Kamarimusiikki
Kamarimusiikki on musiikkia, jota soitetaan jollakin musiikki-instrumentilla tai kuunnellaan vastaanottimen välityksellä kamarissa. Ensimmäiset kamarimusiikkituokiot vietettiin aikoina, jolloin ihmisten koteihin ilmaantuivat ensimmäiset kamarit. Aina 1920-luvulle saakka kamarimusiikki piti soittaa itse, mutta sekä gramofonien, että radiovastaanottimien yleistyessä 1930-luvulla kamarimusiikin omaehtoinen tuottaminen sen kuuntelemiseksi ei ollut välttämätöntä.
Kamarimusiikilla oli 1900-luvulla ilmeinen statusarvo, joten oli itsestään selvää, että radiovastaanotin sijoitettiin yleensä kamariin. Nykyään kamarimusiikilla tiedostetaan kysymyksessä olevan pitkäveteistä epävireisillä jousisoittimilla harjoitettua vingutusta tai pianon sormiharjoituksia, joten käsite kamarimusiikki on näin joutunut hieman huonoon valoon. Tämän päivän kamarimusiikki itse tuotettuna on usein rähisevää rynkytystä, johon liittyy kaoottista kakofoniaa ja pimeyden ruhtinaita palvovia iskulauseita. Useimmiten tätä harjoittaa nuoriso, mutta iäkkäitäkin heppuja villiintyy toisinaan pätemään siinä, kuka soittaa eniten nuotin vierestä.
Perinteistä kamarimusiikkiaMuokkaa
- Metsäradion musiikkiosuudet
- Lauantain toivotut levyt
- Lauantaitanssit (televisiosta)
- Iskelmäradio Ylen Radio Suomi-kanavalla sunnuntai-aamuisin
- Rockradio Ylen Rinnakkaisohjelmassa 1980-luvulla