohkeissaan paikalle nauttiakseen huumeita muiden kanssa - eihän ilmaisia trippejä voi jättää väliin. Papukaijat liihottavat Jaakon korvista hakemaan levyhyllystä CMX:ää, Kolmikärjen, jonka tarve iskee Jaakon ylikierroksille tuon tuostakin. Jääkarhu hakkaa Jaakkoa turhaan saadakseen annoksen suippomadonlakkeja tippumaan ammottavaan kitaansa. Kukaan ei ymmärtänyt aikamuotoja, koska mömmöt ja tabletit olivat Hitlerin käskystä kauravelliä. Hiilihydraattien, omega-6-rasvahappojen ja aminohappoketjujen turmeleva happiradikaali räyhäsi minulle sanojen leiskahdellessa räkänokkien mahoista. Neurologinen kiljahdus ärsytti nännejäni, joita kutitti muutenkin sietämättömästi. Jaakko hörähti nasaaliäänisesti universumin räjähtäessä lopullisesti.

Runosuonen tukkeutumisen seuraukset: Henkilökohtaisia hyökkäyksiä, junnaavaa kerrontaa sekä masentava loppuratkaisu

"Kertokaa minulle, mistä ihmeestä saitte tuollaisen älyttömän härvelin? Mitä se tekee?" kysyi runoilija Hännisiltä. Hännisen Jaska suvaitsi vastata: "Se lajittelee lukioikäiset viiteen kategoriaan: nörtteihin, paskanaamoihin, munapäihin, niljaskoihin ja torveloihin." Runoilija pudisti päätään ja pälyili selkänsä ruvelle. Erkki hirnahti kuin olisi ollut joku aasinvarsa. "Mahtaako täällä kenelläkään olla aavistusta siitä meidän suunnitelmasta lajitella lukioikäisiä seuraavissa ylioppilaskokeissa?" hän kysyi. "En tiedä, onko siinä järkeä, kun lukioikäisethän ovat 15–16-vuotiaita hinttareita, ja eivät täten kelpaa ylioppilaskirjoituksiin", totesi Tuomas Akvinolainen humalassaan. Runoilijakin räjähti nauramaan kuin mikäkin hyeena. "Nautintoa vain elämään!" hän riemuitsi. Jaska suivaantui keskustelun junnaavuudesta ja pompahti pöydälle mehukannun kanssa: "Hiivatin runoilija, sinä senkin idiootti! Etkö näe, että olet aivan... idiootti! Haista paska! Troglodyytti! Tissiposki! Yhteiskuntasopimuksessa ei oleteta runoilijoiden tekevän mitään tuottavaa!" Runoilija raivostui näistä julmista sanoista, mutta uskoi silti kykenevänsä puolustautumaan argumentoimalla taitavasti ad hominemeilla. "Mikäli et kykene perustelemaan väittämääsi, osoitat idioottimaisuutta! Pyllyri! Infantiili kakkapää! Perustuslaki takaa runoilijoille oikeuden vetää käteen! Eli älä ala yhtään mulle, kuule!" Jaska horjahteli mahtiargumenttien puristuksissa ja kihisi raivosta yrittäessään koota vastaväitettä. "SINÄ HOMEPERSEINEN, INKOHERENTTI TUHKAMUNA! PERSESILMÄ NENÄSSÄ VAELTELEVA KUSIPÄÄ! NYT KUUNTELET! Elikkä älä ylpistele, senkin käänteismunuaisellinen, taannehtiva läjä lokinpaskaa! Sinun runoutesi hipoo typeryydessään maailman typerimmän runouden huippua! Vatsani kääntyy ympäri säkeitäsi vilkaistessanikin. Sinä et ole mikään!" Runoilijaa pyörrytti Jaskan verbaalisen moukaroinnin sarja, mutta hän ei taipunut, vaan iski takaisin entistä mahtavammalla, runomuotoisella argumentilla.

"Loimuatkos loitommalle, oi debiili,
Yrmeyteni polte on räiskyvä kuni
iku-aikainen liekki poimussa maan
mi' arvoton ryönä sun aatoksissasi kytee
senkin köhnäpää idiootti."

Jaskan psyyke romahti lähestulkoon raunioiksi muulien hirnuessa voitonlaulua. "Hauraastipa äijä jaksoi siinä vastaanottaa rakentavaa kritiikkiä, vaikka itse oli paasaamassa kuin papupata. Taidan siirtyä meditoimaan salaisen ullakkohuoneeni romuläjään", runoilija lausahti ja katosi paikalta toiseen ulottuvuuteen. Siellä olkoon. Kuolema erottaa Jaskan ja Erkin ammattiliitosta. SAK suivaantui äkillisestä tempauksesta ja skalpeerasi Kuoleman hengiltä. EK seurasi Tuomas Kyrön parran suorittamia lobotomioita kolmannessa kerroksessa, nimittäin huvikseen. "Yläkäsitemääritelmätkinhän epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän Turku mahlajanpirjoturenki Ras-proteiinikompleksi huivikaulahumanisti banaani-mansikkaviili!" parta sepitti työskentelyn lomassa hyödyntäen viinaa. Hiilinauhakirjoituskoneen syvällinen hiilijalanjälki räjähtää Jaskan mäjäytettyä sitä ilmaveivillä hilavitkuttimeen. "MAAAALI!" huusi Mertaranta kuin olisi ollut Mertaranta. Paholainen demonisoi enkeleitä vastuuttomalla politiikalla, ja saa aikaiseksi Mertarannan kuoleman eliminoimisen.

Yksikään tarinamme ei ole pysynyt asiassa, vaan karannut käsistämme, mutta emme lannistu vastoinkäymisistä. Otamme seuraavalla kerralla opiksi tästä typeryydestä.

Eino Kailan urotyöt karthagolaisten proletaristien maassa

Hammastahnani kiehautettakoon! Näin zeppeliinin kapteenina tuon yhteisööni arvojohtamisen sekä vaahteranlehtirakentamisen. Laivueeni on täyttänyt jalon miehen sahanpurulla; Näinköhän keisarikin toimisi toppuutellessaan niskuroivia niskuroijia. Julmuus! Välinpitämättömyys! Raakuus, nöyryytys! Noista tyhjistä sanoista muodostui ideologiamme, jota kavahtavat mahtavimmatkin instituutiot. Valtiopäivät lähestyvät, eikä SS-Obergruppenführer suostunut kuuntelemaan sekavia vaatimuksiamme – zeppeliinien veivaaminen rangaistuksenalaiseksi! Joustamaton kuri vetreyttää miehistöni vastuuntuntoisuutta majesteetillisiin mittoihin. Olemmehan paloitelleet kaikki juustotkin säntillisesti mukisematta. Silti tunsin syvää omantunnontuskaa – tajusin rikkoneeni pyhän valan ilmaliikennelainsäädännön rikkomattomuudesta!

Vakavoitukaamme. Haluaisin tähdentää, että tavoitteenani ei ole saavuttaa mitään. Sellaiset hömpötykset kuuluvat halveksuttaville megalomaanikoille, joiden oma sukupuolielin muistuttaa prinssinakkia. Lörpsyn komentohuoneeseen huulillani tympeä ilme. "Tänään pommitamme Karthagon", centurio Rissanen tiedottaa lapamadolle, jolle tällaiset asiat kuuluvat. Virnistellen lapamato näpelöi matkapuhelintaan, josta lähtivät lukuisat radioaallot kohti lapsivedenkittaajien kansoittamaa sotilastukikohtaa. "Terrrrvetuloa helvettiin!" karjaisen pörrömikrofoniin solidifoituani haimalietettä. Minä, Eino Kaila, arjalaisten valo ja tietovisojen mestari!

