Avaa päävalikko

Hikipedia β

Hikinews:Paikallinen mies huolissaan Hankamäen erektiosta

Tämä sivu on osa Hikinews-palvelua.

11. kesäkuuta 2020

Jukka Hankamäki on ollut ns. kovien tieteiden ystävä.
MGTOW-miehenä Hankamäki on punapilleröitynyt omasta takaa, mutta kenties hänen tieteensä kvaliteetti saadaan nuoruuden pukki-innon tasolle sinisillä pillereillä.

TÄHÄN ON TULTU – Paikallinen mies huolestui tutustuttuaan bottom-suomalaisen ajatushautomo Suomen Perustan julkaisemaan, kohua herättäneeseen julkisrahoitteiseen tutkimukseen, jonka on laatinut laajasti ja akateemisesti multimeritoitunut filosofian ym. tohtori Jukka Hankamäki. Hankamäki on niin kvalitoitunut alt-Husserl, että hänen ei enää edes tarvitse lähteistää väitteitään: riittää että hän läväyttää sykkivän totuutensa ytimen pöydälle kaikkien ihasteltavaksi.[1] Paikallinen mies kertoo tutustuneensa omakätisesti tieteellisyyden ytimeen jo vuosikausia itkiessään itseään unten maille, joten hän oli syystäkin huolissaan.

Aikaisemmissa teoksissaan Hankamäki on korostanut paikallista miestä hiveleviä kulmia. Tuoreeseen teokseen oli eksynyt sekaan erikoisia väitteitä. Teoksessa on esimerkiksi kokonainen luku siitä, miten Hikipedia, sivusto, joka on ollut parhaallakin tahdolla ollut seksuaalisesti aktiivinen viimeksi vuonna 2009, on vihervasemmistolaisen rikollisen vihapuheen keskeinen alusta. Tällainen menneisyydessä eläminen viittaa kenties iän luomaan seniliteettiin ja vihjaa Hankamäen argumentaation menettäneen oleellisesti nostettaan ja rigiditeettiään. Käsitteet kuten 45 astetta ja kova eivät kuvaa tätä ajattelua, jos argumenttia lähestyy kovalla kädellä ja suorilla ronskeilla otteilla, kuten eettistä olisi, suostumuksesta riippumatta.[2][3][4]

Paikallisen miehen sympatiat ovat kuitenkin Hankamäen puolella: keski-ikäinen, kalju mies vailla akateemista uraa on päässyt filosofisiin tositoimiin ensi kertaa sitten valmistumisen, ja mokaa ihan välittömän heti. Esitys on ollut niin häpeällinen, että sana on levinnyt läpi maan ja uhkaa jo tuplatohtorin kavereiden fraternitynkin (rahoituksen) saantia. Paikallinen mies toivoo, että veronmaksajien Suomen Perustalle tilittämistä rahoista siirrettäisiin pieni siivu Jukka Hankamäen suorituskyvyn ylläpitoon. Kaikki kirjan virheet ovat paikallisen miehen mielestä ymmärrettävissä demonstraatioina siitä, miten yhteiskunta vainoaa miehiä. Tämä oleellinen ongelma olisi ratkaistava ennen kuin otetaan kallisarvoista aikaa hupsuille trivialiteeteille, kuten vaikeasti määriteltävälle tasa-arvolle ja suostumukselle.

Onhan se aikamoista rimanalitusta ja pilkkaamista, paikallinen mies tuhahtaa, että rinnastetaan koko perussuomalainen puolue tähän yhteen kertaan, jolloin verenkierto aivoihin jätti toivomisen varaa. Ei ole järkevää pitää tohtori Hankamäen teosta jonain yksittäistä ja väliaikaista häiriötä kummempana. Tuomioita esitetään nyt vain sellaisten kaunaisten lillukanvarsien kautta, että (1) Hankamäki on tyyppi, jonka ulosanti tunnetaan usean vuoden ajalta, jota puoluejohtaja Jussi Halla-aho on kehunut erääksi maamme terävimmistä älyistä, eikä teos sisällöllisesti yllätä, kun Hikipedia-kritiikkikin on löydettävissä lähes sellaisenaan filosofin blogista vuodelta 2017, (2) teoksen on kustantanut valtion tukema perussuomalaisen puolueen ajatuspaja, (3) teoksen tarkistajiksi on kirjan kiitososiossa merkitty muutama puolueen keskeinen puuhahenkilö ja (4) teos julkaistiin puolueen puheenjohtajan läsnäollessa puolueen tilaisuudessa, jossa joukolla suositeltiin teosta ja toivottiin, että jokaisessa toimituksessa pitäisi sitä käydä läpi.

