Avaa päävalikko

Hikipedia β

Hikinews:Hikivaalitentissä SDP: Hukassa©

Tämä sivu on osa Hikinews-palvelua.

12. huhtikuuta 2011

Hikinews julkaisee vaalien alla artikkelisarjan kaikkien eduskuntapuolueiden ja niiden muutamien muiden idioottien vaaliteemoista. Artikkeleissa toimituksen haastateltavina on yksinoikeudella puolueiden puheenjohtajia ja muita johtavia poliitikkoja. Hikinews kysyy heiltä suoria kysymyksiä, joita muut ovat liian fiksuja kysymään. Dosentti Urmas Ali-Peelola tarjoaa toimitukselle asiantuntijakommentteja ja -arvuuttelua ollessaan siinä kunnossa. Hän myös laatii pinnallisen syväluotaavan profiilin kunkin puolueen tyypillisestä aktiivikannattajasta, mihin hänellä on täysi pätevyys, sillä hänen lankonsa on psykologi. Tervetuloa siis Uurnilla vittuillaan 2011 -artikkelisarjan pariin. Sarjan kattosivu tämän linkin takana.


Sosialidemokratia.

Toisena puheenvuoron saa nykyisen eduskunnan suurin oppositiopuolue SDP. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen on saanut sietää paljon kritiikkiä puheenjohtajakautensa aikana. ”Yleensä opposition tehtävä on arvostella hallitusta, mutta meillä kaikki ovat arvostelleet lähinnä oppositiojohtajaa”, kiteyttää dosentti Urmas Ali-Peelola. ”Ja syystä”, hän lisää: ”Niiden verkkosukkakuvien jälkeen minulla on ollut henkilökohtaisessa elämässäni vaikeuksia.”

Urpilainen ei itse pidä imagonsa vaikutusta kielteisenä. ”Mä en näkisi sitä noin, vaan pikemminkin tässä on musta kyse laajemmasta porvarillisesta epäkunnioituksesta työväenliikettä kohtaan ihan globaalilla tasolla.” No, mitä työväenliikkeellä on globaalilla tasolla tarjottavana, miksi sillä menee kehnonlaisesti kaikkialla Euroopassa. Jutta Urpilainen, ovatko työväenliikkeeltä paukut ja ideat lopussa? ”Mä en ihan näkisi sitä noin, vaan kyllä mä tässäkin lähtisin valottamaan asiaa sen superison porvarisalaliiton kautta.”

Onko sosiaalidemokraateilla sitten yhä ideoita ja ajatuksia yhteiskunnan kehittämiseksi? ”Vaikka millä mitalla”, Urpilainen innostuu. ”Mehän esimerkiksi järjestettiin taannoin iso unelmakampanja, jossa koottiin kansalaisilta unelmia, joiden eteen voidaan sitten kaikki yhdessä tehdä töitä.” Siis se kuuluisa unelmahöttökampanja? ”Se oli julkisuudessa aivan väärin profiloitu”, Urpilainen puolustautuu. ”Tällaiset jutut on höttöä silloin, kun Kokoomus tekee niitä. Juuri tällaisten käsitteiden ja erottelujen hämärtyminen kertoo pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan raunioitumisesta – sen hyvinvointiyhteiskunnan, jonka sosiaalidemokraatit aivan yksin rakensivat.”

Mitä SDP sitten lupaa äänestäjille? ”Meillä on vahva visio oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, jossa niin perus- kuin keski- ja korkea-asteen opetuskin tapahtuu tehokkaasti ja pienissä ryhmissä, jossa maksuton terveydenhuolto pitää kaikista huolta, jossa kuntapalveluja muutetaan paremmiksi ja kattavammiksi yksityistämisen sijaan, jossa kaikilla on arvokas vanhuus ja jossa julkiset palvelut ovat yleensäkin kattavammat ja toimivat paremmin.”

Kuinka se kustannetaan? Valtion velkaantuminen ei ole pysähtynyt, ja SDP on torjunut sekä arvonlisäveron korotuksen että eläkeiän noston. ”No siis ensinnäkin varallisuusveron poisto oli porvarihallitukselta ankaran ideologinen toimenpide, joka vain pienensi valtion verotuloja, ja meillä on halu palauttaa se.” Mutta sen tuotto on minimaalinen kaiken demarien esittämän kustannuksiin nähden. ”Se onkin ennen kaikkea symbolinen ele, se kertoo, että meidän yhteiskunta ei ole sellainen, jossa varallisuutta ja sen kartuttamista pidettäisiin noin vain hyväksyttävänä.”