Rakkaus ei ole yksinkertaista. Jos mies haluaa saavuttaa miellyttävän avioelämän, hänen on oltava kärsivällinen ja kestettävä joka kerta päälle karkaavien mutkikkuuksien paine. Aina on vaara, että ahneus valtaa naisen tahdon. Silloin miehen on ymmärrettävä soveltaa alkukantaista "pää hevosen haaroväliin" -tekniikkaa. Tällä menetelmällä mahdollistetaan naisen halujen aiheuttamien vahinkojen siirtäminen sivuun. Kirottu olkoon se, joka ei minua usko.

Kappas, zeppeliinimme lähestyy Karthagon rannikkoa. "Kaikki Neo-Armstrong-Cyclone-Jet-Armstrong-Kanuunat taisteluvalmiuteen! Hyökkäämme pian ja hävitämme koko Länsi-Pasilan, kunhan Ben Zyskowicz ottaa yhteyttä Marokon keisariin. Kunnia kuuluu niille, jotka eivät jättäneet hampaitaan pesemättä!" karjun naama äärilukemilla. Centurio Rissanen hymyili aurinkoisesti, ja niin kaikki ohjusputkilot ladattiin jytkähtämään tuhoisasti. Hieraisen viiksiäni ja odotan lupaa aloittaa silmittömän massatuhon toteuttaminen. Sekunnit venähtävät pitkiksi, mutta miehistömme käyttää pelikortteja ajantappoon. Sitten kajahtaa ilmatorjuntatykin tömähdys. Miehistö pinkaisee taisteluasemiin jääden jälkeen kaikista juoksuennätyksistä. "Jahas", minä lausahdan. "Mitäs jos ampuisimme niitä ryssiä nyt?" Centurio Rissanen totesi: "Tottahan ampuminen rei'ittää jokaisen ihmisen, mutta Varsovassa kaikki on toisin: siellä ihminen ei voi edes työntää palloa, koska pallot ovat kulmikkaita. Jos pallot yrittää höylätä pyöreiksi, ne ärähtävät kuin pantteri." Minä menetän malttini ja miehitän centurio Rissasen horinoista välittämättä tykkiveneen. Taktinen ydinohjuskonekiväärimme laukesi varoittamatta kohti Karthagon mantuja ja yksi ammus lensi suoraan Hannibalin sukukalleuksiin. Hannibalin suvussa kulki posliinilautaskokoelma, joka tuhoutui ydiniskussamme. Raivoissaan Hannibal julisti poikkeustilan maahan ja käynnisti suuroperaation zeppeliini-invaasion pysäyttämiseksi välittömästi. Tuhannet lohikäärmeratsastajat nousivat ilmoihin ja syöksyivät ilmantorjuntatulen tukemana kohti zeppeliiniämme. Annoin komennon laukaista äärimmäisin ennakkoluuloin varustetun Dreadnought-luokan sipulikaasupommin. Pommi tiputettiin äsken. Räjähdys tuiskautti sipulikaasua lohikäärmeratsastajien niskaan, ja seuraukset saattoi arvata: kaikki ratsastajat tuhoutuivat omaan mahdottomuuteensa. Ällistyneenä Hannibal aukaisee suunsa ja huutaa rivouksia meidän niskaamme. Miehistö heristelee nyrkkejään näköalaparvekkeelta nähdessään Karthagon hallitsijan alapuolellamme. Centurio Rissanen katsoi parhaaksi kääntää aikamuodon perseeseensä. "Mitä siellä oikein tapahtuu? Centurio! Älä ketkuile yhtään, vaan pysy ruodussa, äläkä koske vipuun aikamuotojen!"

Hannibal haastoi minut kaksintaisteluun. Minä hyväksyn haasteen, sillä olenhan sentään Eino Kaila, uskomaton taistelulajien taitaja! Laskeudun zeppeliinistämme köysitikkaita pitkin kaksintaisteluareenalle, ja kohtaan Maaseudun Tulevaisuuden kanssa uhkaavasti käyttäytyvän Hannibalin. Hannibal ojentaa minullekin lehden, jonka rullaan kivikovaksi kumauttimeksi. Hiki kirpoaa otsalleni ihohuokosten kautta ähkiessäni tomeruuden kaikotessa hiljakseen mielestäni. "Ketä kiinnostaa joku piskuinen Karthagon hallitsija, joka ei osannut torjua amatöörimäisesti ohjelmoitua pussikeittoa aiheuttamasta pahanlaatuista ripuliepidemiaa omassa maassaankaan?" tykitin itse verbaalisesti. Tempaisen lehteni raivokkaasti tanaan ja hyökkään raivon vallassa Hannibalin puudelin kimppuun. "Hetkinen! Miksi puudelini pitäisi kärsiä tästä valtaapitävien köriläiden keskenäisestä kamppailusta? Eiköhän olisi järkevintä lopettaa koiran hakkaaminen ja tapella verisesti kuolemaan, senkin höpöpeppuli", Hannibal mälkätti kiihkoisasti. Sivallan puudelin syrjään ja käyn lehtirulla ojossa Karthagon luuseriruhtinaan kimppuun. Huudan: "KAIKKI PELIIN HIMPULAN SONNI SAATANA!!!" Hannibal äimistyy, ja onnistun iskemään hänet kanveesiin yhdellä massiivisella kumautuksella. Yleisö osoittaa räjähdysmäisesti suosiotaan temppuni johdosta. Kumarran syvään ja tapan kärpäsen Hannibalin leuasta. Centurio Rissanen myhäili köysitikkaiden alapäässä. "Varsovassakaan emme nähneet ollenkaan tällaisia spektaakkeleita, vaikka olemmekin monenlaisiin, shakespearelaisiin, nujakoihin osallistuneet, posallistuneet, tillintallin, plöplöplöö!" Rissanen kailottaa innostuksesta sekaisin. "Kas, aika tömäkkä puheenvuoro", sanailen penikselle, enkä vaivaudu pyytämään anteeksi. Tissit!

Unsuccessful troll is unsuccessful

Trolli Matias trollaa tätä tarinaa minkä ehtii. Yritämme kuitenkin pitää keskustelun napakkana sekä minimoida lipsumisen Matiaksen seksuaalisiin häiriköintiyrityksiin koulun takapihalla. Päästäksemme RUNKKARIT, meidän on ilmoitettava rehtorille Matiaksen kAFFERIPUHVELI! Uskomme jaksavamme ymmärtää mokomaa häirikköä JOO . Ehkä olisi parempi TISSIT upottaa Matias järveen. "Helvetin helvetti!" huudamme Cthulhulle avuntarpeemme HOMOT JUMALAUTA! NYT MATIAS, LOPPUI PYÖRÄNPUMPPU TROLLAUS!! RAUHOITU NYT!! KOKKELIVEKKULIT Arvokkuus, tuo kuoleva KALUNVEIVAAJA AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA... Kröhm. Haluaisimme, että arvoisat JUTKUSOMALIHOMOLOISELÄJÄRÄTTIPÄÄT VITUN URVELO, MENE NYT POIS JO PIINAAMASTA SATUSEPPOJAMME! AAAAAAAAAAAEAIEEEEEEEEEEEEEEEEEAIEGALEIÖGBAEGUAEJGIOAUEHGFAOEWGIUJAWKOGFIAUWHGNJAKWIFUHABWNMFKAWIUFHAWNGMKAJHWIO#WT)AQ#)"=!!!!!#R"!QT3 NYNNY! OLETSINÄ. KISSANPASKANAHMIJAT! PENISPASTA KULLIJUUSTO

Vakavoitukaamme. Ensiksikin voisimme HOMOILLA! ignoorata säälittävät rääkäisyt, joita Matias päästelee puutteensa OLEMATTOMAN! voimin. Voimavaramme eivät riitä Matiaksen ongelmien käsittelemiseen. Oikeastaan näin PENISPENISPENISPENISPENIS! ylhäisestä lämpötilasta ei pitäisi Matiaksen edes kiehahtaa, mutta sen paineen sentään pitäisi vähän aiheuttaa tiettyä epämukavuutta hänelle.

