Progressiivinen verotus

Progressiivinen verotus on vapautuneeseen maailmaan liittyvä verotuksellinen käsite. Se on eräänlaista ”taiteilijan verotusta”. Progressiivista verotusta on kuitenkin usein moitittu myös "tekotaiteelliseksi verotukseksi".

Progressiivisessa verotuksessa tekotaiteellisuutta tuetaan usein mystisellä kuvastolla, jossa on liitoksia sekä muinaiseen mytologiaan että yhteiskunnallisiin asioihin.

Progressiiviselle verotukselle tyypillistä on se, että sen kannattajat ja harjoittajat vain harvoin tienaavat paljon. Syynä on progressiivisessa verotukselle luonteenomainen verotuksellinen kokeellisuus joka ilmenee epätavallisten veroinstrumenttien, totutusta poikkeavien poliittisten maailmojen ja monimutkaisten verotuskäytänteiden käytössä. Usein innoitusta on haettu klassisesta verotuksesta, mutta tähän on sitten tehty muutoksia jazzahtavasta tai kansanomaisesta lähestymistavasta.

Suomessa erityisesti CMX:n johtajan A. W. Yrjänän veroilmoitukset ovat äärimmäisen progressiivisia. Hänen verotuksellinen kielensä onkin kehittynyt vuosien mittaan suoraviivaisen punkihtavasta kohti progressiivista verotusta.

Progressiivinen verotus on siitä erikoista, että sen harjoittamisesta verotetaan. Kiistellyn proge-veron ajoivat läpi ns. uuden aallon kannattajat 70- ja 80-luvun taitteessa. Eniten proge-veroa Suomessa maksaa Tasavallan Presidentti, kun taas maailman korkeinta veroa maksaa brittiläinen monarkki King Crimson.

Progressiivinen veroilmoitus

Progressiiviseen veroilmoitukseen liittyvät pitkät, rakenteeltaan monimutkaiset rakenteet. Koko A4:n molemmat puoliskot monisivuisesti täyttävät ja polveilevat ilmoitukset eivät ole lainkaan harvinaisia. Progressiivisen veroilmoitusten sisällä on paljon myös niinsanottuja konseptiveroilmoituksia joissa yksitätiset sivut ja lokerot muodostavat erittäin harkitun kokonaisuuden. Tämä on usein tarina jonka avulla verosuunnitellaan monimutkaisia tilanteita.

Tunnettuja konseptiveroehdotuksia on erään "luovia hipsterierikoisosaajia" työllistävän digitaalifirman veroilmoituksen liite "ilmoitus verottajalle työpaikan henkilöstökulujen suuruudesta", jossa perustellaan yrityksen kokoon nähden poikkeuksellisen suuria henkilöstön kahvimenoja ja hyvinvointipanostuksia. Se edustaa harvinaista opportunistis-kapitalististen verosäästöjen ja rahaa ympärilleen kylvävän kommunismin tematiikkaa jota on harvoin nähty veroilmoituksien maailmassa. Tämä kokeellinen ilmaisu "saattaa toimia" mutta sen menestys ei ole mitenkään taattu.