Ero sivun ”Päivän Byrokraatti” versioiden välillä

713 merkkiä lisätty ,  26. heinäkuuta 2021
p
ei muokkausyhteenvetoa
p
p
==Liite: Tyylinäyte==
 
Päivän Byrokraatin tyyli ja teemat kiteytyvät esimerkillisesti suuressa paluukirjoituksessa, jossa PB selittää, miksi suomalainen yhteiskuntakeskustelu tarvitsee heidänkaltaisiaan älykköjä. Tämä [[17. heinäkuuta]] 2020 julkaistu teksti ''"All Lives Matter''"<ref>Päivän Byrokraatti: [https://paivanbyrokraatti.com/2020/07/17/all-lives-matter/ All Lives Matter]. paivanbyrokraatti.com 17.7.2020. [https://archive.is/WU5Ck Archive.is]</ref> oli klassikko jo ulostuessaan umpioituneen espoolaisjuristin ajatustensulatuskanavasta; aivan kuin kajahtanein, raskain, mahdottomin ja sekavin kaikista paikallislehtesi yleisönosastossa kilaroivista äkäisistä vanhuksista olisi kutsuttu kirjoittamaan koko aviisi täyteen omia houreitaan. Teksti – joka kannattaa ehdottomasti lukea kokonaan ellei sitten koe ajallisesti rajallista elämäänsä lähtökohtaisesti arvokkaaksi – on virallisessa rankingissa kesän 2020 toiseksi tautisin suomalainen oikeistomanifesti, eikä tässä sarjassa ole häpeä hävitä [[Jukka Hankamäki|Hankamäelle]].
 
"''Ette te totta puhuen kovin hyvin pärjänneet ilman Päivän Byrokraattia''", julistaa suuri paluukirjoitus koko maailmalle, ja lyö eteen todisteet: "''Palsta on ollut suljettuna hädin tuskin paria kuukautta, ja jo nyt yhteiskunta on vajoamassa pahkasikaiseen dystopiaan, jossa kaduilla mellakoidaan, patsaita kaadetaan, ihmisiä tapetaan väkivallan vastustamiseksi ja perinteisiä tuotemerkkejä muokataan uusiksi ammattiloukkaantujien ensimmäisestä inahduksesta.''" Tämä avauskappale tiivistää Päivän Byrokraatille ominaisen harhaisuuden lajin, jossa suuruudenhullu käsitys omasta merkityksestä yhdistyy autoritaariseen kilarointiin, järjettömiin rinnastuksiin (mellakat ja ihmisten tappaminen vertautuvat tuotemerkkien muuttamiseen), viimeistään 80-luvulle jämähtäneisiin kulttuurisiin kliseisiin ja referenssipisteisiin (''Pahkasika'', pyhät tuotemerkit), kauhtuneen oikeistolaisen uuskielen käsitteistöön (''ammattiloukkaantujat'') ja suurten ikäluokkien eläkeläisille ominaiseen ''eletään kuin pellossa'' -passiivi-vuodatukseen. PB:n sankarisyndrooma rakentuu kaiken edellä mainitun rakentamalle ''ainoa tolkun mies'' -harhalle, laiskuudelle sekä historiattomalle kulttuurikonservatismille, eikä sisällä argumentaatiota, jota Päivän Byrokraatti ei muutenkaan osaa trigonometrian tai oikeustieteen suljettujen systeemien ulkopuolella. PB:n peruspiirteistä jää avauskappaleessa puuttumaan vain pakonomainen valehtelu ja vääristely, mutta pelkästään siksi, että kappale koostuu hurmahenkisestä julistuksesta eikä siis edes kajoa tosiasioihin.
 
Päivän Byrokraatti luettelee aluksi ideologiset vihollisensa: "''Huomio kiinnittyy siihen, että BLM-mellakoista näyttää innostuneen aikalailla sama porukka kuin joka iloitsi PB:n kiusaamisesta hiljaiseksi. Vanhat tutut, Antifan, vihreiden ja vasemmistoliiton liepeillä pyörivät nettitrollit näyttävät elävän toiveidensa täyttymystä, kun anarkia repii järjestäytynyttä yhteiskuntaa.''"
Huomio kiinnittyy siihen, että Päivän Byrokraatin mielestä kiinnostavinta Black Lives Matter -liikkeessä on sen kuviteltu suhde Päivän Byrokraattiin ja Päivän Byrokraatin uhrimentaliteetilla määrittelemiin vihollisiinsa, jotka todistettavasti (ja valitettavasti) ''eivät kiusanneet'' Päivän Byrokraattia hiljaiseksi, koskapa sama pulju yhä vain jauhaa samaa paskaa tässäkin tekstissä. PB identifioi itsensä saumatta ''perussuomalaisiin'', ''trolleihin'', ''botteihin'' ja ''valeuutisiin'', joiden kaikkien menetys yhdeltä yksityisen yrityksen somealustalta olisi tietenkin järjen ja demokratian tuho. "''[K]uvittelisi, että normaalilla empatialla varustettu aikuinen ihminen sentään tuntisi syyllisyyttä ja mielipahaa huomattuaan, että on mennyt aivan liian pitkälle ja aiheuttanut muille niin paljon harmia, etteivät nämä uskalla enää edes ilmaista ajatuksiaan''", nyyhkii PB ilmaistessaan runsaita ja kehämäisiä ''ajatuksiaan, jotka toki ovat tyhmiä ja paskoja, mutta ajatuksia yhtä kaikki''.
 
