Kansainvälinen

Artikkelin aiheesta on pätkä tekstiä myös Hiktionaryssa, mutta se on todennäköisesti tätä artikkelia huonompi.

Kansainvälinen eli Internationaali (ransk. L'Internationale) on vasemmistolainen työväenlaulu, jota ovat käyttäneet musiikillisena tunnuksenaan sosialistit, kommunistit ja anarkistit sekä kaikki heidän lahkonsa. Se on tarkoitettu kohottavaksi taistelulauluksi, mutta ikävä kyllä kuulostaa lähinnä Pelastusarmeijan laimeammalta virreltä, hieman kuin Horst-Wessel-Lied, joka on todennäköisesti Kansainvälisen plagiaatti ja taiteelliselta arvoltaan samaa luokkaa.

Kansainvälisen säveltäjä Pierre De Geyter vietti elämänsä viimeiset kymmenen vuotta yrittäen karhuta tekijänoikeuspalkkioitaan Neuvostoliitolta. Voit vain arvata, että onnistuiko.

Laulun sanat runoili Pariisin kommuunissa paratiisia rakentanut Eugène Pottier (1816–1887) vuonna 1871. Hän oli ammatiltaan kuljetustyöläinen, eikä sitä ole vaikeata uskoa, kun runoa lukee. Kyseessä on melko klassinen esimerkki huonosta runoudesta, joka luo oman todellisuutensa, jossa esimerkiksi sanat faime ja fin rimmaavat, ja jossa lauseen La raison tonne en son cratère kielikuvat ovat oikeasti ylöskirjaamisen arvoiset. Internationaalin sanoja pidetään haastavina kääntää eräille kielille. Ehkäpä kommunismin verraten heikko suosio angloamerikkalaisessa maailmassa selittyykin sillä, ettei Internationaalista ole saatu englannin kielelle aikaiseksi käännöstä, joka ei vaikuttaisi vapaalla assosiaatiolla painajaisuniaan purkavalta aivohalvauspotilaalta, joka on oppinut kirjekurssilla puhumaan englantia kieliopillisesti virheettömästi, mutta täydellisen epäidiomaattisesti. Suomeksi sanat ovat taittuneet melko toimivasti. Iso ansio tästä on todennäköisesti luettava kirjallisesti lahjakkaalle Otto Wille Kuusiselle, jonka elämän merkittävimpänä ja yksiselitteisesti parhaana saavutuksena laulun käännöstä voidaan pitää.

Sävelmän kyhäsi belgialainen puuseppä Pierre De Geyter (1848–1932) vuonna 1888. Siinä mielessä laulu on rehellinen ja kuvaava, että se tosiaan kuulostaa siltä, kuin ahtaaja olisi sen sanoittanut (sanoilla ahtanut) ja puuseppä säveltänyt (nuoteiksi nikkaroinut). Nimenomaan vieläpä belgialainen puuseppä. Oikeastaan lopputulos on hellyttävä, eikä sille oikein kehtaa olla liian ankara.

Toinen internationaali otti laulun viralliseksi hymnikseen, kun kukaan ei saanut aikaiseksi parempaakaan. Neuvostoliiton kansallislauluna paradoksaalisesti oli Kansainvälinen vuosina 1922–1944. Toisen maailmansodan aikana Stalin katsoi tarvitsevansa jotain belgialaista kavahöylää järeämpää voidakseen kilpailla Wagner-marssisovitusten kanssa, ja Neuvostoliitto vaihtoi kaikkien musiikin ystävien riemuksi hymninsä.

Suomessa sosialidemokraatit eivät mielellään enää laula Kansainvälistä, jotta heitä ei virheellisesti yhdistettäisi poliittiseen vasemmistoon.