Mitä omaa demareilla sitten on loppujen lopuksi tarjottavana? Tässä kohdassa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma puuttuu keskusteluun. ”Meillä on tarjottavana aito vaihtoehto. Ei tukea velkamaiden ahneille sijoittajille, kehitysapu pois, Brysselin EU-herrat kuriin, maassa maan tavalla ja... mitä se Soini vielä sanoi... tota... ihmiselämä on meille pyhä! Tai sinnepäin. Miksi äänestää persuja, kun voi äänestää meidän siitä matkimaa AY-jäljitelmää?” Heinäluoma intoutuu.

Onko SDP kääntänyt selkänsä EU:lle? ”Ei ei, ei laisinkaan”, kiirehtii Urpilainen vakuuttelemaan. Onko kyse siis vain kyynisestä taktikoinnista, kun on huomattu, että jokin konsti vetää toista puoluetta ylös? ”En näe tätä ollenkaan kyynisenä, sillä meillä on kuitenkin paremmat tavoitteet: ei me oikeasti EU:n alasajoa haluta”, Urpilainen torjuu.

Sosiaalidemokraatit ovat olleet euromaiden kriisiratkaisujen ankaria kriitikoita. Mitä puolue oikein haluaa? ”Me haluamme, että tästä talouskriisistä eivät joudu maksamaan Euroopan kansat, Euroopan työläiset. On todella väärin, jos tavallisen kreikkalaisen etuuksia leikataan siksi, että hän on vuosikaudet äänestänyt helppoja valeratkaisuja tehtailevat ja valehtelevat humpuukipoliitikot valtaan. Se on sijoittajien syy, ja nyt tärkeintä on etsiä takautuvasti syylliset sikäli kuin he edustavat suurpääomaa ja panna heidät vastuuseen. Sitten vasta voidaan ruveta miettimään, miten tällaiset vastaisuudessa estetään”, Urpilainen selvittää.

Mutta eikö nykyisten tukipakettien sisällöstä ole jo neuvoteltu? Onko järkeä jatkaa taloudellista epävarmuutta avaamalla ne uudelleen sen sijaan, että keskityttäisiin tuleviin? ”No siis ei kai kukaan tosissaan luule, että se meille tarkoittaisi muuta kuin niihin järjestelyihin lisättävää retorista toivetta siitä, että kiva olisi saada sijoittajavastuukin vahvemmin mukaan. Siksi ihmettelenkin, miksi tämä on porvaripuolelle niin vaikea vaatimus.”

Lopuksi Urpilainen intoutuu vielä tunteelliseen vetoomukseen. ”Äänestäkää solidaarisuuden puolesta. Vain laaja solidaarisuus ja yhteisvastuu voivat turvata paperimiesten ja raskaan teollisuuden työntekijöiden saavutetut edut. Niitä uhkaamassa ovat jatkuvasti kaikenlaiset porvarit, pätkätyöläiset, maanviljelijät ja korkeasti koulutetut.”

Urpilainen tiedustelee lopuksi, huvittaisiko toimitusta tulla katsomaan puoluesihteeri Mikael Jungnerin jonglöörausesitystä. ”Hänhän on Mensan jäsen, mutta demarien tasa-arvofilosofian mukaisesti panemme hänet tekemään kaikkia idioottitempauksia, sillä tarkalleen ottaenhan korkeampi ÄO on varsin epäreilu ja epäsosiaalinen ominaisuus.”

Dosentti Ali-Peelola hahmottelee muotokuvan SDP:n ydinkannattajasta. ”Etuoikeutettu ja tyhmä AY-jyrä, joka on valmis sietämään demarien haluttomuutta vihata vähemmistöjä ja kansainvälisyyttä vain ja ainoastaan sen takia, että SAK takaa hänelle rutkasti työn haastavuutta ja vaativuutta muhkeammat edut; solidaarisuus ei voisi olla kenellekään vieraampaa kuin tälle lihapullalle, joka tahtoo 50-vuotiaana eläkkeelle Formuloita katsomaan ja kaljaa kittaamaan; on härski, vetää turpaan, kun sanat loppuvat, ja on järjestämässä ulosmarssia, jos hänelle huomautetaan ylipitkistä kahvipausseista; on kiinnostunut maailmassa tasan yhdestä ihmisestä eli itsestään.”