"''Tuossa ajattelussa on valtava ero [[me]]ihin [[klassinen liberalismi|klassisiin liberaaleihin]]. Me haluamme, että sanan- ja mielipiteenvapaus koskee kaikkia, emmekä suvaitse vain niitä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Punavihreiden ajama politiikka ja ideologia ovat ilman pienintäkään epäilystä vahingollisia, mutta puolustamme silti myös heidän oikeuttaan ilmaista mielipiteitään''",<ref>Ajatusmalli, jonka [[Karl Popper]] totesi idioottimaiseksi jo 1940-luvulla.</ref> hyvesignaloi PB, joka ei ole koskaan puolustanut millään konkreettisella tavalla kenenkään vasemmistolaiseksi määrittelemänsä ko. oikeutta. Mutta Päivän Byrokraatti onkin oman päänsä lapsellisessa ritariromaanissaritariromanssissa "''aito vapaustaistelija''", nykyajan [[Don Quijote]] eli hurmoksellisiin sankaruusharhoihin fanaattisesti höyrähtänyt höppänä, joka ei kykene tulkitsemaan todellista maailmaa ja aiheuttaa siksi vain harmia kaikille siinä asuville taistellen taidotta olemattomia jättiläisiä, saraseeneja ja kommunisteja vastaan sellaisella vimmalla, että ritarillisten trollitaktiikoiden ja maalitusten kohteiksi päätyvät em. kuvitteellisten vihulaisten sijaan tavalliset tutkijat, yrittäjät, abiturientit ja tietokunnialliset ihmiset ylipänsä.
Huomio kiinnittyy siihen, että Päivän Byrokraatin mielestä kiinnostavinta Black Lives Matter -liikkeessä on sen suhde Päivän Byrokraattiin ja Päivän Byrokraatin uhrimentaliteetilla määrittelemiin vihollisiinsa, jotka todistettavasti (ja valitettavasti) ''eivät kiusanneet'' Päivän Byrokraattia hiljaiseksi, koskapa sama pulju yhä vain jauhaa samaa paskaa tässäkin tekstissä. PB identifioi itsensä saumatta ''perussuomalaisiin'', ''trolleihin'', ''botteihin'' ja ''valeuutisiin'', joiden kaikkien menetys yhdeltä yksityisen yrityksen somealustalta olisi tietenkin järjen ja demokratian tuho. "''[K]uvittelisi, että normaalilla empatialla varustettu aikuinen ihminen sentään tuntisi syyllisyyttä ja mielipahaa huomattuaan, että on mennyt aivan liian pitkälle ja aiheuttanut muille niin paljon harmia, etteivät nämä uskalla enää edes ilmaista ajatuksiaan''", nyyhkii PB ilmaistessaan runsaita ja kehämäisiä ajatuksiaan, jotka toki ovat tyhmiä ja paskoja, mutta ajatuksia yhtä kaikki.
 
PB:n mukaan [[Marinin hallitus|Suomen keskustalainen markkinataloushallitus]] on "''antifalaisen ideologian läpäisemä''", mikä on aivan normaali hermeettisessä amerikkalaisessa oikeistomediakuplassa marinoituneen paranoidin skitsofreenikon arvostelmaksi; todisteena mainitaan (lähteettömästi) pääministerin ilmaisema tuki poliisiväkivaltaa vastustaville amerikkalaisille mielenosoittajille ja Yhdysvaltain perustuslain takaamalle mielenosoitusoikeudelle. Ne, jotka laskevat äärioikeiston ''[[Li Andersson]] vasemmistolaisesta väkivallasta'' -mainintoja, voivat lisätä kirjanpitoonsa viivan, mutta tavoistaan poiketen PB ei tarkalleen ottaen valehtele lausunnosta, vaan tyytyy vain ymmärtämään sen tahallaan harhaanjohtavasti. PB:n mielestä Yhdysvalloissa olisi vähemmän mellakoita, jos Suomessa olisi ollut sisäministerinä joku muu kuin [[Maria Ohisalo]].
"''Tuossa ajattelussa on valtava ero [[me]]ihin [[klassinen liberalismi|klassisiin liberaaleihin]]. Me haluamme, että sanan- ja mielipiteenvapaus koskee kaikkia, emmekä suvaitse vain niitä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Punavihreiden ajama politiikka ja ideologia ovat ilman pienintäkään epäilystä vahingollisia, mutta puolustamme silti myös heidän oikeuttaan ilmaista mielipiteitään''", hyvesignaloi PB, joka ei ole koskaan puolustanut millään konkreettisella tavalla kenenkään vasemmistolaiseksi määrittelemänsä ko. oikeutta. Mutta Päivän Byrokraatti onkin oman päänsä lapsellisessa ritariromaanissa "''aito vapaustaistelija''", nykyajan [[Don Quijote]] eli hurmoksellisiin sankaruusharhoihin fanaattisesti höyrähtänyt höppänä, joka ei kykene tulkitsemaan todellista maailmaa ja aiheuttaa siksi vain harmia kaikille siinä asuville taistellen taidotta olemattomia jättiläisiä, saraseeneja ja kommunisteja vastaan sellaisella vimmalla, että ritarillisten trollitaktiikoiden ja maalitusten kohteiksi päätyvät em. kuvitteellisten vihulaisten sijaan tavalliset tutkijat, yrittäjät, abiturientit ja tieto.
 