Hatut valtakunnasta lähtöpassit saivat, kun paradigmanvaihdos otti hapankorppua päähän

Kukkakaalia integroitiin maailman kaikissa jäätelöbaareissa. ES-tölkki räjähti spontaanisti talonmies Keistisen ammuttua naapuritalossa haulikolla jonneja. Keistinen osti jätesäkkejä Siwasta säilöäkseen ruumiit ja hävittääkseen todistusaineiston perusteellisesti. Pakoauto juuttui yllättäen suohon, joka Väinämöisen mukaan pitäisi laulaa Esocidae-suvun asuinkodoksi. Ruumiit lirvahtivat säkeistä maahan. Keistinen ryntäsi autosta paniikin vallassa kiljuen upoten samalla reisiään myöten suonsilmään. "Voi perseen kutina juhannusyössä! Miksi aina uppoan harmillisesti kuolemaan kesken pakomatkan?" vaikeroi vaikeroiva vaikeroitsija. Sinne kuukkelitkin kupsahtivat, koska ne ymmärsivät saapuneensa Oriveteen. Kukkakaalit vyöryivät vuorelta, mutta kielekkeellä ne joutuivat palaamaan takaisin, koska Hitler unohtui Marja Tyrniltä siivouskomeroon. Sillä Hemuli ei aavistanut, että Väinö Linna oli eläessään valmistellut romaanitetralogiaa, jonka paljastukset Johanna Tukiaisen tisseistä ynnä Boris Karloffin tisseistä, tisseistä hyödykkeinä, tisseistä esteettisenä kokemuksena sekä tissien terapeuttisesta vaikutuksesta miesten mieliin – puhumattakaan peniksistä, vaikka karkelointi niiden kanssa näivettää ajattelun Idanin tasoiseksi – olisivat järisyttävä skandaali tiedeyhteisön korviin kantautuessaan.

Keistisen kuolemasta muodostui suuri urbaanilegenda, joka hikeennytti sukulaiset Varpaisjärven perukoilla. Nenätippurin riivaama jonnepopulaatio nirhasi Pentti Kilahtaman saarikoskettoman kirjahyllyn kastelijan, Kohelmos Thoreaun, raa'asti. Oikeuden toteuduttua sankarimme hoippuivat onnellisenvoipuneina auringonlaskuun.

Loppuiko tarina? Onko tässä mukamas oiva lopetus, opetus lukijoille, sukijoille, lapsiemme VITUT!

Selonteko legendaarisen Pyhän Augustinuksen legendaarisesta taivaaseenastumisesta

Herään lattialta. Kaulassani tuntui imperfektikkäältä, olenkohan banaanikärpänen? En mieti useinkaan asiaa. Eilen... voi jumalauta. En haluaisi kuolla. Varsinkaan nyt. Olenhan pyhimys, vieläpä Pyhä Augustinus. Absintin vaikutukset lakkasivat. Hätkähdän imperfektimuotoista naamaani ja retkottavia jäseniäni. Yritän kohottaa hartioitani, mutten onnistunut. Vartaloni vastustaa käskyjäni! Rojahdan, mikäli lötkähtämistä ajattelematta on noustava. Hourehdinkohan arvioidessani, kuinka kauan villisialta menisi oppia nostamaan katseensa ja ymmärtämään kymmendesimaalijärjestelmää.

Vaivalloisesti kohottaudun istualleni ja katselen huonetta ymmälläni. Liekehtimäisillään oleva ovenpönkkä kiinnittää huomioni. Pyhän Juustohöylän seuraajathan ovat tunnettuja pyromaaneja, ja olen havainnut niitä asuntoni keittiössä parveilemassa. Tässä kohti Dolomiitteja alkoi viime maailmankaudella suuri maanjäristys... Kaakatukseltani en syntisenä hennonnut koskettaa Totuutta. Vedän housut jalkaan viekotellen samalla peilikuvaani. Tämä varhaisaamun rutiini tuottaa frustraatiota, mutta olen vakuuttunut, että se tulee vielä joskus pelastamaan sanskriittiriimujen tutkijat kadotukselta.

Aamupalaksi haukkaan hieman patoutunutta kaunaani höystettynä erinomaisimmalla, pisimmälle haudutetulla villisian pernoista vatkatulla salmiakkiviinalla. Jumalauta, minähän olen rikosseuraamusviraston pomo! Hoipperoin järkyttyneenä kylpyammeeseen, jossa elosteli nuori jalkavaimoni manikealaisvuosinani. "Nyt, Aurelius, anna olla, en pidä muisteloistasi!" ärjäisen. Itsekuria! Molskahdan ammeeseen päästäen mojovan ähkäisyn. "Aaah, tämä tekee... AAAAAAAAAAAAAUUUUUUUUUUUUUUUUGGGGGGGGGGSSSSSSSSHHHHHHHH!!!!!!!" Kumiankkani puraisee vasenta ukkovarvastani. Nousen paniikissa seisaalleni ja liukastun kompaan. Lyön pääni ammeen nurkkaan ja tuuperrun veren noruessa maahan vuolaana. "Mikä piru siinä on, että aina käy minulle näin?" ulvon kuurolle huoneelle. Ei edes Pyhälle Augustinukselle voinut vastausta antaa! Käpy hätkähdyttää putoamalla, mutta maankamara absorboi sen uumeensa. Perkele, otanpa jo absinttihuikan, vaikka tuo kellokaan ole vielä kääntynyt silmissäni täyttä kierrosta. Absinttihetkeen on puolitoista tuntia. Tunti sinne tai tänne, kuka piittaa. Elämän realiteetteihin kuuluu nujertumaton krapula, johon vahvinkin uros kaatuu. Siksipä on yritettävä toisenlaista lähestymistapaa – ryhdyn lievittämään oloani seitsemällä purkillisella vadelmahilloa.

