Vergilius
Publius Vergilius Maro (15. lokakuuta 70 eaa - 21. syyskuuta 19 eaa) oli roomalainen laiska runoilija ja manalan pr-päällikkö. Jälkipolvet muistavat Vergiliuksen parhaiten ylipitkästä ja hengettömästä maailmankirjallisuuden merkkipaalusta nimeltä Aeneis.
ElämäMuokkaa
Antiikin aikana kaikki työttömät toimivat joko filosofeina tai runoilijoina. Vergilius alkoi runoilijaksi, sillä filosofien oli vaivauduttava kaksi kertaa viikossa kylpylään opettamaan. Yleisradion vuonna 1973 järjestämässä Maailman laiskin tekotaiteilija -äänestyksessä Vergilius äänestettiin viidennelle sijalle. Huonon sijoituksen johdosta Pasilan vahtimestarin arvellaan peukaloineen äänestyskuoria. Vergilius oli yrittänyt aiemmin myös lakimieheksi, mutta ei pystynyt seisomaan valamiehistön edessä vaadittua kahta minuuttia vaan joutui poistumaan kantotuolilla paikalta rasituksesta uupuneena.
Tämän jälkeen Vergilius vetäytyi loppuelämäkseen salonkinsa suojaan ja popsi viinirypäleitä. Samalla hän kehitti aikalaisille tyypillisen täysin motivoimattoman vihasuhteen toisiin taiteilijoihin. Vergilius valitsi uhriksi rakkausrunoilija Ovidiuksen, koska tämä oli kirjoitustensa mukaan harrastanut seksiä. Vergilius ei. Jatkuva herjausposti Ovidiukselle/Ovidiukselta pakotti Vergiliuksen kirjekyyhkyjen jalostajaksi. Kyyhkyt pystyivät välittämään vaivattomasti perille Vergiliuksen mielipiteet Ovidiuksen äidistä, peniksen koosta ja isän suhteista puolisokeisiin prostituoituihin. Kiista kärjistyi, kun Ovidius lähetti siannahkaan kirjoitetun vastineen, jossa hän sanoi Vergiliusta aaltojuovakirpaksi, joka näyttää aivan Tommy Tabermannilta. Kääntöpuolella luki lisäksi "Älä käännä, senkin onomatopoeetikko!" Silmittömän raivon vallassa Vergilius nousi divaaniltaan ja yritti kävellä kahden korttelin matkan Ovidiuksen talolle. Jos ottaa huomioon Vergiliuksen tavallisen päivärytmin, kyseinen reissu oli hänen mittapuullaan maraton. Hän ei selvinnyt. Kahden talon ohi päästyään Vergilius lyyhistyi Kleopatran etupihalle ja menehtyi sydänkohtaukseen. Kleopatran mukaan Vergiliuksen viimeiset sanat olivat: "Kerro Ovidiukselle, että jokainen, joka antaa kirjalleen nimen Metamorphoses, on lattialtalöytynytmärkävessapaperinpala." Keisari kunnioitti Vergiuksen muistoa raahaamalla hänen divaaninsa kunniapaikalle senaattiin, jossa sitä käytettiin orgioissa seuraavat 500 vuotta.
TuristioppaanaMuokkaa
Kuten kaikki vaimostaan eronneet, myös Vergilius tiesi kaiken Helvetistä ja kiirastulesta. Kun Vergilius teki kohtalokkaan virheensä ja poistui diivaanilta, hän pääsi lakimiehen maineellaan Pirulle pr-tehtäviin. Kuoltuaan Vergilius kierrätti ystäväänsä Dantea manalassa, jossa kaksikko etsi lautturin kyytiin unohtunutta Danten salkkua. Koska Vergilius oli syntynyt ennen Jeesusta, hänen ei tarvinnut pelätä kadotusta. Niinpä Vergilius marssi pitkin tulijärveä omistajan elkein, mikä raivostutti Saatanaa. Dante puolestaan oli hillitön syntipukki eikä oikein osannut pitää suutaan kiinni. Pahimpia olivat hetket, kun Dante irvaili kuolleille vihamiehilleen, heitteli lisää bensaa liekkeihin ja kuiskaili Vergiliukselle, että Lusifer näyttää kuvissa pelottavammalta. Vergilius joutui pelastamaan kaverinsa pulasta moneen kertaan.
TuotantoMuokkaa
Vergilius muistetaan parhaiten ensi askeliaan ottavalle Roomalle kirjoittamastaan propagandasta. Keisari Augustus toivoi hartaasti, että joku valtakunnan suurista runoilijoista kirjoittaisi Roomalle kansalliseepoksen. Horatius kieltäytyi tehtävästä, sillä hän oli jo varmistanut paikkansa länsimaista historiaa piinaavien roomalaisten joukossa lausumalla latteuden carpe diem. Koska muilla runoilijoilla ei ollut halua tulla pilkatuksi 2000 vuoden kuluttua Internetissä, kansalliseepos annettiin Vergiliukselle. Hän teki valmistelutyötä divaanillaan yksitoista vuotta ja lopulta plagioi koko jutun Homeroksen Iliaasta ja Odysseiasta. Ajan tavan mukaan koko homma huomattiin vasta keskiajalla.
Teoksen nimeksi tuli Aeneis, ja se kertoo ajasta, jonka Vergilius vietti elämänsä aikana poissa divaanilta (yhteensä 11 päivää). Tämän lisäksi Vergilius horisi jotain Troijan sodasta ja kirjoitti tarinaan puuhevosen, jonka Homeroksen kustannuspäällikkö oli aiemmin vetänyt Iliaksen käsikirjoituksesta yli. Laiskana miehenä Vergilius ei saanut Aeneista edes valmiiksi ennen viimeistä maratoniaan vaan jätti munkeille aukkoja täytettäväksi. Nämä saivat kostonsa, kun Vergiliuksesta kirjoitettiin hömppähuumoriartikkeli Internetiin pari sataa vuotta tämän jälkeen.