Sosiaalisen median kroonisesti tyydyttymättömillä ja kireillä areenoilla vastuuseen on haluttu Hankamäen lisäksi vetää myös hänen wingmaneinä toimineet persukaverinsa. Paikallinen mieskään ei ymmärrä, miksi poltettiin kymmeniä tuhansia euroja verorahoja siihen, että yksi erityisoppinut valittaa satiirisivuston olevan hirveän epäreilu, luonnehtii maamme alaikäisiä tyttöjä ”lutkanarsistisiksi pissiksiksi” ja arvioi alaikäisten seksuaalisen hyväksikäytön johtuvan ”suureksi osaksi naisten omasta pihtauspolitiikasta”.[5] Selitys saattaa olla siinä, että Hankamäen tutkimuksen viimeistelyvaiheessa lukenut foliomedia Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila on niin kuplautunut, ettei osaa enää kuvitella, miltä mitkään väitteet ja retoriikka normoille näyttävät, ja muut eivät jaksaneet tieteellistä sössötystä lukea; korkeintaan vähän selailtiin, että vihervasemmiston syytä kaikki jees jees, ei muutakuin PDF nettiin että ajatuspaja julkaisee, olkaas hyvät.

Julkikuvakontrollin uhraamaksi tulemista pelkäävä Matias Turkkila yrittää parhaillaan selvittää, onko (((Sigmund Freudin))), (((Emmanuel Lévinasin))), (((Martin Buberin))) ja (((Simone Weilin))) ajattelua tutkinut Hankamäki vihervasemmistolainen soluttautuja.

Lähteet

Viitteet

  1. »Tarkasteluni perustuu kenttätyöhön ja osallistuvaan havainnointiin valtamedian, sosiaalisen median ja tieteen maailmassa. Tutkimusotteeni ei ole empiirinen, eli kokeellinen tai tilastotieteellinen, vaan lähtökohtinani ovat omat havainnot ja kokemukset, joita olen jäsennellyt tieteelliseksi tiedoksi. Informaation keruu on ollut systemaattista ja tapahtunut mediaan sekä tieteeseen kohdistuvan monivuotisen dokumentoinnin ja kommentoinnin kautta. Tuloksia olen kirjannut osittain jo median, tieteen ja politiikan tutkimusblogiini.
          Tällaista havaintoihin perustuvaa tulkintaotetta voidaan pitää oikeutettuna sikäli kuin tutkijan esittämälle tiedolle ja tulkinnoille myönnetään sisäinen totuus- ja luottoarvo saavutetun asiantuntemuksen ja arvostelukyvyn pohjalta. Teokseni informaatioarvo on juuri siinä, että esittämiäni tulkintoja ei voida johdella mistään aiemmin sanotusta, tyhjentää empiriaan eikä palauttaa muiden tieteilijöiden näkemyksiin, vaan kirjani muodostaa itsenäisen kokonaisuuden. Oikeutta esittää näkemyksiä tältä perustalta voidaan pitää itseisarvoisena filosofiassa. Sen piirissä esitettävä tieto koostuu analyyttis-apriorisista totuuksista, jotka koskevat käsitteellisiä välttämättömyyksiä ja perustuvat loogisiin riippuvuussuhteisiin sekä sisältävät myös tulkintoja – erotuksena reaalitieteille tyypillisestä synteettis-aposteriorisesta tiedosta, joka on pelkästään kokeellista tai toteavaa.»
    (Totuus kiihottaa, s. 19.)

  2. »Seksuaalisuus on eettistä, sillä se paljastaa ihmisestä hänen hyvyytensä ja lempeän eläimellisyytensä sekä vastustaa teennäisyyttä ja valheellisuutta. Myös ”raiskausten” demonstroiminen [teatteriopetuksessa] on moraalisesti hyväksi, sillä se valottaa, että seksuaalisuus perustuu vietteihin, kun taas seksuaalisen kanssakäymisen torjuminen ja tukahduttaminen ovat luonnonvastaisia ja ihmisarvoa kaltoin kohtelevia käyttäytymismuotoja.
          Raiskauksista vaahtoaminen on tekopyhää ja moralistista, sillä väkisinmakauksen käsitteen rakenteesta johtuen koko ilmiö on mahdollinen vain kieltäymyksen ja seksuaalisuuden pois pidättämisen kautta. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt perustelemaan, miksi seksin kieltäminen olisi moraalisesti oikeutetumpaa kuin seksin tavoittelu.»
    (Totuus kiihottaa, s. 256.)