Kaiken tämän kestettyäni päätän kekkuloida kaupungilla kuin joku hemmetin mädännäinen urospissis. Yhdellä pällillä on pussi tyhjänä kaikesta siemennesteestä. En varsinaisesti kannata ihmisten yllätyssterilointia, mutta tällä kertaa joudun tekemään ikävän poikkeuksen. Olen aikeissa räjäyttää paikallisen uutistoimiston, koska siellä tehtiin minusta ala-arvoinen juoruartikkeli, jonka mukaan seurustelen anoppini kanssa. Tällaisesta paskasta raivostun, enkä aio antaa armoa näille töhkäaivoille. Pyhälle Juustohöylälle ei riitä pelkkä pyhänhäpäiseminen, hän aikoo vielä tappaa jokaisen paavin halolla. Siksi aionkin omakätisesti tehdä ultimaatumin hänelle erittäin näreissäni. Otan yrmeimmän ilmeeni ja sulkakynän, ja aloin jo kirjoittaa huomatessani musteen olevan lopussa. "No voi. Nyt ultimaatumini vesittyi. Lienee parasta kääntää lehteä ja unohtaa koko uhkakirje", huokaisin. Niinpä oksensin antautuneesti kadulle lampsiessani kohti uutistoimistoa. Sinne päästyäni olen kuumeisesti kyhätyn Eiffel-tornikopion luona. Torni olisi symboloiva terroritekoani yhteiskunnan hyväksi. Otan repustani sateenvarjon, jonka sain rippilahjaksi Jatta-tädiltä. Rullalautaileva paavi villitsee nuorisoa grindaamalla vovissa Kil'jaedenia go-tanssijoiden esittäessä tulkintaansa Sibeliuksen Finlandiasta. Kansa panikoi sateenvarjon avautuessa ja tajusin sateenvarjossa piilevän voiman. Huusin: "Katukaa, syntiset! Minä puhdistan maailman pahuudesta tällä mahtavalla aseella. EXCALIBUR!!" Valonsäteet leiskuivat ja surmasivat yläastelaisia kuin teuraseläimiä. "Minä kostan pahoille juorutoimittajille ja sille idiootille, joka kehtasi lukiossa pilkata minun tukkaani!" Hurmiossani kierähdän alas jalkakäytävälle ja alan takoa syntisiä alakoululaisia, jotka rääkyvät armoa turhaan. "Totisesti, tuomion hetki on käsillä! Kuolkaa, houkat! Kaikki te, jotka pelkäätte oikeutta, kavahtakaa! Olen vihdoinkin saanut Jeesukselta voiman vapahtaa ihmiskunnan synnit!" huudan koko voimallani. Poliisi rynnäköi kohti minua järeästi aseistautuneena, mutta minä tempaisen aseeni, Jumalan antaman sanan, joka pyyhkäisee tieltään saastan ja pelastaa viattomat kirkkoisät kadotuksesta. Ylösnousemus nostaa kauttani päätään, olenhan sentään Jumalan uskollinen palvelija sekä Jeesuksen tuuraaja.

Taivaassa vetää käteen ystäväni paavi Benedictus XIV inkvisiittorien ympäröimänä. Augustinuksen suku tulee kylään varoittamatta, ja runkkaaminen keskeytyi. "Mitäs janneja... lapio!" sekava paavi älähti tohkeissaan. "Teidän pyhimyksellisyytenne, olisi tarjolla räjäytysnäytös, jossa veljenpoikani saa kostettua maailmalle. Olkaa hyvä ja tulkaa tarkastelemaan tapahtumaa, jota tullaan kauhistelemaan alakoulujen henkilökunnan keskuudessa vielä 2010-luvullakin", Augustinuksen setä Voihgustinus ilmoitti ylpeydestä tutisten. Minä heristän sateenvarjoani taivasta kohti ja julistan kurkkusalaatin syntiseksi ravinnoksi.

On totisinta totta, että luostarin viemäröinti on hoidettu hutiloiden. Lähes neljäsosa munkkien aivoista keskittyy hajun ignooraamiseen, vaikka tärkeämpääkin tekemistä on, kuten krapulan poisrukoileminen. Sateenvarjoni lakaisee saatanalliset viemäriputkiviritelmät Pyhän Mäntysuovan avulla. Sitten kaikki notkelmiin piiloutuneet puliukot huuhtoutuvat tulvan mukana mereen. Meri ei sulata tällaista ratkaisua, vaan hulauttaa puliukot jalkojeni juureen. Potkaisen puistokemistejä naamaan kokien tyydytystä moraalisella iltapäiväkännillä suoritettua diakoniaa kohtaan. Tuomiopäivä on koittanut just tänään, ja Jukka Emil Mannerheim julistaa pahaenteisesti kajahtelevalla ulinallaan sen kunniaa. "Tervetuloa Maailmanlopun hetki! Haarovälisirkkelit laulaen, ceterum equilateralum!" hän tiedottaa kansalaisille, ja paniikin yltyessä hutkaisen Mannerheimia toverillisesti palleille aiheuttaen Kristuksen ilmaantumisen. Penis poksahti Vapahtajan liukastuessa saippuaan. Vaikeroiden Kristus ojentautui kohti minua kuolevaista sanoen: "Anna pullaa, poika. Minä kuolen justsillään ja sinä vain kekkuloit kuin krapulainen aasi."

Kotilossa syntyi limainen klöntti, jonka Jumala ahmaisi, kohotti ylähyllylle ynnä mylveeräsi. Kristityn silmissä ympäri mylveerätty klöntti näyttäytyi ihmeellisenä enkelinkaltaisena hehkuna, joka sai ylistämään ihan hurmioissaan kuin palavaisintakin leimua. Minä valaistun tästä Jeesuksen ihmeellisestä lahjasta ja lausahdan: "Taivaallinen limaklöntti, opportunistien kohtalona on tervautuminen sisuksistaan tuota pernaa... kröhäägh!" Tukehdun kyseiseen Vapahtajan lahjaklönttiin, koska se on oikeasti jämähtänyt kurkkuni notkelmaan. Henkeni nousee ylös Taivaaseen, jossa arkkienkeli Mikael odottaa höyläten lankkua.

Ikävä

Joku kävi varkaissa Eero Heinäluoman rantahuvilalla. Varas vei television, jalkalampun, pianon ja selkärangan. "No voi hamputti! SAK varmasti raivostuu minulle, selkärankani varmasti taipuu, vaimoni lyö raipalla raa'asti persaukseeni ja Lipponenkin luimistelee siellä Raahen-visiitillään, hidastelee liikenneympyrässä tila-autollaan, punoo suunnitelmia kepujen tytärten syömiseksi atsteekkien obsidiaanisilla neofyytintyydyttäjillä. Vittu!" Eero sadatteli puhemiesaition salaisessa kellarihuoneustossa. Paperityöntekijät tirvaisivat kokoomuslaisia turpaan, koska nämä kertoivat perättömiä juoruja heidän vaimojensa seksuaalisuhteista Jooseppi Mollopollotollon siittimen kanssa. Kaiken keskellä yksin itkeskeli Heinäluoma, jolla oli mafian henkselit, klamydia peukalossaan ja mieli järkkynyt sijoiltaan. Mössöä päässään.

Utrechtin pillimehu loppui (ei vittu, joku taidehomo taas turmeli tämänkin otsikon)

William van Oranje soittaa ukulelea talon keltaisen takapihalla räväkästi. Alankomaiden perikato!

Hyperbolinen kissimirri, hyperbolinen kissimirri

Mikael Agricola remontoi Turun jämerästi. Turkulaiset karkeloivat Aurajoen rannoilla, kunnes olutsaavi kaatui, Islanti räjähti ja Japani upposi luonnonmullistusten voimasta mereen. Lukaisin lehdestä tuoreimmat öljytankkerinuppoamiset, ja päätin lukea Päätalon tuotannon, koska haisin. Himovanhoillinen vapaamielistyi. Sohvani puhdistui, Agricola ymmärsi nimittäin käyttää nykysuomea; ihmeiden ihme. Vihaiset herhiläiset huomasivat paljastakapuolisen Pekka Kuusiston provosoimassa perussuomalaissaattuetta, joka käännähti kohti Eduskuntataloa. Lukaisin uudestaan Päätalo-tankkerin paperit, jotta saisin jonkinlaisen käsityksen populismin vaikutuksista yhteiskuntaan. "Pottuvarvaspopulismi sillisalaatti aiheuttaa nekroottisia kansalaisia ja tuolileikkejä", luki papereissa. "Yleistettämättömyydessäänkin jytkyn aikaansaama tutina hivelee peräkammarin syvimpiä räkäklimppi-ihmeitä, noita yhteiskuntamme syviä ajattelijoita. Tästä raiskauksesta viisastuneena päättelemme, että jälkiteollisessa sivilisaatiossa ihmissuvulla ihosairaudet korvautuvat hyvinvoinnilla. Pussikaljapopulismi tuhoutui. Sen huomattuani olen lukenut lähdekeoksia, kirjallisuuden, nurjallisuuden, runouden. Väitöskirjassaan setäni painottaa ihmiskunnan turhamaisimpia pointteja: ruikutus, laiskuus ja rakennekynnet."

