Satiiri on huumorin alalaji. Sen tarkoituksena on nostaa esiin vastustajan edustaman asia epämieluisana ja epäloogiset piirteet naureskeltavaksi. Parodiasta satiiri eroaa siten, että parodia on pelkkä "olkinukke", eli riittää että kohteen jollain tavalla tunnistaa pilkattavaksi. Lopullinen erottaminen parodiasta on yhtä helppoa rajata kuin mereen kustu viiva. Tähän kykenee vain ylioppilaskirjoitusten sensori.

Satiiri on universumin ainut aine, jonka tiedetään olevan mahdollista joissain olosuhteissa lävistää itseironian suojakilpi. Tällöin satiirin tulee kohdistua nimenomaan tähän suojakilpeen. Ja kun suojakilpi on tuhottu, voidaan satiiria tai muita "huumorin alalajeja" soveltaa kaikkiin eri mieltä olevan, eli vastustajan, piirteisiin.

Satiirin huono puoli on siinä, että se ei välttämättä ole hauskaa. Oikein asiallisen vitsin vääntäminen toisen kustannuksella voi olla vaikeaa ja raskasta, ja kun lopputulosta ei välttämättä osaa edes erottaa täydestä sekoilusta ja huonosta huumorista, jää lopputuloksen palkitsevuus saamatta. Siksi satiirista jää usein puuttumaan pahanhenkisestä naureskelusta seuraava ilmapiirin keveneminen ja spontanioituminen. Satiiri saattaa jäykistää ilmapiirin yhtä jäykäksi kuin Chuck Norriksen hauislihakset.

Satiirikot perustelevat tätä ns. paskajäykkyyttään sillä, että satiiri pyrkii pelkän huvittamisen sijasta esittämään myös kritiikkiä ja ottamaan kantaa. Kaikenlaisilla sitä perustellaankin vitsiä joka ei naurata..