Thor.jpg
VAROITUS! – tämä artikkeli on metallimusiikin jumalan, Jurpan suojeluksessa, joten älä vandalisoi sitä, tai hän tulee kännissä riehumaan kotiisi ja pistää paikat tasaisiksi!!!

Nazgûl eli Sormusaaveet on keskimaalainen yhdeksän hengen wraith pop -yhtye. Nämä mustakaapuiset gootit luokittelevat musiikkinsa mustaksi raskasmetalliksi, vaikka musiikkikriitikko Radagastin mukaan se on lähinnä vain goottivaikutteista metalcorea ylenmääräisellä, korkeataajuuksisella kirkumisella höystettynä. Heidät tunnistaa kokomustista, kasvot varjoon jättävistä kaavuistaan ja edellämainitun tunnusäänen käytöstään. He ovat käyttäneet sitä musiikissaan niin paljon, etteivät enää osaa tuottaa normaalia ääntä edes tavallisesti keskustellessaan.

Nazgûlinn suurin kilpakumppani on velho Saruman, joka osaa yksikseenkin tuottaa parempaa musiikkia kuin yhdeksän sieluntuskaista rääkyjää. Nazgûlit ovat myös aina ollet kademielellä Sarumanin makeasta tornista, jonka huipulla hän vetelee maagisia kitarariffejä koko Isengardin laakson kuultavaksi, sekä hänen pitkäpartaisesta metallikuningas-lookistaan. Molemmilla on omat kannattajansa, vaikka Nazgûlien ykkösrivin faneihin lukeutuukin lähinnä Klonkku. Kateelliset Sormusaaveetkin ovatkin väittäneet omassa fanilehdessään Sarumanin käyttävän hyväkseen maagisen Palantir-pallonsa vaikutuksia musiikkinsa tuottamisessa. Tylsistyessään valtaistuimellaan Synkmetsässä haltiakuningas Thranduil teki aiheesta syvällisen esseen, jonka lopputulos ei valitettavasti koskaan tullut julkisuuteen- velho Gandalfin mukaan Klonkku olisi varastanut materiaalin viruessaan haltioiden vankina. Tästä voidaan toki päätellä, mihin tulokseen Thranduil asiasta päätyi.

Nazgûlin muodosti alun perin angmarilainen ongelmateini, joka toimi heidän johtohahmonaan koko Sormuksen Sodan ajan ja pitkälti sitä ennen. Tämä ”Angmarin Kunkku”, joksika häntä yleisesti kutsuttiin, etsiskeli kuumeisesti manageria uuden bändinsä lanseeraamiseksi. Eräänä iltana hän törmäsi Pomppivan Ponin majatalossa kostonhaluiseen mustaan enkeliin Sauroniin, joka vaelteli pitkin Keski-Maata höpisten jotain vallasta ja sormuksista ja styylasi itsensä nimellä ”Musta Ruhtinas”. Angmarin Kunkkuun teki vaikutuksen tämän Sauronin huikea goottisuus ja eksistentiaalinen angsti, ja hän tyrkyttikin tälle heti piippukessua. Hetken yhdessä pössyteltyään Sauron mielistyikin näihin synkkämielisiin kitaranvinguttajiin, sillä häneltä oli kaikki nämä vuosisadat puuttunut kunnollinen, riittävän masentava entourage. Uuden, kauniin yhteistyökumppanuuden merkiksi Sauron antoi yhdeksälle sormukset, mutta unohti mainita niiden voivan aiheuttaa pieniä ongelmia vuosikymmenten kuluessa, kuten heidän fyysisen muotonsa kuihtumista. Nazgûleita se pikkuseikka ei onneksi hirveästi haitannut, varsinkin kun heidän silmänsä alkoivat leiskumaan punaista tulta. Se oli niin hardcore juttu, että toi vähän lohdutusta silloinkin, kun fyysiset soittimet eivät enää tahtoneet heidän koukkumaisissa kynsissään pysyä.