Epäreilu kohtalo aviomiehen osalta herättää kostonhimoa, vapaudenkaipuuta ja Linda-lesken

Krapulainen Tommi putosi kaivoon, koska hän oli krapulainen. "Örgh ääääääääähh helevettiiiiih! Mjötääääääh te pläääähh...", Tommi yritti mökeltää epätoivoisesti, mutta vaipui tajuttomuuteen. Tommin vanhemmat laahautuivat huolestuneina etsimään peittoa, jotta Jeesus-lapsi turvaisi Tommin harharetkiä kylmässä pohjolassa.

Maakotka laskeutui Tommin selän taakse ja ujelsi röyhistellen. Mestari Baal! Syöksä suomirockia kaikuvaan kammiooni! Proosarunot vittuun! Tommi rukoili Saatanaa, minä Mardukia, Jaakko päätti puolestaan tilata ajan eroottiselta terapeutilta. Kotka kujersi ja nappasi Tommin housut sankariajan alkaessa, sillä Tommi ei ollut oikeasti Darth Kissimirri. "Eikö?" letkautti naapurin irvileuka viheliäiseen paljastukseen. Hänet päätettiin ampua valtionpetoksesta aamunkoitteessa. "Herra on armollinen, jos armo mielletään paskaiseksi kuovinnokaksi hurskaan ankeriasvatsan hapokkaalla alaosalla. Minä häivyn, koska inhoan adventtisunnuntaita", puheksi leski. Iskien miehen kanveesiin hän pakeni pelastettuaan häkkikanat, aviomiehensä fetissintyydytyseläimet.

Linda käynnisti hyrräävän Datsuninsa auringonlaskuun, sillä Byron.

Syömäkelvottomien rieskojen maassa vain pieretys on luonnollinen olotila

Jo muinaiset roomalaiset osasivat pelata Monopolia, ja hävitessään he paljastivat todelliset, täyteläisen pehmeyden takaavat muotonsa. Kiimaiset kimalaiset tunnettiinkin roomalaisten innoittajina seksiasioissa. "Polvistukaa!" komensi keisari Reijo Aurelius. Kansa polvistuu pelonsekaisena marmoriselle, mosaiikkikuvioidulle lattialle vastaanottamaan suuren phalloksen. Lihallinen himo yltyy ennenkuulumattoman överiksi. Jättikokoinen jätti työnsi lähes kaikkea muuta paitsi scrotuminsa peräsuolestaan yleisön kasvoille. Kiihotus hiipui, eikä kukaan jaksanut enää innostua moisesta irstailusta. "Hyi olkoon! Te ombrofiiliset perkeleet ette arvaakaan kuka on laatinut mosaiikin, jonka tuhositte. Sen laadin ihan meikäpoika. Haistakaa paska!" jyrisi Michelangelo umpipäissään.

Konsuli Kustaa juo arvokkaasti pontikkaa ylhäisessä asumuksessaan Gardajärven pohjassa. Samassa järvi saastuu ydinjätteestä, vaikkei paikalla tulisi olemaan ainoatakaan ydinvoimalaa miljoonaan vuoteen. "Raikasta Saturnaliaa vaan kaikille! Muistakaa pyyhkiä perseenne!" Kustaa toivotti rempseästi ohikulkijoille, mukaanlukien Muammar Gaddafille. Sitten keisari Augustus käski toimittaa Persian siiseleille ryöstösaaliin, jonka oli varastanut Aleksanteri Suuri vuonna nakki ja vielä pesäpallomailalla! Mouhijärven eläkeläiset eivät ymmärtäneet, miten kaukosäädintä voi hyödyntää antiikin kulttuurin kukoistusaikana harrastetussa touhuilussa seksuaalisesti. Ryöstösaalis piilotettiin poliisiaseman donitsirasiaan huolellisesti. Gerbiilit lirvahtivat nesteeksi, sillä niin nopeita ne eivät kykene olemaan, etteivät muka hajoaisi kuljettaessaan sublimoituvaa nitroglyseriiniä.

William Köyri, penistä suurempi olmeekkioptikko, kiskaisi vedestä miellyttävä-äänisen merenneidon heittovavallaan. Merenneito lauloi: "Oi päivettymisen aiheuttama näivettyminen! Kuka hemsvetti varasti rintaliivini ja hamsterinkarvaiset pyrstönlämmittimeni? Jos saisin kolme euroa, lähettäisin nootin Laxnessin Halldórille, joka irvaili minun kolumneilleni, seksuaalisesti ladatuin verbaaliviilloin. Rintaliivinikin häntä kiehtoivat, dysfunktionaalislanteinen kun olen; tästä pillusta reväistystä nautinnosta ei Halldór kuitenkaan halunnut tehdä johtopäätöksiä. Suljettuhaaraisena päättyy tämä ruumis: ahtaasti on tunkeuduttava pyrstöönsä, helvetti." Köyri hölmistyi kohtaamaansa laulutaituria, koska hän oli vatipää. Merenneito päätti paljastaa salaisuuden, jota olisivat roomalaiset vetelyksetkin mielellään olleet kuuntelemassa. "Norsut salakuljettavat tonneittain kannabista Alppien lähettyvillä kohoaville Alpeille. Sieltä ne rontit edelleen jatkavat kohti Appalakkeja ja siellä pesettävät rahat puhtaiksi, jotta hallitus voi tulla nakubileisiin vailla pelkoa opposition virnuilusta. Mene siis pöllimään norsuilta kannabikset nyt." Tuimistellen Köyri oletti napanneensa poliittisen historian asiantuntijan, ja ajattelemattomuuksissaan tinttasi hän merenneitoa turpaan. "Ai merkityksettömyyttä, oi typeryyttä, peritodellisuuden yllätyksettömyyttä!" Rintrah taivasteli, heristi sauvaansa, mylvi. "Kukas on Olavi V sanomaan mitään päätelmieni tasokkuudesta? Minä olen kuulkaas Reijo Aurelius, Rooman vertalennättävin ja viriilein keisari!"

Osuuskaupan toimitusjohtaja räjähti veriseksi muussiksi, koska juna haljetessaan ammensi Berliozin takaisin syvyyksiin ja kuumensi aika-avaruuden rakenteet häpäti. kiehuviksi. Loputtomuus ryhtyi angstiseksi prosessiksi, jossa kirnuaminen oli kenkkua selvin mielipidemittaustuloksin. Keisaria ei moinen aika-avaruusmullistussekasotku miellyttänyt: hän sohaisi maskuliinisesti todellisuusrepeämän kylkeen. Loputtomuuden päätepysäkillä puliukot röyhtäilivät. Keisarillisisku pasautti rappioalkoholistein rivin epäaika-avaruuteen. "Voihan sopuli", inahti pultsariruhtinas. "Hähhää! Ettepä enää vain rieku siinä, saamarin mielenköyhät paskiaiset!"

Keisari Reijo siveli verta iholleen, mylvi alkukantaisesti, mulkutti satunnaisia niskoja, haroi. "Olen pettynyt spurguihin", hän tuumi ja ryhtyi toimiin kivisiin. Ensimmäisen kiven hän oli aikeissa antaa olla. Mokoma epämuodostunut veljenpoika, jonka lähetin söi, ilmapuntari sekosi siitä. "Höpöä, että matalapaine mukamasten aiheuttaisi örkkikapinoita tahi mielekästä tekemistä. Pikemminkin tilliliha on terveellistä herkkua."