PB:n mielestä on "''erikoista, että kriittisille faktoille ei näytä olevan sijaa julkisessa keskustelussa''". ''Kriittisen faktan'' käsitettä ei ole määritelty eikä sillä ole vakiintunutta saati järjellä käsitettävää merkitystä, joten kyseessä lienee Päivän Mytomaanin debiileille boomereille kehittämä emotionaalinen dyadi, joka yhdistää kaksi RationaaliOikeistoSkenen hahmotonta alijumalaa, ''Kriittinen''-jumalandaimonin ja vahvasti koetun ''Faktan'' (ei yhteyttä kritiikkiin tai tosiasioisin sellaisina kuin ne tavataan ihmisten keskuudessa). Ainoa PB:n kontekstissa tarjoama esimerkki ''kriittisestä faktasta'' on peräänkuuluttaa "''valtalehdistön''"<ref>''Valtamedialla'' on liian hörhömäinen kaiku.</ref> mediamegafoneihin tietoa siitä, että "''todellisuudessa valkoisia kuolee Yhdysvalloissa poliisien luoteihin useammin kuin mustia''", mikä onkin aivan uskomattoman orwellilaisen rationaalisen ällistyttävää ottaen huomioon sen ''ei-peräänkuulutetun'' seikan, että amerikkalaisista 60% on valkoisia ja 13% mustia. PB on myös dementiansa vuoksidementiassaan unohtanut, että BLM-liikkeen synnyttäneessä tapauksessa ei ammuttu laukaustakaan. Ajatus matematiikan ja tilastotieteen perusteiden opettamisesta PB:n edustamalle kädellistyypille myös joukkotiedotusvälineissä on sinänsä kannatettava joskin kohderyhmän syvän henkisen kyvyttömyyden vuoksi sangen tehoton, mutta se ehkä auttaisi Päivän Bussyyn laukeilevia paviaaneja tajuamaan edes sen, miksi Suomessa kuolee putkaan[[putka]]an enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä, ja enemmän ruotsinkielisiä kuin [[bhutan]]ilaisia. PB:n linkittämä Harvardin tutkimus ei väitä sitä, mitä PB väittää sen väittävän, eikä PB ole tietenkään lukenut tutkimusartikkelia siteeraamaansa abstraktia pidemmälle, jonka senkin on joko ymmärtänyt väärin tai josta on päättänyt yksinkertaisesti valehdella silkasta tottumuksesta. Tyhmyys tai epärehellisyys – Päivän Byrokraatin kaiken toiminnan ikuisesti selittävä akseli.<ref>PB puhuu kaikista voimankäyttötilanteista, kun tutkimuksen abstraktissa – jota PB itse siteeraa, koska luulee ymmärtävänsä edes enkkua – puhutaan vain kaikkein äärimmäisimmistä voimankäyttötilanteista nimenomaisesti tuliaseiden kanssa ("''the most extreme use of force – officer-related shootings''"); BLM-liikkeen katalyyttitapahtumassa ei, kuten PB on strategis-dementtisesti unohtanut, ammuttu lainkaan. Tutkimusartikkelissa todetaan, että lähtökohtaisesti "ei-tappavassa" (''non-lethal'') poliisin voimankäytössä, eli sellaisessa, jossa ei käytetä tuliaseita, on havaittavissa "hyvinkin suuria" (''sometimes quite large'') "rodullisia eroja" (''racial differences''). Tutkimus esim. kertoo, että jopa poliisin "myöntyväisiksi" tai "suostuvaisiksi" (''compliant'') luokittelemissa tapauksissa, jotka eivät ole johtaneet pidätykseen, mustat amerikkalaiset siviilit kohtaavat poliisin voimankäyttöä 21,2% muita useammin. Huomautettakoon, että tutkimuksen tekijä ei ole kovin taitava kirjoittamaan, mikä on pääteltävissäpaistaa sellaisista tökeröistä konstruktioista kuin "''On non-lethal use of force, there are racial differences—sometimes quite large—in police use of force''", mikä toivottavasti kannustaa Harvardin koulua opettamaan Roland G. Fryer nuoremmalle englannin kirjallista ilmaisua. No, hän on vain taloustieteilijä, joten odotukset on syytä pitää alhaalla. On mahdotonta tietää, mistä Päivän Byrokraatti on tämän epärehellisesti ja osaamattomasti linkittämänsä julkaisun löytänyt, mutta toisaalta on täysin varmaa, että kyseessä on jokin amerikkalainen äärioikeistosaitti, jonka propagandan ja vääristelyn PB on kieli- ja kritiikkitaidottomana älykääpiönä ottanut todesta. Koska Päivän Byrokraatti on läpeensä epärehellinen paska, joka valehtelee 98% ajasta ja tajuaa loput asiat väärin ihan tyhmyyttään, ja koska meillä on vain yksi elämä, oletamme, että myös kaikki muut PB:n kirjoituksessaan linkkaamistaan artikkeleista esittämät väitteet ovat valheellisia tai virheellisiä,. jaJa olemme oikeassa.</ref> "''Ongelma on poliisiväkivalta yleisesti, ei pelkkä mustiin kohdistuva poliisiväkivalta''", toteaa PB ensinnäkin tajuamatta, että hänen itse linkkaamassaan tutkimuksessa todetaan poliisiväkivaltaa Yhdysvalloissa yleisesti kohdistuvan valtavan epäsuhtaisesti mustiin, toiseksi valehdellen, että vain poliisin tuliaseiden käyttö lasketaan poliisiväkivallaksi, kolmanneksi tajuamatta mitään BLM-liikkeestä tai alkeellisesta tilastontulkinnasta, neljänneksi ollen tyhmä kakkahousu ja viidenneksi antaen heti perään ymmärtää, että koska Yhdysvaltain poliisin asenneongelmat eivät tyhjenny rasismiin, minkä takiaei rasismiin ei tulisi kiinnittää asiassa oikeastaan mitään huomiota. Päivän Byrokraatti ei tee tätä siksi, että olisi rasisti – mitä ehdottomasti toki on – vaan siksi, ettei osaa muotoilla argumentteja tai lukea omia lähteitään niiden kunnollisesta siteeraamisesta puhumattakaan.
PB:n mukaan [[Marinin hallitus|Suomen keskustalainen markkinataloushallitus]] on "''antifalaisen ideologian läpäisemä''", mikä on aivan normaali hermeettisessä amerikkalaisessa oikeistomediakuplassa marinoituneen paranoidin skitsofreenikon arvostelmaksi; todisteena mainitaan (lähteettömästi) pääministerin ilmaisema tuki poliisiväkivaltaa vastustaville amerikkalaisille mielenosoittajille ja Yhdysvaltain perustuslain takaamalle mielenosoitusoikeudelle. Ne, jotka laskevat äärioikeiston ''[[Li Andersson]] vasemmistolaisesta väkivallasta'' -mainintoja, voivat lisätä kirjanpitoonsa viivan, mutta tavoistaan poiketen PB ei tarkalleen ottaen valehtele lausunnosta, vaan tyytyy vain ymmärtämään sen tahallaan harhaanjohtavasti. PB:n mielestä Yhdysvalloissa olisi vähemmän mellakoita, jos Suomessa olisi ollut sisäministerinä joku muu [[Maria Ohisalo]].
 