Sormusaaveet ja Se SormusMuokkaa

Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun Sauron itse meni kadottamaan oman sormuksensa, kaikkein mahtavimman niistä, joilla hallitsi Yhdeksää. Tarinan mukaan hän joutui kauppareissula kinaan Numenorilaisen Isildurin kanssa viimeisestä lembas-paketista, ja Isildur suivaantui siitä niin, että veti miekkansa esiin ja napsaisi Mustan Herran sormen poikki. Shokin seurauksena Sauron menetti Isildurille mahtisormuksen lisäksi sen lembas-paketinkin, ja Gondorin kuninkaan ilkkuva nauru kaupan kassalla nolotti Sauronia niin, että häntä ei vuosisatoihin nähty talonsa ulkopuolella. Sauronin kyllästyttyä kotikaranteeniinsa hän keräsi voimansa ja päätti lähteä jahtaamaan sormustaan, että saisi taas elämänsä ja kunniansa takaisin. Nazgûleiden onnellisia bändiharjoituksia alkoi sitten häiritsemään se, että heidän piti managerinsa käskystä juosta pitkin metsiä ja peltoja jonkun hobittien kuskaaman helyn perässä. Angmarin Kunkku ja kahdeksan muuta olisivat halunneet vain rikkoa kaikkien tärykalvot, mutta joutuivat sen sijaan mm. nuuskimaan puiden juurakkoja ja lentelemään ruumiita täynnä olevien jorpakkojen yli. Nazgûlien omistautuminen managerinsa helyobsessiolle ei selvästikään ollut muuta kuin pakon edessä kokoon kyhätty yritys vakuuttaa pomonsa heidän lojaliteetistään, sillä yhdeksän goottipoikaa ei koskaan pärjännyt muutamalle polvenkorkuiselle hobitille. Angmarin Kunkku vieläpä sai ikävän mustan silmän, kun Rohanin prinsessa päätti pistää miekkansa sen läpi viimeisessä tappelussa.

”Tätä ei olisi tapahtunut jos olisitte tuoneet minulle sen hiton sormuksen!” Sauron äyskäisi Kunkun valiteltua tälle surkeaa tilaansa. Kauaa ei Yhdeksän kuitenkaan tarvinnut managerinsa hajoilemista kestää, sillä yksi niistä hobiteista onnistui sen jotenkin heittämään tulivuoreen, ja pomolle tuli niin paha hermoromahdus että lakkasi aivan täysin olemasta. Angmarin Kunkku kohautti olkiaan ja lähti lätkimään sieltä ylikuumasta bändiluolasta, joka aina haisi liikaa rikiltä muutenkin.

Sormusaaveiden MusiikkiMuokkaa

Nazgûleiden kakkosmies Khamûl sanoi eräässä haastattelussa Middle-Earth Melody -lehdelle heidän olevan ”Keski-Maan paras ja mustin bändi ikinä”, mikä kielii goottipoikien lujasta itsevarmuudesta ja peräänantamattomuudesta vuosikymmenten kuluessa Sarumanin varjossa. Rohanin prinssi Eomer latasi takaisin ja väitti, että Sormusaaveiden musiikista puuttui täysin se alkukantainen sielukkuus, joka oli nimenomaan hänen hevoskansansa melodisten puhallinsoitinten ja tuplaviulujen luoman musiikin perusta. Eomer myös väitti Sormusaaveiden olevan varmasti niin kuuroja, etteivät kuulleet enää virheitä omassa soitannassaan. Tämä roihautti käyntiin sen vuoden suurimman Twitter-sodan, jonka äänekkäin osapuoli oli varmasti Klonkku.

Gollum tweeted:
”Ringwraiths are the bessssst! We hatesss the hobbitses!!! we HATESSS the elvsess! We HateSSS all their nasty filthy musics, we crushes them and curses them
 #nazgul #blackmetal #itsnotmetalcore #hatessss #mypreciousss


Samwise Gamgee tweeted: 
”Fair speech may hide a foul heart, but the Nazgûl music doesn't even accomplish that. What an offense to all things fair and beautiful. 
#endtheringwraiths #stopthismadness #shutupgollum

Sormusaaveiden rakkaus luuytimiä jyrsiviin riffeihin ja järkyttävän käheisiin ja kimeisiin vokaaleihin ei todellakaan tehnyt heistä Keski-Maan suosituinta yhtyettä, mutta heidän puolestaan sanottakoon, että he pysyivät uskollisina itselleen ja tyylilleen loppuun asti. Tämän jopa Thranduil myönsi eräässä blogipostauksessaan, jossa käsitteli Keski-Maan musiikkityylien kehittymistä. Hän löysi Nazgûl-pojista hyvää sanottavaa vain, kun vertasi niitä halpoihin feikkiteinibändeihin, joita oli alkanut Kolmannen Ajan loppupuolella pompsahdella esiin kuin sieniä sateella, tai Uruk-Haiden uusiin roskarokkiyrityksiin. Nazgûleita ja Thranduilia yhdisti ainakin ylenkatse Kontulaista Hobitt Boizia kohtaan, jonka musiikki oli molempien mielestä ”karmeaa nykyajan kaupallista purkkajänkytystä.”