  3. »Jos nainen vastaisi seksuaalisiin aloitteisiin ”kyllä”, se siirtäisi vastuun naiselle. Nainen ei voi kuitenkaan vastata aloitteiden teosta, sillä työn seksissä tekee fysiologisesti mies, ja näin ollen naisen tehtäväksi jää ajautua seksiin ”vahingossa”, toisin sanoen kieltäymyksestään ”huolimatta”, jolloin kaikki naisten ja miesten väliset win/win-tilanteet voidaan helposti lavastaa jälkeenpäin ”raiskauksiksi”. Vaatiessaan ”suostumusta” feministit vaativat siis totaalisia muutoksia naisten ja miesten viestintään ja kanssakäymisen normeihin. Toiseksi (2), naisten kieltäymyksen takana piilee peitelty suostumus, sillä naiset tyypillisesti säännöstelevät seksin saatavuutta parantaakseen omaa arvoaan seksuaalisilla markkinoilla. Näin ollen naisen kieltäytymyksellä on usein täysin erilainen merkitys kuin kielteisestä ensireaktiosta voisi päätellä, ja siksi suostumusta tai suostumattomutta [sic] seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voida johdella julki lausutusta kannanotosta suoraan. Yleensäkin suostuttelevan ja taivuteltavan osapuolen välinen viestintä on kaikessa retorisessa vuorovaikutuksessa vihjeidenvaraista ja perustuu lohen loimutukseen»
    (Totuus kiihottaa, s. 241.)

  4. »Loogisesti ajatellen ’avioliitossa tapahtuva raiskaus’ on tosin ristiriitainen käsitekyhäelmä ja ilmiö, sillä avioliittohan tarkoittaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Sen merkiksi avioeroa hakevilta kysyttiin katolisessa kirkossa ”toteutuiko avioliitto”, kun haluttiin epäsuorasti tiedustella, onko avioliitossa ollut seksiä vai ei.
          Niinpä ”avioliitossa tapahtuvan raiskauksen” saattaminen rangaistavaksi oli ympyrän neliöimistä, ja ajatus on vastoin avioliiton ideaa. Kun suostumus seksuaaliseen kanssa-käymiseen on annettu jo rengastuksen yhteydessä ja mikäli jompi kumpi sittemmin peräytyy lupauksestaan eikä suostu seksiin vaan alkaa syyttää toista raiskauksesta, on sellaisen ihmisen ymmärryksessä tai suhteen olemuksessa jotain pahasti vialla. Kun ”raiskauksesta avioliitossa”tehtiin virallisen syytteen alainen rikos, ratkaisu ilmensi vasemmiston yleisnäkemystä puhtaimmillaan: valtion pitää päättää yksityisten kansalaisten petipuuhista. Sen sijaan poliittisessa oikeistossa katsotaan, että yksilöt ovat kykeneviä päättämään asioistaan itse, ilman valtion holhousta ja väliintuloa. Oikeistossa ajatellaan, että valtio pitää alistaa yksilöiden palvelijaksi eikä yksilöitä valtioiden kontrolloitaviksi, kun taas vihervasemmistossa vallitsee näkemys, että yksilöiden asioista täytyy valtion päättää. Sukupuolielämän alueelle levitessään kyseinen asenne johtaa seksuaalisuutta aitoon sosialismiin.
          Vuorovaikutusteorioista tohtoriksi väitelleenä katson, että ”seksuaalista häirintää”, ”ahdistelua”, ”raiskauksia” ja muuta kanssakäymistä koskevat ongelmat johtuvat tiettyjen naisten kyvyttömyydestä ymmärtää, että kaikki vuorovaikutus on tulkintojen varaista ja tapahtuu saatavilla olevan informaation varassa. Kun nainen ja mies ymmärtävät toisiaan väärin kehollisen merkityskonstituutionsa erilaisuuden vuoksi, syntyy tietenkin myös väärinkäsityksiä. Se ei kuitenkaan oikeuta toista osapuolta absolutisoimaan itseään ”oikean” tai ”hyvän” määrittelijäksi tavalla, joka on feministeille tyypillinen. Koska seksi on ”kahden kauppaa”, ei täysivaltaisten ihmisten seksuaalisesta kanssakäymisestä pitäisi olla valitusoikeutta, ja henkisesti kypsät ihmiset ovat sen aina myös ymmärtäneet.»
    (Totuus kiihottaa, s. 250–251.)

  5. Totuus kiihottaa, s. 249.