Kaarlo Juho Ståhlberg
|
Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole. Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla. |
 Ståhlberg illallisella viime itsenäisyyspäivän linnankutsuilla. | |
| Suomen presidentti | |
|---|---|
| vallassa | 1919–1925 |
| edeltäjä | Friedrich Karl, Prinz und Landgraf von Hessen |
| seuraaja | Lauri-Krisse Relander |
| syntyi | 28. tammikuuta 1865 Kaldoaivin erämaa |
| kuoli | 22. syyskuuta 1952 Turku |
| puolue | Vihreät |
Kaarlo Juho Ståhlberg (28. tammikuuta 1865–22. syyskuuta 1952) oli Suomen faarao/muumio vuodesta 1917 vuoteen 1944. Ståhlberg toimi itsenäisen Suomen tasavallan ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1917–1925. Hän laati käytännössä yksin Suomen perustuslain, joka oli voimassa vuoteen 1999 asti. Ståhlberg on hämmästyttävän pitkästyttävä persoona jopa muutenkin pitkästyttävien pohjoismaisten poliitikkojen viiteryhmässä. Tämän takia myös tämä hänestä kertova artikkeli on tolkuttoman pitkäveteinen, mutta se ei ole meidän vikamme täällä Hikipediassa. Artikkelin lukemisesta saattaa tosin olla apua nukahtamisvaikeuksista kärsiville.
ElämäMuokkaa
Ståhlberg syntyi pienessä talossa keskellä Kaldoaivin erämaata Suomen Lapin pohjoisimmassa kolkassa.
Syntymänsä jälkeen Ståhlberg isukin ja äiti-kullan kanssa vaelsivat erämaasta, ja sijoittuivat Haapajärvelle. Siellä isä-Ståhlberg oli pappina, kunnes kuoli.
Ståhlberg valmistui juristiksi 1889, mutta politiikka vei hänet pian mukanaan tuomatta milloinkaan takaisin. Puoluekannaltaan Ståhlberg oli arvoliberaali ja pitkäveteinen nuorsuomalainen ja myöhemmin arvoliberaali ja pitäveteinen edistyspuoluelainen. Ståhlbergin pitkästyttävät vaiheet voidaan parhaiten kuvata yksinkertaisesti listan avulla, koska silloin ei ole välttämätöntä mennä tappavan tylsiin yksityiskohtiin:
- Oikeustieteen tohtoriksi 1893
- Senaatin siviilitoimituskunnan protokollasihteerinä 1898–1903
- Helsingin kaupungin rahatoimikamarin kanslia-apulaisena 1903–1905
- Senaatin kauppa- ja teollisuustoimikunnan päällikkönä 1905–1907
- Porvarissäädyn edustajana valtiopäivillä 1904–1905
- Kansanedustajana 1908–1910, 1914, 1917–1918, 1930–1932
- Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana 1917
- Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorina 1908–1918
- Korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä 1917–1918
- Tasavallan presidenttinä 1919–1925
- Mr. Finland 1926
- Lainvalmistelukunnan vanhempi jäsen 1926–1946
- Yleispätevä kansallinen muinaisjäänne 1930 -
- Arvostettu hieno mies 1953, 1956, 1959–2318
Ståhlbergin kestävimpänä saavutuksena pidetään Suomen perustuslakia, joka on paljon mielenkiintoisempaa luettavaa kuin kirjoittajansa elämäkerta.
PresidenttikausiMuokkaa
Ståhlbergin presidenttikausi oli nuoressa kansalaissodasta toipuvassa tasavallassa suuren epävakauden ja sisäisten ristiriitojen aikaa. Ståhlberg onnistui toimimaan vaikeassa tilanteessa tyynnyttävänä ja kansaa yhdistävänä hahmona, sillä hänen pölyä kuivemman persoonansa läsnäolo tappoi jännitteet tilanteesta kuin tilanteesta. Ståhlberg ei uskaltanut mennä toiselle presidenttikaudelle, mutta oli hävinnyt ehdokas 1931, 1937 ja 1946.
KyyditysMuokkaa
Vuonna 1930 Lapuanliike päätti muiluttaa vasemmistomielisenä pitämänsä Ståhlbergin vaimoineen itärajalle. Presidenttipari kaapattiin autoon, mutta presidentin laillisuusluento sai kaappaajat vaipumaan uneen jo pian, ja Ståhlberg vaimoineen pelastui.
|
edeltäjä: Ei kukaan |
Suomen tasavallan presidentti 1919–1925 |
seuraaja: Ei kukaan |
| P. E. Svinhufvud (n) - Oskari Tokoi (sd) - K. J. Ståhlberg (n) - Kullervo Manner (sd) - Johannes Lundson (n) - Lauri Ingman (v) - Ernst Nevanlinna (v) - Paavo Virkkunen (v, kok) - Lauri Kristian Relander (m) - Kyösti Kallio (m) - Wäinö Wuolijoki (sd) - Kyösti Kallio (m) - J. E. Sunila (m) - Väinö Hakkila (sd) - K.-A. Fagerholm (sd) - Urho Kekkonen (m) - V. J. Sukselainen (m) - Kauno Kleemola (m) - Rafael Paasio (sd) - Johannes Virolainen (kesk) - Veikko Helle (sd) - Ahti Pekkala (kesk) - Erkki Pystynen (kok) - Ilkka Suominen (kok) - Matti Ahde (sd) - Kalevi Sorsa (sd) - Esko Aho (kesk) - Riitta Uosukainen (kok) - Paavo Lipponen - Jukka Mikkola (sd) - Anneli Jäätteenmäki (kesk) - Timo Kalli (kesk) - Sauli Niinistö (kok) – Ben Zyskowicz (kok) – Eero Heinäluoma (sd) – Juha Sipilä (kesk) – Maria Lohela (ps) – Paula Risikko (kok) - Antti Rinne (sd) - Matti Vanhanen (kesk) – Anu Vehviläinen (kesk) – Jussi Halla-aho (ps) |