PB:n mielestä on "''erikoista, että kriittisille faktoille ei näytä olevan sijaa julkisessa keskustelussa''". ''Kriittisen faktan'' käsitettä ei ole määritelty eikä sillä ole vakiintunutta saati järjellä käsitettävää merkitystä, joten kyseessä lienee Päivän Mytomaanin debiileille boomereille kehittämä emotionaalinen dyadi, joka yhdistää kaksi RationaaliOikeistoSkenen hahmotonta alijumalaa, ''Kriittinen''-jumalan ja vahvasti koetun ''Faktan'' (ei yhteyttä kritiikkiin tai tosiasioisin sellaisina kuin ne tavataan ihmisten keskuudessa). Ainoa PB:n kontekstissa tarjoama esimerkki ''kriittisestä faktasta'' on peräänkuuluttaa "''valtalehdistön''"<ref>''Valtamedialla'' on liian hörhömäinen kaiku.</ref> mediamegafoneihin tietoa siitä, että "''todellisuudessa valkoisia kuolee Yhdysvalloissa poliisien luoteihin useammin kuin mustia''", mikä onkin aivan uskomattoman orwellilaisen rationaalisen ällistyttävää ottaen huomioon sen ''ei-peräänkuulutetun'' seikan, että amerikkalaisista 60% on valkoisia ja 13% mustia. PB on myös dementiansa vuoksi unohtanut, että BLM-liikkeen synnyttäneessä tapauksessa ei ammuttu laukaustakaan. Ajatus matematiikan ja tilastotieteen perusteiden opettamisesta PB:n edustamalle kädellistyypille myös joukkotiedotusvälineissä on sinänsä kannatettava joskin kohderyhmän syvän henkisen kyvyttömyyden vuoksi sangen tehoton, mutta se ehkä auttaisi Päivän Bussyyn laukeilevia paviaaneja tajuamaan edes sen, miksi Suomessa kuolee putkaan enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä, ja enemmän ruotsinkielisiä kuin [[bhutan]]ilaisia. PB:n linkittämä Harvardin tutkimus ei väitä sitä, mitä PB väittää sen väittävän, eikä PB ole tietenkään lukenut tutkimusartikkelia siteeraamaansa abstraktia pidemmälle, jonka senkin on joko ymmärtänyt väärin tai josta on päättänyt yksinkertaisesti valehdella silkasta tottumuksesta. Tyhmyys tai epärehellisyys – Päivän Byrokraatin kaiken toiminnan ikuisesti selittävä akseli.<ref>PB puhuu kaikista voimankäyttötilanteista, kun tutkimuksen abstraktissa – jota PB itse siteeraa, koska luulee ymmärtävänsä edes enkkua – puhutaan vain kaikkein äärimmäisimmistä voimankäyttötilanteista nimenomaisesti tuliaseiden kanssa ("''the most extreme use of force – officer-related shootings''"); BLM-liikkeen katalyyttitapahtumassa ei, kuten PB on strategis-dementtisesti unohtanut, ammuttu lainkaan. Tutkimusartikkelissa todetaan, että lähtökohtaisesti "ei-tappavassa" (''non-lethal'') poliisin voimankäytössä, eli sellaisessa, jossa ei käytetä tuliaseita, on havaittavissa "hyvinkin suuria" (''sometimes quite large'') "rodullisia eroja" (''racial differences''). Tutkimus esim. kertoo, että jopa poliisin "myöntyväisiksi" tai "suostuvaisiksi" (''compliant'') luokittelemissa tapauksissa, jotka eivät ole johtaneet pidätykseen, mustat amerikkalaiset siviilit kohtaavat poliisin voimankäyttöä 21,2% muita useammin. Huomautettakoon, että tutkimuksen tekijä ei ole kovin taitava kirjoittamaan, mikä on pääteltävissä sellaisista tökeröistä konstruktioista kuin "''On non-lethal use of force, there are racial differences—sometimes quite large—in police use of force''", mikä toivottavasti kannustaa Harvardin koulua opettamaan Roland G. Fryer nuoremmalle englannin kirjallista ilmaisua. No, hän on vain taloustieteilijä, joten odotukset on syytä pitää alhaalla. On mahdotonta tietää, mistä Päivän Byrokraatti on tämän epärehellisesti ja osaamattomasti linkittämänsä julkaisun löytänyt, mutta toisaalta täysin varmaa, että kyseessä on jokin amerikkalainen äärioikeistosaitti, jonka propagandan ja vääristelyn PB on kieli- ja kritiikkitaidottomana älykääpiönä ottanut todesta. Koska Päivän Byrokraatti on läpeensä epärehellinen paska, joka valehtelee 98% ajasta ja tajuaa loput asiat väärin ihan tyhmyyttään, ja koska meillä on vain yksi elämä, oletamme, että myös kaikki muut PB:n kirjoituksessaan linkkaamistaan artikkeleista esittämät väitteet ovat valheellisia tai virheellisiä, ja olemme oikeassa.</ref> "''Ongelma on poliisiväkivalta yleisesti, ei pelkkä mustiin kohdistuva poliisiväkivalta''", toteaa PB ensinnäkin tajuamatta, että hänen itse linkkaamassaan tutkimuksessa todetaan poliisiväkivaltaa Yhdysvalloissa yleisesti kohdistuvan valtavan epäsuhtaisesti mustiin, toiseksi valehdellen, että vain poliisin tuliaseiden käyttö lasketaan poliisiväkivallaksi, kolmanneksi tajuamatta mitään BLM-liikkeestä tai alkeellisesta tilastontulkinnasta, neljänneksi ollen tyhmä kakkahousu ja viidenneksi antaen heti perään ymmärtää, että Yhdysvaltain poliisin asenneongelmat eivät tyhjenny rasismiin, minkä takia rasismiin ei tulisi kiinnittää asiassa oikeastaan mitään huomiota. Päivän Byrokraatti ei tee tätä siksi, että olisi rasisti – mitä ehdottomasti toki on – vaan siksi, ettei osaa muotoilla argumentteja tai lukea omia lähteitään niiden kunnollisesta siteeraamisesta puhumattakaan.
 
