Mustafa Kemal Atatürk

Mustafa Kemal Atatürk

Turkin ”presidentti”
vallassa	29. lokakuuta 1923–10. marraskuuta 1938 (sattumalta hänen kuolinpäivänsä)
edeltäjä	ei kukaan; keksi itse ”presidentin” viran
seuraaja	Tri. İsmet Döner-Kebab
syntyi	19. toukokuuta 1881 Thessaloniki, Kreikka
kuoli	10. marraskuuta 1938 Istanbul
puolue	kemalisti

Mustafa Kemal Atatürk (12. joulukuuta 1881 – 10. tammikuuta 1938) oli Turkin ensimmäinen presidentti ja kebabkuningas. "Moderni" Turkki on pitkälti hänen aikaansaannostaan. Häntä voi siis syyttää kaikesta, mikä on Turkissa rempallaan. Ja sitähän tunnetusti riittää. Mustafa Kemal rakasti demokratiaa niin paljon, että ryhtyi diktatorisiin otteisiin sen luomiseksi Turkkiin. Hän pitää myös hallussaan kebabinsyömisen maailmanennätystä. Atatürkin ansiosta Turkissa voi nykyisin leikkiä länsimaalaista.

Elämä

Atatürk syntyi Thessalonikissa 1881 erään tullivirkamiehen poikana. Hän lähti 12-vuotiaana sotilasoppiin nykyiseen Makedoniaan, sillä kaukonäköisenä visionäärinä hän aavisti, että Turkissa tultaisiin tulevaisuudessa noudattamaan melko harvinaista poliittisen vallan nelijako-oppia, jossa valta jaetaan lakiasäätävän, toimeenpanevan, tuomiovallan ja armeijan kesken.

Sotilasura

Atatürk valmistui sotilasakatemiasta 1905 ja ryhtyi palvelemaan Ottomaanien valtakuntaa – ja suunnittelemaan sen romuttamista. Atatürkin annettiin riehua sotilasosastoineen ympäri Lähi-itää, Libyaa ja Balkania, kunnes syttyi ensimmäinen maailmansota ja ottomaanitkin pääsivät kunnolla verenvuodatuksen makuun. Nyt ei enää jouduttu teurastamaan vähemmistökansallisuuksia, vaan saatiin käydä ihan oikeaa suursotaa muiden varmojen häviäjien, Saksan ja Itävalta-Unkarin rinnalla. Atatürk palveli mm. Gallipolin taistelussa 1915 ja hän saavutti paljon mainetta ja kunniaa tästä tolkuttomasta teurastuksesta. Kun Gallipolin taistelun miestappiot olivat niin vakuuttavat, Atatürk siirrettiin Kaukasukselle ja Palestiinaan rähjäämään venäläisille ja briteille. Ottomaanien valtakunta oli joka tapauksessa syvältä niin monesta syystä, että niitä on turha käydä tässä erittelemään, ja romahti liittyen näin luonnollisesti hajoavien imperiumien sarjaan Saksan keisarikunnan, Itävalta-Unkarin ja Venäjän keisarikunnan joukkoon.

Turkin itsenäisyyssota

Sulttaani Mehmed V kuoli keväällä 1918 henkiseen järkytykseen huomattuaan, että hänen samettitohveleihinsa oli ilmaantunut ikävää kulumaa. Tämä säästi hänet kohtaamasta toista pientä järkytystä eli ottomaanivaltakunnan lopullista ja peruuttamatonta pirstomista. Seuraava sulttaani Mehmed VI antoi lupaavan ja uudistusmielisen Mustafa Kemalin tehtäväksi viedä imperiumin rippeet nykyaikaan. Tarkkanäköinen Mustafa huomasi, että sisällissotaa parempaa konstia taikoa uudelle valtiolle kansallinen identiteetti tyhjästä ei ole eikä tule. Seurauksena oli loogisesti muutamien vuosien sota, jossa kreikkalaisetkin vielä ehtivät hakea – tosin siinä onnistumatta – revanssia traumaattisesta idänsuhteestaan, jonka juuret ulottuvat ainakin Thermopylaihin saakka.

Ai niin, lisäksi nuorturkkilaiset järjestivät armenialaisten kansanmurhan, mutta siitä ei oikein saisi puhua. Mitä sitä ikäviä asioita enää kaivelemaan, onhan siitä jo niin paljon aikaakin.

