Olemassaolo

Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 28. marraskuuta 2006 kello 21.03 käyttäjän Peelo (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta. Koko muokkaushistoria tässä.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Olemassaolo on filosofian käsite. Yleensä yksinkertaiset ihmiset ajattelevat, että kaikki olevainen on tietysti olemassa, niin bioottiset kuin abioottiset asiat, mutta filosofi tietää, että näin ei välttämättä ole. Olemassaolo on varsin epävarmaa. Toisaalta kukaan ei ole vielä pystynyt selittämään, miten on mahdollista, ettei mukaan mitään olisi olemassa. Voi olla totta, että minua ympäröivä todellisuus on harhaa, mutta se, että ajattelen, edellyttää sitä, että jotain on olemassa.

Cogito, ergo sum.

~René

Olemassaoloa pidettiin aiemmin itsestäänselvyytenä, mutta René Descartes kyseenalaisti sen Ranskassa vuonna 1728. Hän väitti, että me ehkä olisimmekin vain aivot marsilaisten lasimaljassa. Toisin sanoen me näemme vain meitä ympäröivän todellisuuden, joka on sekin jo varsin kiistelty käsite. Olemassaolon idea on Platonin mukaan laajempi termi, joka on kaikkien olemassaolojen yläpuolella oleva iäinen jatkumo, jota ei näe, jota ei kuule.

Erilaisia olemassaoloja

On olemassa yksinkertainen olemassaolo ja moninkertainen olemassaolo. Yksinkertainen olemassaolo on sitä, että jotain on olemassa vain yksi kappale. Moninkertainen olemassaolo on kiistelty käsite, joka on oleellisesti sitä, että jotain on olemassa monin kappalein. Yksinkertaisen ja moninkertaisen olemassaolon raja on veteen piirretty viiva.

On olemassa vain yhdet A. W. Yrjänä, B14 ja JAT, joten he edustavat kiistatta yksinkertaista olemassaoloa. Toisaalta voidaan ajatella siten, että sekä Yrjänä, B14 että JAT ovat ihmisiä eli täten moninkertaisia olemassaolijoita. Maailmassa on myös puita. Edustaako ikkunastani pälyämäni puu yksin- vai moninkertaista olemassaoloa? Veikkaisinpa, että moninkertaista. Puitahan on olemassa vaikka kuinka paljon. Toisaalta jokainen puu on omanlaisensa yksilö eikä kahta samanlaista ole. Yleensä me ihmiset näemme puun vain yhtenä, mutta ihmiset monina. Mistä se johtuu? Tähän ei edes Platon osannut vastata. Ilmeisesti ihminen on luonnostaan rasistinen ja ennakkoluuloinen, vaikka mm. viisaat aboriginaalit näkivät ihmiset osana luontoa, eivät suinkaan sen mestareina. Toisaalta kristillisen mukaan Jumala loi ihmiset maailman valtijoiksi. Onko ihminen siis arvokkaampi kuin puu? Vaikea sanoa. Rehellisesti sanottuna Käyttäjä:Peelo ei tiedä.