Päivän Byrokraatti kuvittelee, että "''vihuliainen''" ja "''kauhuudet''" ovat [[suomen kieli|suomenkielisiä]] sanoja, kenties siksi, että on virolainen elintasopakolainen.
 
KauttaLäpi koko kirjoituksensakirjoituksen PB siteeraa (väittää siteeraavansa) eri tahoja ilman lähteitä. Muutamat päin vittua valehdellut julkaisut on linkattu, mutta useimpien muiden väitteiden ja perseelleentulkintojen lähteiksi ilmoitetaan täsmällisesti mm. "''eräs espoolainen vihreä kaupunginvaltuutettu''", "''YouTubessa kierävät klipit''", henkilökohtaiset tunteet, "''sosiaalisessa mediassa hetki sitten levinnyt video''" PB:n rotutieteellisellä osaamisellaan "''hymyileväksi somalitytöksi''" identifioimasta tuntemattomasta henkilöstä, "''vasemmistoliiton Komsomol-osaston puheenjohtaja''" ja jonkun randomin desentralisoitua liikettä myöhemmin kannattaneen tyypin twiitit vuodelta 2015. Lähteenä on myös jonkun somesta repäisty käsitekaavio, jota PB ei osaa tulkita. Useimmille väitteille tai näkemysten summauksina esitetyille kohdille ei anneta mitään lähdettä, ei edes silloin, kuin niitä muka lainataan suoraan, ja tämä johtaa upeisiin konstruktioihin, joissa trolleiksi määritellyt lähteistämättömät tahot edustavat sanatarkkojen mutta salaperäisten sitaattien kautta täydellisesti koko poliittista vasemmistoa: "''Kun trollit vaativat lastenohjelma Ryhmä Haun Vainu-poliisikoiraa lopetettavaksi siksi, että tämä 'aivopesee lapset ajattelemaan, että poliisit ovat jaloja ja oikeudenmukaisia', ei voi kuin ihmetellä, mitä vasemmisto oikein toivoo.''" Tämä on järkevää ja rehellistä yhteiskunnallista keskustelua, jossa esitetyillä valheilla on suuri totuusarvo.
 