Fragmentteja

Nämä tarinat ovat jääneet kesken kertojien kadottua jäljettömiin, ajauduttua psykoosiin tai kuoltua.

Soinetti

Rakkaustarinani alkoi vammaisesti: Tapasin mitä uskomattomimman naisen, raiskasin itseäni, penikseni avulla. Harsomaisessa aivosolukossani syntyi ihana ajatus. Päätin kysyä tuota kaunotarta paikalliseen Hesburgeriin jytkyturausaterialle, joka kaataisi naisen kuin ammuttuna. Olen valmiina vakavaan toimintaan saadakseni pesää; käenpoika putosi ja se joutui keskelle Helsingin suurinta pursiseuraa. "Rähhähhähhää! Härf rähhäm-hää!" pursimestari lausahti avuttoman juonenkäänteemme pökerryttämälle käenpojalle. Paritteluhaluissani tartuin tarinan kirjoittajaa korvista ja pakotin asiallistumaan.

Treffimme jatkuivat syrjäisellä kallionkielekkeellä. Ojensin veistä, jotta nainen voisi amputoida jalkani sisaruksellisessa yhteisymmärryksessä, molemminpuolisessa harmoniassa, mutualistisessa mutumuikussa. Puhdas, steriloitu terä upposi lihaani liukkaasti. Masokistina tämä lemmenosoitus kiihotti minua hervottomasti. Nainen survaisi skalpellin silmääni. "Jeah! Tee tuota ohitusleikkausta samalla, kun hoidat kirurgintaidoillasi erektiohäiriöni", minä kehotan. Hämmästyksekseni nainen sivalsi pääni auki ja suoritti aivojeni hermoradoille briljantin nikkelöimisen. "Anna tulla, beibi! Viillä syvemmälle reiteeni, tyydytä minua pavuilla, myslillä ja Whitmanilla, äläkä vaan tyydy leikkelemään mielikuvituksettomasti. AAH JOUTSISTA HÄBÄ BLÄÄÄ!" sanailen, mutta nainen oli tähän riemunpurkaukseen tympääntyneenä katkonut voikukan. Hän ähki tympääntyneisyyksissään turhuuksien tunkiolla ja töytäisi Timo Soinin kielekkeeltä. Minä kiljuin pudotessani alas, sillä erektioni salpautui äkillisen horjahduksen takia. "Öyyh! Rakastan kipua. Kamoon, mä yritin saada kiksejä kuolemisesta verenhukkaan, mutta tämä on hlblhllblhlh...", huokaisin iskeytyessäni kohtalokkaasti maahan. Nainen oli ryhtynyt nimittäin pudottelemaan termiittejä suuhunsa, sillä hänellä oli suu. Puiset vankkurit houkuttelivat termiittejä, ja ratsastaja ampaisikin panikoituneena raiskaamaan sonetteja ihastuksensa viekoittelemiseksi.

Lyriikan asiantuntija tuomitsi The Excursionin schaisseksi. Wordsworth nolostui.

Naiseni sanoi: Tulkoon rekka, – ja rekka tuli. "No niin", rekkakuski linjasi. "Kunnon lyyli", totesin helvetistä käsin. "Eiköhän hiljennytä muistelemaan Augustinusta, tuota pumminraatoa seitsemännessä polvessa. Hänen koko ruhonsa!" naiseni messusi. Sielunmessun hartauttamana rekkakuski askelsi Sankarittaren muistomerkille, jonka paikalliset, naiseni tietämättä, olivat pystyttäneet etukäteen. On totta, on! Kuten myös se, että Sankaritar keksi ujuttaa itsensä itseensä rivossa hengessä paljastaessaan kaikille häpynsä. Sieluton ihmisperse

Kärttyinen pastori ja Paavilinnan kyljähdys

Viimeisteltyään suuren urakkatyönsä pastori Copyright Bialoipokku oikaisihe vakipubiin Suurieleiseen Evolaan nauttiakseen sitä, mikä häntä oikeastaan ainoana maailmassa enää innosti. Tarkoitan tietysti saukonpapanoista ja lokinpaskasta valmistettua likööriä. Pastori tervehti Baari-Mikkoa heilauttamalla sellerinvartta ja asettui suosikkipöytäänsä tilaten em. virvokkeen.

"Olipa väkevää työskentelyä, arvon pastori. Oikein nopeasti saitte sutaistua salaisen keksintöprojektinne valmiiksi, vaikka olettekin tuollainen paska-aivo nakkinokka. Mitä oikeastaan aiotte tehdä keksinnöllänne?" houraili Juoppo-Reinari vatkatessaan kermavaahtoa. "Kuulkaas nyt, minä en kuuntele tuollaista rienausta ollenkaan! Minä suivaannun teidänlaistenne paskiaista kohtaan, ja kiellän taivaspaikan kulli!" pastori ärhelsi Reinarille nousuhumalassa. Baari-Mikko puisteli päätään sanoen: "Reinolf, älä viitsi kiusata pastoria, sillä hän on vähän vammainen vanha hyyskä, jolla viiraa päästä." Nöyränä miehenä myötäilen minäkertojaani. Pastori masentui seksuaalisen lyhytelokuvan muistosta. "Totuushan", sivusta huomautettiin, "on, että yksi mies kykenee murentamaan kanssaihmisen totaalisesti ilman aseitakin. Pastori on riskitekijä monessakin suhteessa, sillä hänen vihamielisyytensä lollahtaa epäilyttävästi kalvinistiselta manifestilta. Suosittelen ostamaan tykin, jotta itsepuolustus toteutettaisiin mallikkaasti." "Hiivatti vieköön! Nyt tykkikaupoille!" Juoppo-Reinari innostui. Hökelöspäissään koko seurue hörähti nauramaan pastorille rivomielisesti. Pastori haistatti poliiseillekin ronskisti paskat, ja huoritteli hän pikaisesti paavinnaakin, mokomakin turskas höytäle.

Paavilinnassa kuultiin kerettiläiset uutiset ja kyljähdettiin. Kyljähdyksellä pohjustettiin suivaantumista ritarillis-germaaniseen perseilyyn. Pääsevätkö sankarimme rilluttelemaan Ouluun? Paavinna kissimirri? Se naapurin tyttö ei tiedä, että napsahtaa pian kahtia. Jumprahuiti sitä kirkunaa. Suru kouraisi sydäntäni minäkertojamaisesti. Naapurintytön hautapaikaksi tuli keittokomero Paasosten huushollissa Somerolla. Kivi kuivui melko sähäkästi hetimiten, eikä kaivertamiseen ollut koskaan aikaa. Niinpä niin. Nimetönhautainen ruoja kaivettiinkin ylös sodomisointitarkoituksin. Paavinna hieroskeli Güntherin kiveksiä. "Mmmmh, progea ja fuusiojatsia

Jos talviyönä votkamies

Volga hyytyi eräänä talviyönä, hoi! Ottakaahan lujasti kiinni myssyistänne, veljet – nyt työnnetään! Soudettiin, huovattiin – Antarktikselle antikristukset raahattiin. Pingviinit, kekälesilmät, katselivat vaieten tätä näytelmää – päin ajatusviivaa julmasti käytiin ihokarvat pystyssä. Laivamme, maantiesellainen, kulki verkkaisesti jäiden lirvahdellessa pahaenteisesti; työntämisemme palkitaan vasta ensi tiistaina vanginvartijain bingoillassa! Vielä pitäisi jatkaa kulakkien tiluksille ahdistelemaan lampaita, noita villaisia yhteiskunnan jäseniä, jotka julmissa tosi-tv-ohjelmissa ilmoittivat skalpeeraavansa pääsihteeri Erno Vatkulaisen. Volgan jäät saartoivat ystävämme, mutta he eivät lannistu vastoinkäymisistä, vaan suorastaan kiitävät etiäpäiten vaaroista huolimatta!