Uudistukset

Mustafa Kemal, jolle katsottiin turvallisuuden kannalta välttämättömäksi myöntää arvonimi Atatürk eli kaikkien turkkilaisten isä, muistetaan ennen kaikkea suurena uudistajana. Hän korvasi jämähtäneen haaremihallinnon dynaamisen nykyaikaisella sotilasvallalla sekä uskonnon ja valtion epäpyhän, teokraattisen liittosuhteen modernilla kolmannen maailman poliittisella korruptiolla. Atatürkin määrätietoinen modernisointiprosessi heijastaa yleistä turkkilaista halua kuulua länteen ja nimenomaisesti Eurooppaan. Tämä halu on sinänsä täysin ymmärrettävä, kun otetaan huomioon, millainen sotku Lähi-itä on aina ollut ja on aina oleva, mutta toisaalta yllättävä, kun puolestaan otetaan huomioon, miten paljon turkkilaiset inhoavat kreikkalaisia, jotka koko länsimaisuuden™ keksivät. Turkkilaisten kiihkeä halu olla osa Eurooppaa manifestoitui useiden vuosisatojen ajan lähinnä Eurooppaan suuntautuvina sotilasoperaatioina, mutta Atatürk keksi ensimmäisenä aloittaa matkimisen. Ensimmäisenä lähtivät fetsit, nuo hassut punaiset hatut. Atatürk oli nähnyt, että eurooppalaiset eivät käyttäneet moisia naurettavia ilmestyksiä, vaan ehdottoman järkeviä ja funktionaalisia silinterihattuja. Koska Atatürk halusi totuttaa turkkilaiset todelliseen länsimaiseen vapauteen, hän kielsi fetsin käytön rangaistuksen uhalla.

Triviaosio, josta joutuisi vankilaan Turkissa

Atatürk luomassa turkin kielelle uusia aakkosia. Hän vetää kirjainmerkit hatusta (ei kuitenkaan taantumuksellisesta fetsistä). Millaisia kiemuroita sitä keksisi?

• Mustafa Kemal Atatürk oli tunnettu kovista perjantaikänneistään. Esimerkiksi hänen toteuttamansa suuri kirjoitusuudistus, jonka nojalla turkin kieltä ryhdyttiin kirjoittamaan "latinalaisilla" aakkosilla syntyi presidentin ollessa kännissä kuin käki. Tämä selittää, miksi aakkosissa on mukana niin hulluja kirjaimia kuin Ğ, İ, ı ja Ş.
• Atatürkin karvalakki on valmistettu kulkukoirasta, jonka yli hän ajoi vahingossa. Karvalakissa oli kirppuja ja kaikki inhosivat sitä, mutta Atatürkille itselleen se oli hyvin rakas.
• Kaikki turkkilaiset rakennukset on nimetty Atatürkin mukaan, koska hän on ainoa turkkilainen suurmies, jonka ulkomaalaisetkin tietävät. Istanbulissa on Atatürkin kansainvälinen lentokenttä ja muualla Turkissa mm. Atatürk-silta, Atatürk-pato, Atatürk-stadion, Atatürk-sotilassairaala, Atatürk-lihapurkittamo, Atatürk-apteekki, Atatürk-kennel, Atatürk-teurastamo, Atatürk-McDonald’s, Atatürk-kirjasto, Atatürk-moskeija, Atatürk-kebabkoju, Atatürk-vankila, Atatürk-ruumishuone, Atatürk-WC, Atatürk-inva-WC, Atatürk-latomo, Atatürk-komposti, Atatürk-kaalimaa, Atatürk-viemäri ja Atatürk-turvakaide, joka estää Atatürk-mausoleumissa kävijöitä kaatumasta Atatürk-laatoilla päällystetylle Atatürk-lattialle. Jos niin kuitenkin käy, paikalle kutsutaan Atatürk-ambulanssi, joka vie vierailijan Atatürk-terveyskeskukseen Atatürk-lääkärin luo Atatürk-tikattavaksi.
• Turkissa Atatürkia palvotaan jumalana, kuten Kekkosta Suomessa.
• Kunnianosoituksena Atatürkille hänen kuvansa on jokaisessa turkkilaisessa setelissä. Vähemmän kunnioittavaa on se, että Turkin liiran arvo on jätepaperin luokkaa.
• Atatürk oli kova jätkä.
• Atatürkin loukkaaminen (tarkoittaa mitä tahansa ilmausta, jossa Atatürkia ei erikseen julisteta maailman tärkeimmäksi ja parhaaksi ihmiseksi) on Turkissa rikos. Tämä johtuu siitä, että hän on kebabin ohella ainoita asioita, joista turkkilaiset voivat olla ylpeitä.
• Atatürk olisi todella ylpeä siitä, että hänen unelmansa Turkin demokratisoimisesta ja modernisoimisesta on toteutunut niin hyvin, että hänen arvostelunsa on kielletty erikseen lailla.