Epäideologisena kokonaiskuvan objektiivisena havaitsijana PB tietysti vastustaa vastakkainasetteluja, eikä siksi sellaista itseitsekään rakenna: "''Sekö sitten olisi parempi, että lapset oppisivat pienestä pitäen tuntemaan epäluuloa ja antipatiaa tehtäviään hoitavia viranomaisia vastaan? Palestiinahuivi kaulaan ja heittelemään sinivuokkoja kivillä, niin vastakkainasettelun myötä maailma paranee?''"
 
Päivän Byrokraatti elää aikakauden aallonharjalla yhtä tiukasti kuin jo 1970-luvulla konservatiiveiksi identifioituneet jäärät, ja viimeistään 1940-luvulla syntyneeksi skleroottiseksi muumioksi PB:n ajoittavat hänen kulttuuriset referenssinsä, jotka esitellään suurten ikäluokkien dementikoille tyypilliseen tapaan ilman alustusta irrallisina atavistisina menneeseen vajoamisina: "''Yleisradio on, jos mahdollista, vielä ummehtuneempi kuin reporadio-aikoinaan, ja nuorsuomalaista Edistyspuoluetta edustanut Eljas Erkko olisi häpeissään, jos tietäisi millainen häirikköaatteiden suojelija hänen sanomalehdestään on tullut.''" Ja kuvitelkaapas, mitä [[Lauri Ingman]] sanoisi, jos ei olisi kuollut sata vuotta sitten kuten kaikki muutkin ihmiset, joihin olen ankkuroitunut! Koska Päivän Byrokraatti on liberaali eikä todellakaan kalkkeutunut konservatiivimuumio, on hänestä jokaisen sanomalehden toimittava täsmälleen siten kuin sitä muinoin päätoimittanut ja joku neljä sukupolvea sitten Suomen politiikan kirjaimellisesti ryssinyt, 60 vuotta sitten kuollut ja kaikesta aina väärässä ollut idiootti olisi ehkä halunnut.<ref>Kaikki älykkäät ja historiasta jotain tajuavat ihmiset tietysti ymmärtävät, että ''konservatiivi'', ''liberaali'' ja ''edistyksellinen'' ovat tarkoittaneet jokaisessa yhteiskunnassa samoja asioita niin nyt kuin sata vuotta sitten, mutta varmemmaksi vakuudeksi on mahdollista järjestää empiirinen spiritismi-istunto, jossa mitataan eri vainajien haudassapyörimisen kierroslukuja.</ref> Pyhän Eljas Erkon itkuissa vääntelehtiminen manataan esiin heti sen jälkeen, kun on pöyristytty jostain lähteettömästä pöyristymisestä lastenanimaation hahmosta, koska Päivän Byrokraatin mielestä lapsille suunnattua mediaa ei pidä eikä saa tarkastella kriittisesti, toisin kuin sanomalehden harhaisesti hahmotettua linjaa kuvitellussa suhteessa kauan sitten kuolleeseen tyhmään päätoimittajaan.
 
Jos Päivän Bothakraatin tarkoitus oli vastustaa mielikuvia ns. klassisen liberaalista oikeistosta rasistisilla kliseillä hekumoivana trumpilaisena propagandapajana, lähteetön kuolaaminen yksityisyrittäjien kauppoja ryöstävistä murhanhimoisisten mustien mellakoitsijoiden barbaarilaumoista ei liene paras tapa – mutta tämä ei missään vaiheessa ollutkaan tarkoitus, vaan retorinen julistus omalle yleisölle, jonka PB tietää kokemuksesta koostuvan porukasta, joka haluaa kiihkeästi uskoa tällaista ja kenties varautua siihen aseiden ja fantasioiden tasolla.
 
Erityisen voimakkaasti Päivän Paulblartti kiihottuu lähteistämättömästä väitteestä koskien jotain yksittäistä somalitytöksi lajiteltua henkilöä, jonka väitetään, (ilmeisen valheellisesti,) sanoneen jotain jossain (lähteettä, tietenkin). Tästä PB päätyy mitenkään mihinkään liittymättä ripittämään somaleita näiden historiallisesti harjoittamasta [[orjuus|orjuudesta]], mikä pettämättömän loogisesti tekee tyhjäksi kaiken Yhdysvaltain poliisin ja rasismin arvostelun. Lisäksi PB epäsiteeraa, edelleen mitenkään aiheeseen liittymättä ja ilman lähteitä, krooniskrapulaisen äksyilijä [[Teemu Keskisarja]]n arvioita venäläisten 1700-luvulla orjuuttamien suomalaisten määrästä.<ref>Isoviha ja pikkuviha kestivät yhteensä kymmenisen vuotta, kun afrikkalaisten orjuuttaminen transatlanttisessa ja Intian valtameren orjakaupassa jatkui vuosisatojen ajan, mutta tärkeää on, että suomalainen virolaisyrittäjä voi uhriutua aivan perkeleesti häntä mitenkään koskemattomista asioista, vrt. [[Saska Saarikoski]] Yhdysvaltain orjuuden historiaa käsittelevässä museossa häiritsemässä normaaleja idiottimaisilla sössötyksillään. PB:n mielestä poliisin ampumien siviilien kohdalla merkitystä oli vain absoluuttisella lukumäärällä, mutta orjuutettujen suomalaisten kohdalla on erittäin tärkeätä mainita myös, mikä on vaikutussuuruusluokka ''"väkilukuun suhteutettuna"''.</ref> "''Sinisilmäisillä ja vaaleatukkaisilla suomalaistytöillä oli erityistä arvoa seksimarkkinoilla''", valistaa hikoileva PB hikisenä ja yhdellä kädellä naputellen, ja nämähän ovat erittäin normaalin aikuisen miehen normaaleja assosiaatioita Helsingissä pidetystä rauhallisesta mielenosoituksesta poliisiväkivaltaa vastaan.
 