Juomakelvoton votka antaa meille uskomattomat voimat, joita hyödynnämme urotöissämme kitkiessämme kotkanpesän suojiin juurtuneita voikukkia. Tuolla samaisella hetkellä Neuvostoliiton satelliittivaltioiden päämajassa löydettiin viinapullo puolillaan kusta. Pelkokin marssi lipettiin, kun kaikkivaltias Rouhimo laittoi veekasin heilumaan. Siinä sitä hyrskytintä rääkättiin ikiroudan ja eristettyjen tundra-alueiden syleilyssä. "Mies ryhdistäytyy Siperian kouliessa. Siperia koulii karhunkin sosialistiaatteelle, eikä siellä kunnioiteta ruoansulatusvaivoja eikä rappiokapitalisteja. Siksi kuljetammekin viinamme rivakasti Neuvosto-Kamputsean herooisten heroinistien käyttöön. KahenlitranoohooceeturbokolomosenkauttanelosenpuhaltimellaSierrajättääsen", kailotti Nikolai Krasnopolskaya. Koltšakin jalo suku vankileirille! Armoa ei!

Suuri isänmaallinen Volgan tuunaaja tunnettiin Rouhimona: häneen päti aivan täydellisesti äitikarhun sananlasku: "Jos puhdistuspyllähdyspläjäys kusee pahoin, vaahteranlehdistä zeppeliinejä rakenna, lumilinnakkeet huolii suojiinsa syväekologi Karhuvaarin kurtisaani." Rouhimo rykäisi limaisesti; raavas klimppi, raavas todellakin, irrottautui kansallissankarin kurkkulevästöistä sinkoutuen ilman henkseleitä, turvatonna, kaikkien porvaristikusipäiden armoille ulkomaailmaan. Hyinen pakkasilma yritti tainnuttaa kulttuuriheerosklimpin epäonnistuen siinä. Urheasti salivayksikkö kipaisi Jaltan rannoille rasvailemaan maailmanhistorian ryvettämiä, uuteen maailmanvaltaan pyrkiviä rantaleijonia, noita neuvostoyhteiskunnan rytkyviä edistysvetureita. Halveksunnan välttäen klimppi mäsähti shamaani Pertti Wallanderin otsaan kuin Hevisaurus joulumyyntilistojen kärkeen. "Ai häsmähnäh!!", huusi Wallander

Kertomus Oswaldista, joka ei ollenkaan ole Oswald Spengler

Oswald mietiskeli yksikseen syvällisiä arvoituksia, jotka paljastivat suuren totuuden ihmiselon turhuudesta. Illan jo hiipiessä Oswald vetäytyi olohuoneestaan kammariin. Kammarin seinällä oli kuva Spenglerin Oswaldista, joka nyt ampui räkättirastaita rättisitikastaan. Nukkuessaan Oswald näki parvekkeen loimuavan liekeissä, ja mustan aatoksen kotkamaisesti werdenheit Hitler muassaan olevan bulgakovilaisdemonin oksennusta hyökyi. "Jeeves", kiljaisi Oswald pelonsekaisessa heräämistilassaan. Hän nousi ylös ja pölmistyi totaalisesti, sillä kuva Spengleristä oli ilmestynyt Oswaldin naamalle. Oswald paiskasi epästoalaisesti yöastiansa omakuvaansa päin ja rikkoi samalla palkintokaappinsa. Spengler-muotokuvakin räjähti reuhuamisen takia.

Oswaldin naapurit pillastuivat hirvittävästi herramme toilailusta ja mursivat oven saaden sen ilkikurisen oven eksterminoitua, jotta he pääsisivät oven sivuuttamaan. Oven sivuutettuaan väkijoukko hyökyi kohti oven takana riippuvaa ovea esittävää saksanpeura-ansaa oven tilalla ovea jäljitellyttä. "Kas lauserakennetta", voihkaisi turisti, ja väkijoukkomme oven tieltään tuhoten tunkeutui kammariin Oswaldia tapaamaan. "Dekadenssi-ihmiset! Mitä yksityisessä rakennuksessa, omistamassani, oleskelette ovia romuttamassa?" Oswald sylki suustaan. "Kuulepas nyt, Oswald, sinä lynkatuksi tuleva kaljukakkulanihilisti, Spengleriäkin nimenään virheellisesti, eikä, ottiatuota, käyttävä. Kyllästyneet olemme sinuun ja ainaisiin jaaritteluihisi perikadoista! Muka-Spengler!"

Oswaldille valkeni, että naapurit epäuskoa viljellen levittivät pernaruttoa ja vihamielistä eetosta. Paatos paahtui eetoksen häpyholvin lämmössä kypsymättä puolikypsäksi ennen kyrpiintyneen naapurilauman

Papukaijattomat orgiat ja Jaakon tuho

Aivan viimeaikoina olemme havainneet ilolintuja parveilemassa puistossa. Populaation johtajanaaras ilmoitti: "Nyt välikausitakit niskaan, saimme kutsun Jonathan Spotifyn orgioihin. Sinne tulee koko Helvetin jengi." Innostuneina huoraiset kohottivat tippuriset kuuppansa ja kiljaisivat riemusta. Kilkattelevat kellot kilkattelivat, koska kilkatus houkutteli enkelrakkulaisia kilkattelijoita meemitautologiaan. Tandempyörä Eremitaasin-lattea. "Polkekaa Fujitsu."

Tuosta päivästä puhuttiin jopa Odradek-kyrvännuppi. Kaikki nuoret luisuivat Jaakon turmelevaan, CMX-pitoiseen jorinasammioon. CMX-kidutus yhdistettynä suippumadonlakkikeittoon ja vuosikausien wannabe-häröilyn aiheuttamiin aivokasvaimiin. Kenennäisaika loppui vingahtaen kuin sonni. Kasvaimet pahanlaatuisina diagnosoitiin kuollettaviksi. Jaakko, Proust peräsuolessaan, tajusi olevansa filistealainen hönä. Juutalaiset hapettamattakaan. Vittu, kyrpä! Kuole! Avunhuutosi, Jaakko, kaikuvat kasvottomain teloittajain kuulumattomissa! Narratiiviselta kuulostava kafferikiitäjä antoi puolueettoman totuuskomission esittää peililabyrinttein lomaosakefirman rakentamista. Nussituttaa. Helvetisti. Pakko oksentaa. Vitunraatelun kissimirri.

Helvetti. Tämä ei vetele. Selkeys kunniaan,¡vartaloemulsio! soikoon! raidereissa. Jumprahuitti! kissimirrittömyydessäänkään. Kapteeni Sinikarhu-ursula-armageddooooooooon... Eih... Toysintheatticaiämkreisi. Omena on saatananpalvojien herkkua. Jaakko teloitettakoon välittömästi. Noin.

Revanssihautajaisten lirvahdettua ohitse pojankoltiaisseurueemme astui paikalliseen baariin. "Rehentelemättä: Luoman tuhoaminen ansiotani omaa on. Jeps", rehenteli joukon valopää, vastaanotti aplodit ja virnaisi jakkaralla keikkuvalle teinipillulle. "Ei hullummat pippalot", leperteli Jonathan teinipillulle. "Mennäänkö tonne makuuhuoneen puolelle", hän jatkoi imelästi artikuloiden

Kertomus legendaarisen Pyhän Augustinuksen legendaarisesta taivaaseensaapumisesta

Arkkienkelin kädessä oli kirves. Sen hän heitti pilvenreunalta, höyläili lankkua vähäsen, äkkäsi hienon Toyota Corollan ja kirkkoisän, jonka kuolemasta syytettiin limaklönttiä. Limaklöntti kiisti tapahtuman kulun itsepintaisesti kuin limaklöntin endosymbioottiset huokoset konsanaan. Kirkkoisä huitoi valtoimenaan sateenvarjonsa kanssa horisten samalla tuomiopäivästä vaahtosuisena. Jumala ampui Augustinusta perseeseen naulapyssyllä perseeseen osumatta. Augustinus nauroi mielipuolisesti hölskäyttäen tissejään. Tissejä katseltiin salavihkaa, sillä Taivaassa porno on kortilla.

