Mielenosoitus

Mielenosoitus on sananmukaisesti mielipiteen ilmaus, jolla yleensä useampi kuin yksi henkilö kaivaa verta nenästään. Mielenosoituksessa väärinkäytetään ainakin kahta demokratian edesauttamaa asiaa, kokoontumistavapautta ja sanan"vapautta". Tällä tavalla pyritään tuomaan esille oma, yhdentekevä mielipide ja vaikuttamaan päätöksentekoon. Mielenosoitus voi olla suunnattu jotakin vastaan tai jonkin puolesta.

Mielenosoitukseen liittyvät mielikuvituksettomat iskulauseet, joita toistetaan kyllästymiseen saakka, sekä pahasti käsistä karannut humalatila.

Mielenosoituksen sisäinen mielenosoitus, jossa poliisi osoittaa mieltään mielenosoitusta vastaan.

Mielenosoitustyyppejä

 
"Tästä ei kävellä ennenko palkat nousee!"

Rauhallinen mielenosoitus

Rauhallinen mielenosoitus on demokraattisissa maissa tapahtuvaa lässytystä, jonka sallimista pidetään osana onnistunutta ihmisoikeuksien toteumista. Rauhallisella mielenosoituksella ei ole koskaan onnistuttu saavuttamaan mitään, eikä kellään sellaiseen osallistuneella ole edes ollut kivaa.[1]

Mellakka

 
Veteen piirretty viiva erottaa mellakoitsijan ja pyromaanin toisistaan.

Mellakka on rauhallista sukulaistaan kehittyneempi mielenosoitus, ja sitä voidaan pitää jo osittain onnistuneena. Mellakka saakin usein alkunsa juuri rauhallisesta mielenosoituksesta, jonka osanottajat kyllästyvät lässytykseen. Varsinaisena mellakan laukaisijana toimii kuitenkin yleensä mielenosoituksen etenemistä valvova poliisi. Myös urheilutapahtumista kehittyneittä mellakoita on havaittu. Mellakan aikana väkijoukko harjoittaa alkukantaisen kaunista väkivaltaa, joka kohdistuu (joko julkiseen tai yksityiseen) omaisuuteen, toiseen väkijoukkoon tai henkilöön tai kaikkiin näistä. Mellakan alkuvaiheessa kaikilla mellakkaan osallistujilla on hauskaa. Loppuvaihetta pidetään yleisesti ikävämpänä, sillä silloin tapahtuvat väkijoukon hajottaminen ja sen yhteydessä suoritettavat pidätykset.

Terrorismi

Katso pääartikkeli terrorismi.

Terrorismi on suunniteltua ja osittain piilossa toteutettua mellakointia. Terroristi on yleensä entinen mellakoitsija, joka on vaihtanut aineet kovempiin ja uskoo tekojensa olevan väistämättäkin oikein. Terrorismin kannattajat ovat yleensä myös rauhan uskonnon kannattajia. Terrorismin väkivalta on harkitumpaa kuin mellakoinnin, ja se on siitä jännää, ettei sen toteuttamiseen tarvita välttämättä väkijoukkoa. Näet jo yksikin yksilö voi arjalaisiin yli-ihmisihanteisiin tai Allahiin uskomalla nousta suureksikin terroristiksi.

 
Erittäin onnistuneen vallankumouksen jälkiä.

Vallankumous

Katso pääartikkeli vallankumous.

Vallankumous on mielenosoituksista ainoita, joita voidaan pitää onnistuneina. Onnistumisen mittarina voidaan pitää sitä, että mitä pysyvämpi vallankumous on, sen onnistuneempi se on. Vallankumous on siis vielä mellakkaa ja terrorismiakin kehittyneempi mielenosoitus. Se on usein huolellisesti suunniteltu[2] ja sen takana saattaa olla jo useita epäonnistuneita vallankumouksia ja mellakoita, joiden lukumäärä nostattaa onnistumisen todennäköisyyttä.

 
Eivät nämä nyt niin uhreilta näytä.

Kansanmurha

Kansanmurha on kaikista mielenosoituksista onnistunein, koska sen kautta saa varmasti tuotua esille oman mielipiteensä. Kansanmurha on jollekin etniselle, kielelliselle, uskonnolliselle tai muunlaiselle vähemmistölle suoritettu joukkotuhoaminen. Sen toteutuksesta huolehtii jokin ääriryhmä, usein vallassa oleva puolue.

Humpan soitto

Humpan soitto on mielenosoitustyypeistä raain ja julmin. Tämä musiikkiin liittyvä perversio sai alkunsa 1910-luvulla Länsi-Venäjän ja Ukrainan likaisissa kapakoissa, joissa sitä käytettiin aluksi rottien hävittämiseen. Sen ainoana tarkoituksena on ilmentää sitä harjoittavan mielipuolen vihamielisyyttä kaikkea kohtaan. Humppakappaleet saavat kuunneltuina aikaan verenvuotoa korvissa ja tanssijalan vipatusta. Jo yli minuutin kestävä humpan kuuntelu aiheuttaa sydämessä rytmihäiriön, joka on tappavaa laatua. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus kieltää humpan soiton muutoin kuin selkeästi itsemurhahakuisissa tarkoituksissa. "Minä vihaan teitä!" sanoo humppa. Silti jotkin vaikuttamishaluiset tahot ovat ottaneet tehtäväkseen julkisen humpan esittämisen.

Che Guevara

Katso pääartikkeli Che Guevara.

Che Guevara on mielenosoitustyypeistä tunnetuin. Hän järjesti useita mellakoita ja muita mielenosoituksia sekä viimein vuonna 1959 yhden onnistuneen vallankumouksenkin. Hän on jokaisen mielenosoittajan ylin idoli, joka onnistui saamaan tahtonsa läpi ja ikuistamaan pärstänsä miljooniin t-paitoihin.

Itkupotkuraivari

 
Still-kuva IPR:n saaneen lapsen toiminnasta itkupotkuraivarin alkuvaiheessa.

”Äiti, minä haluan karkkia.”

~Pikku-Ville 4V. kaupan karkkihyllyllä

”Ei joka kerta osteta karkkia”

~Äiti romuttaa lapsen unelmat

Vaikka Itkupotkuraivari eroaa huomattavasti edellämainituista mielenosoitustyypeistä, täyttää se kuitenkin tärkeimmän vaatimuksen, eli mielenosoittajan mielipide tulee huomatuksi ja usein lopulta myös huomioiduksi. Yleensä itkupotkuraivari- eli IPR-tyyppiseen mielenosoitukseen osallistuu yhdestä neljään alle kouluikäistä lasta. Metelin puolesta IPR vastaa mellakkaa, mutta näyttävyys kärsii jonkin verran palavien autojen puutteesta. Yleensä muutkin aineelliset tuhot jäävät huomattavasti mellakkaa pienemmiksi. Mielenosoitustyypeistä IPR on kaikkein nopein ja helpoin järjestää. Käytännössä se toteutetaan tasajalkaa hyppimällä, maassa pyörimällä, huitomalla kaikilla raajoilla ja huutamalla pää punaisena, niin kovaa kuin keuhkoista lähtee. Muutama silmäkulmaan herahtanut kyynel auttavat tehostamaan vaikutelmaa.

Tunnettuja mielenosoituksia

Viitteet

  1. Tämä virke oleilee tässä, että näyttäisi siltä kuin esitetty väite olisi lähteistetty.
  2. Joskaan ei aina. (Ks. Helmikuun vallankumous)
MediaWiki spam blocked by CleanTalk.