Kari-Pekka Kyrökraatti myös keksii omasta päästään, että ihan kohta varmaan Suomessa "''yliopistojen pääsyvaatimuksiin''" tulee "''etnisestä taustasta saatavat plus- ja miinuspisteet''", mun täytyy mennä sanoon Lasselle että kohta varmaan tulee yliopistoon etniset plussapisteet, LASSEEE!!! Ja kun nyt suomalaiseen huumoritraditioon on vajottu, niin sieltä Päivän Byrokraatti nostaa makutuomarina esiin ''Pahkasian'', joka oli hauska viitisen kertaa 80-luvulla, ja "''upeista vasemmistokuplan puhkaisseista paljastuksistaan tunnetun Anter Yasan''" (jonka nimeä ei kirjoiteta noin), joka on ollut hauska kerran perskärpäröityään ihan itse surkean Twitter-tilinsä olemattomiin. Viimeistään tässä kohdassa kirjoitus lähestyy logaritmisella cringeasteikolla vaarallisia lukemia, mutta kannattaa huomata, että vain kaikki vasemmistolaiset (so. [[Atte Kaleva]]sta vasemmalle sijoittuvat) voivat olla ''trolleja''; muut ovat "''jekuttajia''" tai muuta 98-vuotiaiden suosimaa kustavilaista termistöä.
 
Koskettaviin tunnelmiin Päivän Byrokraatti päätyy käsitellessään poliisiväkivallan, rasismin ja muiden merkityksettömien abstraktioiden jälkeen jotain itselleen todella tärkeää: kulutustuotteiden maskottihahmoja, jotka ovat hänen ainoat ystävänsä:
{{sitaattiiso-q|Lukuisat tuotemerkit, kuten Geisha-suklaa, Valion jugurttien fetsipäinen turkkilainen ja Uncle Ben -riisi ovat ihan aidosti vaarassa.}}
 
Tämä aito ja hälyttävä vaara läntisen kulttuurin keskeiselle aarteistolle todella innostaa Päivän Byrokraatin klassisen liberaaliinliberaalin vastarintaanvastustamaan omiayksityisten tuotemerkkejäänyritysten mielensäomiin mukaantuotemerkkeihinsä hallinnoivien yksityisten yritystenkohdistamaa tyranniaa vastaan. Erityinen emotionaalinen side on Uncle Ben's -riisiin, sillä Uncle Ben on ainoa musta mies, jota Päivän Byrokraatti ei pelkää kuollakseen. Mitään tuotemerkkiä ei saa muuttaa koskaan, sillä sitten se ei enää ole sama, kuten Päivän Byrokraatti, 5 v., valistaa suostuessaan syömään vain RakettiSpakettia alkuperäisestä muovikääreestä ilman kastiketta.
[[Tiedosto:02._Stalin's_statue_toppled_in_Hungary.jpg|350px|thumb|"''Patsaiden kaataminen on historian tuhoamista, ja se joka ei tunne historiaansa, on tuomittu toistamaan sen virheet. On lopulta aivan yhdentekevää, mitä patsaiden esittämät henkilöt ovat ehkä tehneet tai jättäneet tekemättä. He ovat aikansa lapsia ja osa sitä historiallista kehityskulkua, joka on luonut meidät. Näillä ihmisillä on suuret saavutuksensa, mutta myös epätäydellisyytensä, kuten kellä tahansa meistä. Jos vain täydelliset ihmiset kelpaisivat monumentteihin, aukioita ei koristaisi kuin tuulessa värisevä haapa.''" <br/>–Päivän Byrokraatti]]
Vouhottaessaan rationaalisesti vasemmistoantifan kommunistis-murhanhimoisesta hirmuvallasta lakupekan kaltaisia kulttuurisia kiintopisteitä vastaankohtaan toteaa PB, että "''[e]räs niin ikään sosialistinen Adolf olisi syntyneestä linjasta hyvin ylpeä''", koska mokoma hönöpölvästi luulee, että kaikkien tuotemerkkihahmojen ohella myös [[Väinö Linna]]n räätäli Halme on todellinen henkilö.
 