Pilvenhattaralle rakennettu suklaatehdas puksutti kaakaontuoksuista vatkulia, joka hötkähteli kilometrien mittaisella partakarvalla päällystetyllä taivaallisella liukuhihnalla. Saddam Husseinia harmitti ydinohjusprojektin ryssiminen, sillä suklaaseen tärväytyy tolkuttomasti työvoimia sekä tyttöjen rintamaitoa. Tissit mukavinakin, ikävinäkin päivinä viipyilivät hänen päänsä perukoilla.

Augustinus ehätti tapaamaan vanhat ryökäleet, Ignatius Antiokialaisen ja hardcore-uskonmies Maken. "Mooi! Unski vanha kaivostyöläisensyöjä suurherttua kertoikin, että Augustinuksen taatta saisi saapuman justiinsa tänne. Istuhan", Ignatius Antiokialainen lausahti. "Kurjat", sivusta kuiskattiin. "Mielihyvin lepuutan turtunutta mulukkuani", Augustinus sähähti istuutuessaan pilvi-istuimelle. Make tähyili kuvitteellisella kiväärillä Karl Popperia, joka kuiskannut rivouksia, "kurjat", "retkut" oli.

Oscar Wilde -sketsi

Oscar Wilde luotsasi venettä Po-joella alavirtaan. "Onpa siinä Wilde-sitaattia kerrakseen", ällistyi kanssamatkustaja uncyclopedialaisten heilutellessa virtuaalipeniksiään perätuhdolla. Yllättäen horisontissa vavahti ikävystyttävä yllätys: beepedistit. He olivat hyökkäämässä merirosvolaivalla, vaikka eivät seitsemänkymmentäprosenttisesti olleet piraatteja. Kapteeni Bee karjaisi jotain käheää englanniksi, Abyssos heilautti korpin (papukaijakorvikkeena) lentoon, Luoma nauroi nirskuvasti, Meteori reivasi reteesti purjeet pullottamaan^{1 Ja mitenhän vitussa sekin tapahtui? toim. huom.} ja Napoleon hymähti sarkastisesti, uhkuen kyynissävytteistä itsevarmuutta, hytissään. Oscar-paralla lirahtivat esteettiset, utuisat, steriilinhienostuneet virtsanesteet housuihin, jotka hän oli vasta pessyt ja silittänyt. "Kuinka tässä kukaan pystyy harjoittamaan jokilautturointia; tilannettani ei voisi periaatteessa pahentaa edes se, että tuolta saapuu Charlie! Parker."

Charlie möllötti jakkaralla

Shakespeare ja Salkkarit

William Shakespeare oksensi käsikirjoituksen Salkkareihin, mikä aiheutti suurta närkästystä Taalasmaille, mielikuvituksenvastaisten toimien vastaisille ihmisille. Ismo Leikola kertoi muusikkovitsin, joka suututti Fredin kaiman Fredin perusteellisesti. Sepon onneksi pontikankeittojuonikuviota uskallettiin ronkkia siten, että hiiva potensoitiin, mikä pöhnäytti koko poppoon – Fredin mukaanlukien.

Hermann Göringillä oli pienet munuaiset. Tämä tästä.

Kuvauksissa tapahtui vamma, hirveitä, hirmuisia (pesäpallomailalla). Näyttelijöiden peffaa iskettiin harppuunalla kivuliaasti. Tuottaja ärjyi, ja viinilasi pakaroihin upposi jotenkin. Tuska paisui orgastisiin paisumalukemiin, paisuipa tosiaankin. Paisui myös Ilmarinen, tuo seppä Pihlajakadun. Paisuvainen juoni tarinan loi sekavuutta vielä tavallistakin gerundimpaan Salkkari-jaksoon. Kurtisaaniseurue esittäjinään B14:n sukulaisia ahtautui Laitelan ihoon niin kovin ahtaasti. B14:n serkku, äiti ja isosetä piirittivät Laitelan olohuoneessa avutonta sohvaa kiljuvaa.

"HALUUTSÄ PUUROA?"

Natsi-Saksan eineskokeilut

John Locke kohmelossa itsensä Abraham Lincolniin ujutti. Possessoitunut kissimirri jahtasi reininkultaa. Näin kukin päivä tuntui alkavan rutiininomaisesti aina erääseen viheliäiseen torstaihin saakka. Tuona kirottuna päivänä tohtori Mengele kekkasi yhdistää atsovärejä ja ihmisulostetta. Tämä saastainen seos valaisi pimeässä, johon ihmiset Natsi-Saksassa olivat lipuneet. Pimentyneen kohtalon saattelemana valtakunta valaistui macbethistisessa loistossa. Mengele nauroi tavoitellen pussikeittoa ulosteisilla käsillään. "Ravinnoksi vain minulle! Hammasrivistöttä natsiupseeritkin pärjäävät", uhkui Mengelen vekkuli. Silloin kukkahattutädit painelivat paikalle satapäisenä laumana ja julistivat pussikeiton autuaaksi tietyin ehdoin. Ensinnäkin sen lisäainepitoisuuden ei kuuluisi olla yli 50 %. Natriumglutamaatti on erityisellä huolella rajoitettava, koska sen tiedetään tuhoavan

Hanen kolmas kirje koiranuittajille

Arvokkuutensa-Loppuun-Asti-Säilyttävän-Tarinan-Kertoja voinee heittää vähäsen insaikhtiaan kehiin. Jahas, varsin pätevää släbändeerostahan häneltä odotettiin, saatiinkin. Toisaalta possessiivisuffiksin keittäminen muffinssitaikinaa tyrannisoi, kissimirri reininkullanjahtaaja keittäjänään. Unohdusliemikuutiolla. "Leksa!"

Tarinamme metahuumoritason noustessa unohdimme, mistä jalosta lähtöasetelmasta lähdimmekään. On perusteellisesti perusteltua perustella kauppakeskuksia liikenneyhteyksien sopukkakohtiin kääpäintegroida. Roikkuvat harekrishnaspermapainepesurit! Vittu aistillinen, karnaalinen Hane. Eteerinen mömmöatmosfääri toi kansan Jumalan silsaisten varpaiden ääreen vapisemmaan. Turta olotila

Leopoldin ilmestys

Leopold kuoli. Belgian kansa masentui. Aluksi tälleen.

Elvis, soita kotiin. Savu keuhkoihin käy, kultainen päivämme pimenee joo. Miksei tästä taikinasta muovaudu vaikeaa? Jeah, tyttöni, vaivaa päätäni, taikinapää, kaltaisein – uuh!

Diudiudiudiuuddidänggädäääggädä-dä-DÄ!! Skibidiveinau! Kiihdyn jatsin poljentoon, Someron jazz-festareilla ennenkin on päivänkorentoon törmätty illankahulla nimittäin. Girlyougottaloveyourman! Vallankumouksen sorahteleva soraäänikuoro suohon lauloi vanhan Janne Katajan. Tuomari Nurmio toiseksi lensi, kolmanneksi kapsahti. Rock kuoli aikoja ennen aikojaan.