Joka tapauksessa se, että yksityisomisteiset yritykset päättävät muuttaa omia tuotemerkkejään, osoittaa, että vasemmistolaiset "''ovat itse tarinan rasisteja ja fasisteja''", ja [[Seppo Papunen|pakkohan se on uskoa, kun näin aukottomasti perustellaan]]. "''Huomannette, että asiat ovat kehittyneet ja eskaloituneet aivan Päivän Byrokraatin jo vuosia sitten varoittamalla tavalla"'', profeetta huomauttaa.
 
PB:n asiantuntevanaasiantunteva neuvonaneuvo on, että oikeiston ei pidä käydä vasemmiston kanssa mitään keskustelua eikä mihinkään pidä myöntyä, sillä tunnetusti massaliikkeiden kanssa on otettava äärimmäisen tiukka ja täydellisen torjuva linja; historia opettaa, että siten säilyy yhteiskuntarauha ja -järjestys. ''Ne, jotka tekevät rauhanomaisesta vallankumouksesta mahdottoman, pystyvät säilyttämään status quon ikuisesti'', kuten [[John F. Kennedy]] viisaasti sanoi. Ja [[vallankumous|vallankumouksesta]] on kyse: Geisha-tuotemerkin grafiikan muuttaminen on osa vääjäämätöntä etenemisestäetenemistä kohti totalitaristista massamurhaa, "''sillä täsmälleen samaa ajatuskulkua noudatti kommunistinen vallankumous ja proletariaatin diktatuuri''". Ensin turkkilaisen jogurtin purkissa ei enää ole kuvaa fetsipäisestä mehmetistä, ja seuraavaksi huomaatkin jo olevasi gulagissa kaivamassa omaa hautaasi kiväärinpiippu niskassa. Päivän Byrokraatti ei voi edes käydä nukkumaan ennen kuin [[Raimo Ilaskivi]] käy tarkistamassa, että sängyn alla ei varmasti ole [[kommunismi]]a.
 
Viimeinen iso ahdistuksen aihe PB:n suuren comeback-manifestin vanhusvuodatusten luettelossa on polttava ja keskeinen ongelma, nimittäin hulinoivan äärikommunistinuorison törkeä kunnioituksen puute moderneja jätemetallimonumentteja kohtaan Yhdysvaltain eteläisissä osavaltioissa. Siellä on näet kaadettu esim. oikeustalojen edustalle jopa ''kymmeniä'' vuosia sitten oikeustalojen yms. edustalle pystytettyjä korvaamattomia taiteellisia mestariteoksia, jotka on omistettu orjuuden puolesta laittomaan kapinaan ryhtyneiden maanpetturien ja asevarkaiden kunniaksi. Tämä on Päivän Byrokraatin mielestä täsmälleen sama asia kuin [[ISIS]]-terroristien [[Syyria]]ssa ja [[Irak]]issa harjoittama tuhatvuotisten, erikseen rajattujen arkeologisten alueiden sekä museoiden hävitys, ja tämän käsityksen muodostamisessa auttaa totaalinen ajattelukyvyttömyys sekä lähes täydellinen tietämättömyys mistään, erityisesti historiasta tai amerikkalaisesta yhteiskunnasta. All Statues Matter, sillä PB valistaa: "''On lopulta aivan yhdentekevää, mitä patsaiden esittämät henkilöt ovat ehkä tehneet tai jättäneet tekemättä."'' Heidän patsaidensa ''on seistävä'' julkisilla paikoilla keskellä kaupunkeja riippumatta yhtään mistään tai kenestäkään, sillä näin nyt vain on pakko olla. PB tuomitsee esimerkiksi neuvostojohtajien patsaisiin Baltiassa ja UnkarissaItä-Euroopassa kohdistetun törkeän vandalismin, samoin kuin sen kulttuurisen terrorismin, joka riisti Berliinin katukuvasta Hermann-Göring-Straßen. Ja esimerkiksi eräs [[Luxemburg]]in pääkaduista oli vuosien ajan ''Adolf-Hitlerstraße'', mutta hyvesignaloijat muuttivat sen nimeksi "''Avenue de la Liberté''". Tämä on historian tuhoamista. PB myös sössöttää ilman asiayhteyttä jotain [[demokratia]]sta ja [[antiikin Kreikka|antiikin Kreikan]] oppineista tajuamatta, että melkein kaikki heistä, etenkin ne tunnetuimmat, vastustivat demokratiaa, mutta tietysti jollain lässytyksellä pitää koettaa tehdä vaikutus seuraajiin, joilla on jos mahdollista vielä vähemmän yleissivistystä kuin PB:n kirjoittajilla yhteensä.
 
Väännettyään ajatuspöntöllä oikein pää punaisena valtaisat verenkarvaiset viholliskuvat natsi-, kommunisti-, taliban- ja ISIS-vertauksin kohoaa PB kaiken itse sanomansa yläpuolelle vaatimaan Kansallista Yhtenäisyyttä ja epäpoliittista koko Suomen etua, joka on itsestään selvä kaikille järkeville ihmisille. Dementtisen jeremiadin huipennuskappaleiden typeryys ja väljähtyneisyys kertoo kaiken oleellisen siitä, millaisille elämäntapakääkille PB tiedostaa kirjoittavansa: